青楼传媒

Mik? meit? liikuttaa, rohkaisee ja valtauttaa muuttamaan maailmaa sellaiseksi, jossa voisi el?? viel? vuosikymmenien ja -satojenkin p??st?? Maailmaksi, jossa el?m? saisi olla monimuotoista ja kukoistavaa, ja jossa olisi v?hemm?n k?rsimyst? ja sortoa; enemm?n tasapuolisia oikeuksia el?? kaikille? Ja mitk? ovat ne torjunnan siemenet ja vastahankaan asettuvat ep?ilyksen taimikot ja ryd?t, jotka hidastavat meit? suuntaamasta elinvoimaamme ja kykyj?mme yhdess? t?h?n murrokseen?

Liikkeen kipin?it?

Haaveilen siit?, ett? ottaisimme satap?isin? ja -jalkaisina joukkiona askelia yhdess? ja erikseen kulkien uusia el?m?? suojelevia polkuja maailmaan. Haaveilen my?s siit?, ett? hiljentyisimme kauneuden ??relle, kuuntelisimme, puhuisimme ja lukisimme viisaita sanoja, kokisimme kehomme osana kaikkeutta ja resonoisimme ??nt?, joka vahvistaa el?m??. Kun pohdin niit? sanoja, tapahtumia, tunteita ja kokemuksia, jotka voisivat auttaa ket? tahansa etenem??n kohti ekotuhon aktiivista torjuntaa, t?rm??n ajatukseen siit?, ett? moni ei edes hahmota ekokriisi? omaksi tontikseen tai teht?v?kseen lainkaan. 

Todellinen vallankumous tarkoittaa ihmisten v?listen suhteiden muuttumista, sanoittaa Pontus Purokuru murrosty?n ytimeen osuvassa Substackiss? 04/2026. H?n jatkaa: “Vallankumous liittyy siihen, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja mit? he tekev?t tai eiv?t tee yhdess?. Lait ja muut muodolliset rakenteet seuraavat per?ss?.”&苍产蝉辫;

Purokuru ja h?nen siteeraamansa tahot ankkuroivat pohtimani kysymykset toimijuuden vaikuttimista osaksi sit? k?yt?nn?n muutosta, jota rakennetaan niin omavaraisuusyhteis?iss?, j?rjest?iss? ja kansanliikkeiss? kuten kuin arjen ja ty?n tasolla moniaalla. Se, miten asetumme suhteeseen toistemme kanssa ja mink? ??rell? p??t?mme liitty? yhteen, raivaa tilaa uusille mahdollisuuksille ja yhteistoiminnan muodoille sek? sille, miten syv? vaikutus toimillamme on. Toimintamme eetos ja sosiaalinen kest?vyys joko luo siihen voimaa tai puuttuessaan rapauttaa sit?. 

Kanssalaisuus kytkeytyy t?ss? Félix Guattarin Kolmeen ekologiaan – psyykkiseen, yhteiskunnalliseen ja biologiseen – jotka Purokurukin nostaa esiin toisistaan riippuvina tasoina. Ymp?rist?n tuhoutumiseen vaikuttaminen riippuu siis kaikista n?ist? kolmesta (ja varmaan muutamasta muustakin) ekologiasta. T?m?n ??rell? koen, ett? meid?n on kurkotettava toiminemme ulos omista kuplistamme kohtamaan muita, samalla kun vahvistamme jo olemassa olevia verkostoja, joissa toimijuus ei ole vain yksil?n taakka, vaan jaettua liikett?. Motivaatio toimintaan moninkertaistuu kun tiet?? muidenkin toimivan – yhteisty? ei synny yksin puurtaen.

Haavojen l?pi n?hty?

