青楼传媒

Millaista ty?t? ja planetaarista kanssalaisuutta meilt? tarvitaan ajassa, jossa el?m?n edellytykset ovat uhattuina? Tarkastelen mets?kartoittajien ty?t? sek? episteemisen? (tiedollisena) vastarintana, vallan takaisinottona ett? radikaalina ylilajisena hoivana, jossa voidaan n?hd? dekoloniaalisen ekologian piirteit?. Se on Maan ty?l?isyytt? – ekosysteemej? yll?pit?v?? ja uusintavaa ty?t?, jossa liikkuminen mets?ss? huomaten ja paikantaen el?m?? jalostuu luonnon oikeuksien ja Maan puolustamiseksi.

Edellisess? tekstiss? liikuttiin metsiss? kokemuksellisen kehollisen metodin kanssa metsi? valppaasti vahtien, kun -kampanja vei tanssivat uhattuihin luonnonmetsiin. T?ss? osassa k?sitell??n toisenlaista tapaa liikkua mets?maastossa ja l?hesty? sit? mets?kartoituksen kautta. Metsien tunteminen on suojeluty?n ytimess?. Esimerkiksi Luonnonmets?ty?ryhm? on ensin kartoittanut luontoarvoja my?s t?ll? hetkell? puolustamissa .

Mets?kartoitus yll?tti, haltioi ja vakuutti minut syd?njuuriani my?ten kohdatessani sen noin 5 vuotta sitten. Tutustuin siihen yhteis?iss?, jotka pyrkiv?t j?rk?ht?m?tt?m?sti suojelemaan luontoa. Se n?ytt?ytyi todella puoleensavet?v?n? tapana el?? luontokadon aikakauden maailmassa; niin ty?n?, harrastuksena, el?m?nasenteena kuin vakaumuksena, jolla on my?s lukemattomia esteettisi? ja yhteis?llisi? arvoja. T?ss? kirjoituksessa k?sittelen erityisesti yhteismaallisista metsist? luontoarvoja suojelutarkoituksessa kartoittavia vapaaehtois- ja ammattilaisryhmi?.

Kulkea ymp?ri eli ymm?rt??

Mets?kartoitus on yksi tapa yritt?? monialaisesti ja -n?k?kulmaisesti ymm?rt?? mets??. Kartalla metsi? ymp?r?iv?t erilaiset rajaukset, ja maastossa mets?? saapastellaan ymp?ri, halki ja l?pikotaisin l?hestyen ymm?rt??-sanan kielellist? konkretiaa; jonkin asian tai kokonaisuuden ymp?r?imist?. Ymm?rt?misen prosessissa asiaa kierret??n ja katsotaan mahdollisimman monesta n?k?kulmasta, hyv?ksyen kuitenkin my?s havaintokykymme vaillinaisuus.

Liikkeen laatu ja tahti on kartoittaessa vaihtelevaa. Joskus talsitaan l?pi turhautumista tuottavien istutustaimikkotaivalten ja hakkuuaukeiden ja joskus arvioidaan liikkeess? pysyen useita hehtaareja metsi? maisematason vaihtelun mukaan – tarkastellen vain silm?lle n?kyvimpi? suuria rakenteita: maan muotoja kuten jyrk?nteit?, puiden ik?? ja moninaisuutta, lahopuun m??r?? ja laatua, vesist?j? ja mets?tyyppien yleiskuvaa.

Parhaimmillaan kuitenkin pys?hdyt??n. Tahti hidastuu ja koreografia muuttuu: lahopuun alle kumarrutaan ja koloihin kurkitaan. Mets?n huolellinen, l?hempi tarkastelu eri n?k?kulmista tunnustellen, kuunnellen, aivan l?helt? ja viel? l?hemp?? katsoen, koskien ja maistaen l?hestyy kokemuksellista, fenomenologista otetta ja kehollisia ymm?rt?misen menetelmi?.  Saapastelun lomassa nautitaan mets?ss? olemisesta ja l?yd?ist?; pursuk??p? tuoksuu sitruunaiselle saippualle ja suopursulle, riukuk??p? l?mpim?n nahkaiselle ja raidantuoksuk??p? anikselle.

Mets?kartoittamisessa on Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin (1987) ‘v?hemmist?tieteen’ (minor science) piirteit?. Siin? miss? valtion ja teollisuuden harjoittama ’kuninkaallinen tiede’ (science royale) pyrkii hallitsemaan ja vakioimaan mets?n mitattaviksi taloudellisiksi ennusteiksi, v?hemmist?tiede asettuu katsomaan l?helt? sit?, mit? virallinen katsanto ei tavoita.