Kev??ll? ruskeiden lehtien alta k?mpii p?rhe? kimalainen etsim??n ensimm?isi? meden tuoksuja, kun vanhat haavat seisovat viel? kaljuina vieress?. Sinivuokot s?ihkyv?t violettia kuin k??nteiset t?hdet taivaalla l?hett?en siitep?lyisi? viestej??n. Noron uoma kostuu ja alkaa juottaa her??v?? el?m?? ymp?rill??n. P?hkin?n silmussa hohtaa aniliininpunainen pieni millimetrinen tupsu mets?ss?, jossa kasvukausi on vasta nuppuihin k?tkeytyv?? potentiaalia. Illalla taivas v?rj?ytyy vaaleanpunaiseksi ja ilmassa tuoksuu tuttu maa, vesi ja mesi. 

Ihminen istuu koneen ??ress? ja naputtaa: exceliin tuloja ja menoja, CV:n viilausta, aikataulutuksen aikataulutus, portfolion 108. versio, motivaatiokirje, valitus p??t?ksest?, v?liraportti, toimeentulotukihakemus, viesti ty?ryhm?lle, kokousagenda, suosituskirje, rikosilmoitus, blogiteksti… kuka mit?kin. Yhdell? kurnii n?lk?, toista raastaa psyyke? riipiv? kriisi, kolmas ei voi luopua huvilennoistaan… ja mets?ss? hasselp?hkin?n kukka kukkii ihmiselt? huomaamatta. Syksyll? se kasvattaa p?hkin?n, jonka poimii orava – ihmist? osaavampi otus.

Lapsena koin mets?n turvalliseksi ja j?nnitt?v?ksi haltioitumisen paikaksi. Mets? kantoi vanhojen puiden oksilla, huokui kallion sein?mill? ja koloissa, kaikui maan muodoissa ja kasvien moninaisuudessa el?m?n v??j??m?t?nt? jatkuvuutta ja ihmett?, jotain ikiaikaista ja salaper?ist? voimaa, jossa el?v? oli l?sn? lohdullisena ja todellisena. Koin mets?ss? yhteytt? ja hoivaa ihmisten luoman haavaisen ja stressint?yteisen todellisuuden rinnalle. Olen aina ihmetellyt sit?, mihin aikuiset ihmiset p??tyv?t k?ytt?m??n aikansa ja energiansa kun ymp?rill? maailma notkuu s?ihkyv?n h?m?r?? kauneutta.

Koen korventavaa ristiriitaa sen ??rell?, ett? el?m?nsuojeluty? vie niin paljon pois itse el?m?n ??relt?. Ja viel? korventavampaa on se, ett? niin monet joutuvat laittamaan aikansa ja energiansa el?m?lle haitallisen ty?n pakkosuorittamiseen, sek? toisaalta normiksi muodostuneisiin itsekk?isiin tuhon huveihin. Kirjoitan keskiverron eli etuoikeutetun Suomeen syntyneen n?k?kulmasta, tietoisena siit?, ett? moni t??ll?kin el?? sellaisen kivun tai puutteen todellisuudessa, jossa voimavarat eiv?t riit?, eik? mahdollisuuksia n?y olevan tarjolla. Mutta ent?s me, jotka voimme edes hetkellisesti valita?

Aktiivista el?m?n suojeluun suuntautumista ohjaa omalla kohdallani jonkinlainen inhimillisen kivun ja yhteiskunnallisen pime?n l?pi n?kev? rakkauden pohjavirtaus ja sitke? usko kykyymme toimia, oppia ja muuttaa jaettua todellisuuttamme. Se est?? taipumasta siihen harhaan, ettemme muka voisi valita toimia kohti parhaaksi n?kem??mme, tai olla toimimatta ja tottelematta haitallisia “pakkoja” toteuttaen, tai ettei toimillamme olisi vaikutusta – vain valinnan tekem?tt? j?tt?minen takaa sen.

Kanssalaistaidot ekososiaalisuutena

Aiemmissa teksteiss? olen liikkunut ekosomatiikan ja metsien luontoarvokartoituksen maastoissa l?yt?en herkistymist?, hoivaa ja vastarintaa sille reduktionismille, joka uhkaa mets?luontoa. Mutta mik? voisi punoa yhteen uhan alla olevien metsien sis?ss? liikkuvat taiteilijat, jotka tuottavat kokemuksellista tietoa ja kehitt?v?t omaa suhdettaan mets??n sek? maanhoivaa ja episteemist? vastarintaa harjoittavat luontoarvokartoittajat, aktivistit, tutkijat ja monet muut? Ja miten me voisimme kohdata kanssalaisina niit?, joiden todellisuus on eri tavoin rakentunut? 

Vaikka haudon usein my?s kriittisi? ajatuksia taiteen todellisen muutosvoiman ja taidemaailman lainalaisuuksien suhteen, n?en ett? taiteen erilaisten menetelmien ytimess? on parhaillaan kokemuksellinen, ruumiillinen, el?m?? aistivan filosofian ja el?m?ntaidon ja -tiet?misen harjoitus, jonka kautta voimme muistuttaa mieleen, opetella ja kultivoida useita kanssalaisuustaitojen aineksia. 

Kanssalaistaidot ovat ihmisyyden ekososiaalisia taitoja, joita tarvitaan muutosvoiman luomiseen ja monikriisiss? navigoimisen tueksi. Jotkut taiteen tekij?t harjoittavat niist? monia, ja ne voidaan jakaa eri tyyppisiin ty?kaluihin vaikka n?in: 

1. Havainnoinnin ja l?sn?olon pensselit: huomaamisen taito, herkistyminen, aistiva tiedonkeruu, aktiivinen kuunteleminen, hengitystekniikat, hiljaisuuden kanssa oleminen ja uteliaisuus.
2. Resilienssi ja kest?vyystaltat: ei-tiet?misen tilassa viipyilyst? ammentaminen, keskener?isyyssiet?vyys, sotkuisuuden kanssa ty?skentely, vaikeiden tunteiden kohtaaminen sek? kokeilemisen ja kaatumisen kyvyt, h?pe?n kanssa halailu ja erilaiset t?rin?taidot sek? ep?onnistumisen kohtaamisen supervoimat.
3. Kriittisen ja luovan ajattelun kaivertimet: kuvittelun ja kyseenalaistamisen kyvyt, toisinajattelun kantti ja kehtaaminen, kertomuksien punomisen ja purkamisen taidot sek? monimutkaisuuden ja kerroksellisuuden kanssa tasapainoilu.
4. Toimijuuden ja liittolaisuuden saumurit: kaltaistumisen kyky, heitt?ytymisvalmiudet, ty?nteko vailla varmuutta tuleeko siit? yht??n mit??n mill??n tasolla -kokeneisuus, my?t?tuntoisuuden sinnikkyys, sek? tilan antamisen ja ottamisen taito.

Taiteen avartama kokeellinen tila voi tihkua pisaroita muutoseliksiiri? sit? tekevien ja kokevien arkeen ja muuhun el?m??n monin tavoin ennalta-arvaamattomastikin. Taidetoiminnan synnytt?mien valmiuksien muutosvoima kuitenkin nojaa ja osin kompastuukin n?iden avartumien ja ominaisuuksien (laatujen, taitojen, kykyjen) laajentamiseen, p?lytt?miseen ja id?tt?miseen, eli siihen miten (ja kuka) levitt?? kuvittelukyky?, herkkyytt?, monimutkaisuuden ymm?rt?mist? ja my?t?tuntoisuutta taiteen kent?lt? ja omien projektien parista laajenevampaan sf??riin ja mittakaavaan: arkeen, ihmisten v?lisyyteen, opetukseen, hallintoon, asumiseen, talouden rakenteisiin, teollisuuteen, politiikkaan, j?rjest?ytymiseen, ruokatalouteen, energiapolitiikkaan.. 

Kyse ei ole siit?, ett? taiteilijan yksin pit?isi tai h?n osaisi tehd? t?t? kaikkea tai ett? taiteilija olisi ainut taistelija, jolta n?it? taitoja l?ytyy. Mutta kyse on siit?, ett? kaikkien meid?n pit?isi siirt?? huomiota olennaiseen ja opetella uutta: kanssalaisuutta ja vallankumouksellisuutta ajassa, jossa nykyinen toiminta tuhoaa el?m??. Ja taiteilijalla voi olla t?h?n monia hyvi? valmiuksia.