T?m? ei tarkoita metodista ep?tarkkuutta, vaan p?invastoin: mets?kartoitus on eksaktia ty?t?, jossa jokainen k??v?n esiintym? ja koordinaatti todennetaan tarkasti. Ero on siin?, ett? kuninkaallinen tiede operoi karkeilla vakioilla, mutta v?hemmist?tiede seuraa ja havainnoi aineen omia poikkeamia ja yksil?llisi? elinymp?rist?j? – mets?n ainutkertaisuuksia, jotka tekev?t siit? suojelun arvoisen.?

Kartoittaja ei siis vain hallitse paikkaa ylh??lt?, vaan h?n seuraa el?v?n materiaalin ja maaston ep?s??nn?llist? arkkitehtuuria sen omien virtauksien mukana. Liikkeen tahti vaihtelee, mutta sen luonne on kulkevaa ja tunnustelevaa, nomadista, valmiit kartalle piirretyt ruudukot kyseenalaistavaa. Vaikka mets?kartoituksessa k?ytet??n my?s mittaavia kaukokartoitusmenetelmi?, asettuu maastoty? kasvustojen, maan muotojen ja lahon omiin logiikoihin.

El?vien huomaaminen kartoille piirrettyjen rajojen l?pi

Karttojen piirt?miseen ja maailman hahmottamiseen niiden kautta on aina liittynyt hallitsevaa vallank?ytt??, joka ilmenee kolonialismina niin ihmisten v?lill? kuin ihmisten kaikkiin muihin lajeihin ja entiteetteihin kohdistamana. Viivottimella piirretyt kiinteist?rajat eiv?t ole koskaan kohdanneet kansojen tai luonnon muhkuraisia, ep?s??nn?llisi? muotoja ja el?v??, monimutkaista kytkeytyneisyytt?.

V?h?ttelev?n ja yksinkertaistavan taloudellisen reduktionismin kautta metsien monilajiseen, el?v??n todellisuuteen kohdistetaan tiedollista (episteemist?) ja kehollista valtaa sek? v?kivaltaa, kun mets? ymm?rret??n esimerkiksi vain puukuutioina ja raaka-aineena. El?m?n monimutkaisuus n?hd??n valitun, yht? tahoa lyhytn?k?isesti hy?dytt?v?n linssin l?pi. N?in on k?ynyt esimerkiksi maa- ja mets?talousministeri?n laatimien vanhojen ja luonnontilaisen metsien kriteereiden kohdalla, joita tiedeyhteis? ei allekirjoita, vaan pit?? tahallisena tiedon v??ristelyn?.

Mets?kartoittaja ottaa n?m? vallan v?lineet, satelliittisilm?t ja paikkatiedon, omiin k?siins? ja tuottaa vastahegemonista, kokoavaa tietoa. T?m? v?hemmist?tiede haastaa valtion sokeiden pisteiden t?plitt?m?n katseen ja palauttaa teollisen j?rjestelm?n hylk??m?n ekologisen monimutkaisuuden takaisin metsien ymm?rt?misen keski??n. Maastossa k?veleminen muuttuu Michel de Certeaun (1984) hengess? tilan takaisinotoksi (walking as tactic): kartoittajan kulku on l?sn?oloa, jolla h?n merkitsee reviiri?, jota ei saa tuhota.

Mets?kartoituksen k?yt?nn?t pohjaavat luonnontieteelliseen tutkimukseen: ekologiaan, biologiaan ja maantieteeseen, mutta kokemuksessani se on enemm?n kuin luonnontieteen “kognitiivisia retki? el?v??n aineeseen” (Braidotti, 2019). Se on monimutkaisempaa ja relationaalista eli suhteissa tapahtuvaa toimintaa, jossa jokaisella osapuolella on toisiinsa vaikuttava toimijuus. Jos olemme suhteissa, olemme my?s radikaalisti vastuussa toisistamme ja ymp?rist?st?mme. Emme voi ohittaa haittoja, koska olemme osa samaa verkostoa. T?t? monilajista ja aktiivista olemisen tapaa kutsun itse kanssalaisuudeksi – se on kansalaisuutta, joka laajenee ihmis- ja yksil?keskeisest? yhteiskunnasta kattamaan muut lajit ja luonnon. 

Romahtelevien ekosysteemien aikakaudella kartoittajat tekev?t tiedollista vastarintaa, joka operoi vallan reunoilla. Se ei ole kuitenkaan vain vastustusta, vaan paikantamalla ja tunnustamalla el?m?? suoritetaan pikkuhiljaa ontologista, murrosherkk?? vallankumousta: jokainen nimetty laji on torjuva ele sit? j?rjestelm?? vastaan, joka n?kee mets?n el?m?n vain nimett?m?n? resurssina.

V?hemmist?tiede (Minor science): Gilles k?site tiedolle, joka on luonteeltaan liikkuvaa ja muuttuvaa. Se ei pyri hallitsemaan kohdettaan ylh??lt? p?in asetettujen s??nt?jen kautta kuten valtiollinen/kuninkaallinen tiede, vaan seuraa aineen omia virtauksia ja poikkeamia.

Episteeminen vastarinta: Haastaa vallitsevat, itsest??nselvin? pidetyt tiedontuotannon tavat. Se on vastatiedon tuottamista, joka nostaa esiin valtavirran sivuuttamia n?k?kulmia ja kokemuksia.

Tilan takaisinotto (Walking as tactic): Michel de Certeaun (1984) ajatus siit?, ett? yksil?n liike tilassa voi olla vastarintaa. Kun ”strategia” on vallanpit?j?n piirt?m? kartta, ”taktiikka” on ihmisen tapa kulkea ja k?ytt?? tuota tilaa omien merkitystens? mukaan.

Mets?kartoitus Mets?kartoitukseksi kutsutaan luonnontieteisiin pohjaavaa monialaista ja interdisiplin??rist? metodia ker?t? tietoa mets?alueesta hy?dynt?en mets?tieteen, ekologian, biologian ja geoinformatiikan menetelmi?. Se perustuu maastossa teht?vien empiiristen havaintojen ja kaukokartoitusaineistojen yhdist?miseen spatiaaliseksi eli paikalliseksi malliksi.

Moneuden haltioimaa

Aloitin mets?kartoituksen opettelun etsiess?ni uutta suuntaa taidemaailman kapitalismiin kytkeytyv??n egologiaan kyll?styneen? ja uupuneena. Huomasin, ett? mets?kartoitushartautta leimaa enemm?n ulosp?in katsova jaettu uteliaisuus ja haltioituminen. Mets?n kerroksellisten piirteiden, toisiinsa kytkeytyneen lajikirjon tarkka havainnointi ja  huomiokyvyn virittyneisyys yksityiskohtien, v?rien, muotojen ja koostumusten ??reen herkistyen t?ytt?? minussa monia my?s taiteen tekemiseen liittyvi? olemisen taajuuksia. Koen sen sis?lt?v?n my?s silkkaa iloa muiden lajien olemassaolosta.  

Ilo ja uteliaisuus toisten olemassaoloa kohtaan vailla odotuksia tai varmuutta suhteemme laadusta (mit? varjoj?k?l? minusta tuumaakaan) tuntuu yhtaikaa rauhoittavalta, innostavalta ja kauniilta el?m?nasenteelta. Kun l?ysin ihmisi?, joilla oli t?llainen suuntautuminen maailmaan, koin astuvani hemulien violettihelmaiseen heimoon.

Olin suhtautunut mets??n etenkin kokemuspohjaisesti, aistillisesti ja omassa rauhassa – monilajisuutta aistien ja arvostaen sek? monijumalaisuutta kokien. Olin n?hnyt mets?n tietysti my?s toisten el?vien kotina, mutta nyt mets?n moneudet moninkertaistuivat moninkertaistumistaan ymp?rill?ni saaden nimi?, ominaisuuksia ja kohtaloita sek? mahdollisuuden vaikuttaa n?ihin kohtaloihin. Samaan aikaan kun ymm?rrys tietoni v?hyydest? konkretisoitui ja monimuotoisuuden ihmeellisyys sai mittasuhteita, sen kohtalo selluteollisuuden hampaissa – k?yhty? ja kadota – tuli entist? konkreettisemmaksi ja kauheammaksi.

Nime?minen mets?? pyhitt?v?n? mantrana

Kuljin p?iv?t pitk?t moni-ik?isess? ihmisjoukossa, jossa nuuskittiin k??pi?, kuunneltiin lintuja, tutkittiin kaarnakuoriaisen kuvioita, lahon koostumusta, pienen pieni? rakenteita ja v?rej? sammalten, j?k?lien ja sienten piirteiss?. Kauniiden ja hellyytt?vien nimien litania kaikui korvissani kuin mets?? pyhitt?v? mantra tai loitsu, jolla sen jumalat kutsutaan esiin: sirppihuurresammal, himme?monikirjaaja, kuultoludek??p?, kuusent?htikirjaaja, kelohurmej?k?l?, peikonnahka, aarnisammal…?

Vaikka lajin nime?minen liittyy taksonomiseen tieteen diskurssiin, jonka voi hahmottaa my?s reduktionistisena, nime?misen kohteen omivana ja muut tiet?misen tavat sivuuttavana, voi se olla my?s osa dekoloniaalista ekologiaa. N?in esitt?? Robin Wall Kimmerer teoksessaan Braiding Sweetgrass, jossa h?n punoo yhteen kasvitiedett?, alkuper?iskansan perinnetietoa sek?? kasvien opetuksia (Kimmerer, 2013).?