Mit? taiteilijalle ja taiteelle tarkoittaisi astua ulommas, ulommas, ulommas, mars – kunnes ollaan sis?ll? jossakin toisessa ja vaikutetaan sielt? k?sin..?  Voisiko taiteilija johtaa polkua murrokseen? Ottaa ohjat ja penssel?id? rakenteet uusiksi? Moni on kokeillutkin, my?s onnistunein tuloksin.

Tarkkaillessa yll?olevaa ep?t?ydellist? listaa kyvykkyyksist? her?? ajatus siit?, miten arvokkaita kykyj? murrosty?h?n l?ytyyk??n esimerkiksi hoiva-alalta, opetuksen alalta, er?oppailta, psykologeilta, yhteis?pedagogeilta, viestinn?n ammattilaisilta, partiolaisilta, pienyritt?jilt?, jotka ty?skentelev?t ekologisesti kest?v?mm?n maailman eteen ja niin edesp?in. Millaista kanssalaisuuden kyvykkyytt? sin? l?yd?t itsest?si tai ymp?rilt?si? Olisitko valmis valjastamaan t?t? maa-ilmamme puolustamisen ty?h?n?

Sosiaalinen veistos

T?m? jokaisessa asuva muovaava voima on sit?, mille Joseph Beuys rakensi teoriansa sosiaalisesta veistoksesta. Sosiaalinen veistos (soziale Plastik) on saksalaisen taiteilijan ja teoreetikon Beuysin 1960- ja -70-luvuilla kehitt?m? k?site. Se on nykytaiteen historian radikaaleimpia ajatuksia, joka siirsi taiteen keski?t? teoksista, materiaaleista ja tekij?ist? vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen. Beuysin ajatukset voidaan n?hd? nykyisen yhteis?taiteen, artivismin sek? monien muiden osallisuutta ja prosessia korostavien taiteen virtausten juuriaineksina, mutta my?s kansalaisyhteiskuntaan osallisuutta luovat ilmi?t, kuten vaikka kansalaisaloitteet toimivat itse asiassa sosiaalisen veistoksen logiikalla. 

Sosiaalinen veistos on n?kym?t?nt? kuvanveistoa, jossa yhteiskunta, yhteis? tai tilanne itsess??n on veistos, jota me kaikki muotoilemme jatkuvasti ajatuksillamme, puheellamme ja teoillamme. Materiaalina on esimerkiksi ihmisten v?liset suhteet, tavat puhua, julkiset tilat, kaavat, koulutus ja ekologia. Beuysin tavoitteena oli muokata yhteiskunnasta oikeudenmukaisempi, vapaampi ja luovempi paikka el??.

Beuysin lause ”Jokainen on taiteilija” viittaa siihen, ett? jokaisella ihmisell? on luova kyky vaikuttaa omaan elinymp?rist??ns?. Sosiaalisen veistoksen n?k?kulmasta esimerkiksi sairaanhoitaja, opettaja, mets?kartoittaja, kaavoittaja, kansanliikkeen aktiivi, maanviljelij? tai kaupan myym?l?p??llikk? toimii taiteilijana silloin, kun h?n k?ytt?? luovuuttaan ja inhimillisyytt??n yhteis?n rakentamiseen ja el?m?n suojeluun. 

T?m? on ehk? itsest??n selv??, mutta edelleen rajat eri alojen, j?rjest?jen, toimijoiden ja el?m?nalueiden v?lill? ovat turhan jyrkki?. Esimerkiksi taiteen, alkutuotannon, luonnontieteen ja hoivan eriytyminen heikent?? muutosvoimaamme. Kyse on my?s siit?, osataanko aidosti tavoitella yhteist? hyv??, ymm?rt?en planetaariset rajat ja ensisijaiset tarpeet. 

Beuysin per??nkuuluttama radikaali sitoutuminen tarkoittaa my?s eriytymisen liudentamista ja kohtaamisen asettamista keski??n – sellaisten kest?vien yhteisty?verkostojen luomiseksi, joissa kanssalaisuus voi paremmin toteutua ja tavoitellaan aitoa muutosta ja yhteishyv??. Ehk? kyse on aika paljon juuri siit?, keit? me tavoittelemme taiteemme vaikutuspiiriin ja miksi? 

Beuys puhuu “jatkuvasta konferenssista”, jolloin taiteen luuydinmehut tai syd?nveri annostellaan siis el?m??n itseens? ja arkip?iv??n. Levon t?rkeyden nimiss? radikaalia sitoutumista voidaan hahmottaa ontologisena ja eettisen? valintana, joka k?sitt?? koko el?m?ntavan uudelleenarviointia; lepoineen ja toimintavalmiuksineen. N?k?kulmia voi hakea esimerkiksi , sill? taisteluv?symys on suuri este vallankumoukselle (note to self).

Vallan veistoksia

Purokuru huomauttaa, ett? lait ja instituutiot ovat usein vain ep?muodollisten sopimustemme ja uskomustemme j?lkitiloja. Lis?isin t?h?n, ett? valta toimii keh?n? kumpaankin suuntaan: meid?n uskomuksemme ja toimintamme mahdollistavat tai torjuvat rakenteita, ja rakenteet puolestaan muokkaavat tai pyrkiv?t muokkaamaan sit?, mit? pid?mme mahdollisena ja tavoiteltavana. Arjen valinta-arkkitehtuuri muokkaa sit?, mihin helpommin p??dymme.

Valta on my?s kouriintuntuvan totta – ja toisilla sit? on enemm?n kuin toisilla. Markkinavoimat ja lains??d?nt? ohjaavat yhteisi? resurssejamme  pienen joukon taloudellisiin voittoihin, vaikka ne voitaisiin ohjata edistykselliseen yhteishyv??n. Suomalainen mets?politiikka on t?st? karu esimerkki: sit? on veistetty paljon selluteollisuuden ja kasvupakon ehdoilla, sivuuttaen tieteen huomiot, elollisten ja elonkeh?n tarpeet. Mutta nyt on k?ynniss? uudelleen muotoilu.

Jotta voimme toimia vaikuttavasti, meid?n on oltava luovia, ennalta-arvaamattomia ja tietoisia siit?, miten meihin pyrit??n vaikuttamaan, mit? meille pyrit??n vakuuttelemaan ja mist? vallitsevat k?yt?nteet kumpuavat. On tunnistettava se materiaali, josta nykyiset rakenteet on veistetty – oli se sitten sodan perint??, taloudellista ahneutta tai tiedon kriisi?. Kun hahmotamme vallan ainekset, voimme kehitt?? rinnakkaisia strategioita, joilla veist?mme suojelulait ja ekologian turvarakenteet uusiksi.

Vuohenputkien ja kuusenkerk?n muutosteoria

Jokap?iv?inen energiatarpeemme ohjaa meit? vahvasti. Tyypillisesti kaupunkilaisen el?m?ss? ruoka ostetaan kaupasta rahalla. Moni kokee t??ll? etuoikeuksien kehdossakin kuitenkin puutetta perustavanlaatuisista asioista kuten ruuasta, koska vallankahvassa on kehnoja valmiuksia esimerkiksi kest?vyyden ja hoivan ymm?rt?misessa, ja koko j?rjestelm? on kriisiss?. Yksi tie valtaantumiseen kurjassa j?rjestelm?ss? on jonkinlaisen ekologisen itsem??r?misoikeuden veist?minen ravinnon ja energian todellisuuteen.

Suuri ja juureva maailmankuvan ja energiatalouden muutos on mahdollinen ja siihen johdattaa merkitt?v?sti jo hoksaus siit?, ett? ruoka on ymp?rill?mme saatavissamme purkaen tai jopa v?ltt?en vahingollisia riippuvuuksia esimerkiksi lannotteiden ja rehun suhteen, eik? se ole niin mahdotonta kuin annetaan ymm?rt??. Mets?t ja puutarhat ovat t?ynn? rohtoja ja ravinteita, joiden tieto ei ole ihmisilt?k??n t?ysin kadonnut – tiet?ji? l?ytyy keskuudestamme. Omavaraistelu, villiruokailu ja alkutuotannon ty?n pariin p??tyminen lis??ntyy joissakin piireiss?, mutta monen el?m??n se ei ulotu.

Vaikka itse en ole horjumattomin marja?mp?rin t?ytt?j?, katetraktorin ajaja tai lannan luoja, ovat vuohenputkisalaatit, kuusenkerkk?siirapit, mesiangervo-, poimulehti- ja siank?rs?m?haudukkeet, kotipuutarhurointi sek? ravitseva sienihulluus pikkuhiljaa houkutelleet minut n?iden touhujen polulle. Silt? polulta l?ytyy nyt sembram?nnyn siemeni?, p?hkin?n taimia, saksankirvelijuomia, valtavia juureksia, notkuvia marjapensaita, yhteisen kasvimaan h?rk?paputempehi? sek? kymmeni? erilaisia ruokaa tuottavia kasveja, joita kasvatetaan ja kokataan yhteis?llisesti. Oma panokseni on viel? pikkuruinen, muun ty?n oheen mahtuva. Olennaista onkin se, etten ole yksin, vaan osa oppivien, kokeilevien ja tietoa jakavien, puurtavien, lep??vien ja pohdiskelevien verkostoa, jossa v?hempikin riitt?? v?lill?.

V?ki

Kriisisykleiss? onkin yleens? vaihe, jossa suunta k??ntyy. Se tapahtuu silloin, kun ihmiset lakkaavat odottamasta ja alkavat liitty? yhteen uusien rakenteiden ja p??m??rien ymp?rille. T?m? on nytkin jo k?ynniss? monilla rintamilla esimerkiksi taloudellisia riippuvuuksia purkavassa omavaraisuustoiminnassa, ihmisoikeusliikehdinn?ss?, mets?kartoittajien hankkeissa, soiden ennallistamisessa, kansalaisten j?rjest?ytymisess? metsien tueksi. Usein t?m? vaihe tunnistetaan selv?sti vasta kriisin p??tytty?, mutta nyt el?mme keskell? murrostietoista, murrosherkkyytt? sis?lt?v?? aikaa. 

Tietysti yksil?n tai ryhm?nkin voiman ja suurten valtarakenteiden v?lill? on j?nnite. Sosiaalinen veist?minen ei ehdota yht? valmista ja varmaa resepti?, vaan useiden rintamien toimintaa, l?sn?oloa ja uskallusta tarttua taltan varteen ja liitty? toisten kanssa yhteen. Veist?minen on sek? pois vuolemista ja nakertamista ett? uusien muotojen muotoilua vanhoista materiaaleista, valamista muottiin tai valmiin yhdistelemist? erilaisin liitoksin. 

Ehk? sinun taltallasi muotoutuu t?n??n apua naapurille, oma yrttimaa, p??t?s laskea p??st?j?, mets?vahtireissu, ennallistamistoimia, rauhallisempi hermosto, vaihtoehtoisen hoivan suunnitelmia, p?lytt?jille rauhaa her?ill? talviunilta, liian pitk? blogiteksti, j?nnitteiden purkua ty?yhteis?ss?, kest?v?mp?? kyl?yhteis?kulttuuria tai totuuden puhetta, vaikka kaavoitusillassa. Ehk? menet mets??n, jotta hermostosi rauhoittuu, jotta pystyt kielt?ytym??n el?m?lle vieraasta pakkosuorittamisesta, jotta pystyt veist?m??n uutta todellisuutta muiden kanssa. N?m? eiv?t ole vain irrallisia tekoja, vaan askeleita jotka muodostavat uusia polkuja kohti mets?isi? valtautumisv?yli?. Mit? sin? voit tehd? nyt? Voitko sitoutua askel kerrallaan etenev??n pidemm?n t?ht?imen suunnitelmaan? Kenen kanssa voit ryhty? toimeen?