Nime?minen voidaan n?hd? suhteen aloittamisena: tervehtimisen?, huolenpitona ja huomion lahjana, osana vastavuoroisuutta ja lahjan ekologiaa, joka antaa mets?lle ja siell? el?ville lajeille n?kyvyyden ja ??nen. Kimmerer puhuu elollisuuden kieliopista (grammar of animacy), joka palauttaa kielellisen ja olemassaolollisen arvon muunlajisille ja vapauttaa ne v?heksyv?n, “objektiivisen” ja passivoivan terminologian ikeest?.?Tieteelliset havainnot muuttuvat syv?ksi vastavuoroisuudeksi kun havaitsija rakastaa havaittua ja yritt?? kaikin keinoin puolustaa sen el?m??, ja kun havaitsija tunnistaa olevansa osa luonnon kudosta, jolloin luonnon suojeleminen on my?s havaitsijan itsens? suojelemista. Rakkauden yksi keskeinen ilmenemistapa onkin mielest?ni uteliaisuus: tahto n?hd?, kuulla ja tunnustaa toisen olemusta ja el?m??. Uteliaisuus k?tkeytyy my?s huomaamiseen, jonka taidosta (art of noticing) antropologi Anna Tsing puhuu eloonj??misen ehtona kapitalismin raunioilla. Kartoittajalla on t?m? taito hallussa ja se muuttuu h?nen ty?ss??n Maan ja el?vien puolustukseksi. T?llainen taito nostaa mets?n nime?m?tt?m?st? resurssista el?viksi toimijoiksi, joista olemme huomaamisen ja nime?misen my?t? my?s vastuussa.

Maan ty?l?iset 

Mets?kartoittaja voidaan n?hd? t?ydellisen? esimerkkin? Stefania Barcan (2024) per??nkuuluttamasta Maan ty?l?isest?, joka tekee n?kyv?ksi ja huomioitavaksi el?m?n j?rjestelm?t, joita uusliberaali talousj?rjestelm? ymm?rt?? huonosti ja pit?? itsest??nselvyyten?. Barca kutsuu meid?t tunnustamaan el?m?n uusintamisen (reproduction) kaikista v?ltt?m?tt?mimm?ksi ty?n muodoksi; planetaariseksi yll?pitoty?ksi eli maanhoivaksi (earthcare), jota ilman mik??n muu tuotanto ei ole mahdollista.

Maanhoivaty? voi olla kokonaisvaltaista ja postdisiplin??rist? eli monialaista, alojen rajoja h?lvent?v??, uutta luovaa ja voimaannuttavaa toimijuutta. Toimijuus on monisuuntaista hoivaa, taistelevaa kylpemist? mets?ss?..

Mets?n keho tarvitsee puolustusj?rjestelm?? sit? vastaan hy?kk??v?? v?h?ttely? vastaan, ja tiedon tuottaminen mets?kartoituksessa voidaan n?hd? hoivana, my?s Maria Puig de la Bellacasan Matters of Care -teoksessaan ehdottamaan tapaan vertautuen. Bellacasa hahmottelee hoivan k?sitteen kolmiulotteisena liikkeen?, joka koostuu konkreettisen ty?n, tuntumisen ja tuntemisen (affect) sek? etiikan ja poliittisuuden ulottuvuuksista. Kartoittaja ei vain ker?? dataa, vaan h?n huolehtii lajeista todistamalla niit? ja k??nt?m?ll? tiedon niist? eri j?rjestelmille. Vastatiedon tuottaminen on puolustava ja hoivaava eettinen interventio.?

Barcan Maan ty?l?isyys ja maanhoiva kohtaa sen mit? ajattelen Maan puolustamisesta – siit? ty?st?, johon kaikki kansat tulisi kutsua koolle ja luomaan suhdetta Maahan, joka olemme. Voimmeko n?hd? ja tunnustaa, ett? ihmisen rooli on aina ollut ja voi nytkin olla my?s ekosysteemej? suojaava, elvytt?v?, kannatteleva ja tukeva mit? moninaisimmin keinoin? T?llaista vastavuoroisuuteen ja rakkauteen perustuvaa ihmisen roolia ehdottaa my?s potawatomi-kansaan kuuluva kasvitieteilij? Kimmerer.?

Voisimmeko lopettaa puhumisen ihmisyydest? ja sen vaikutuksista planeetaariselle el?m?lle yksiulotteisena v?kivallan monoliittina? On aika vapautua romahtelevaa j?rjestelm?? edustavien tekojen, tapojen olla, vaikutusten ja identiteettien ahtaasta kokoelmasta!

Mets? n?ytt??, mik? meiss? on hyv??

He kumartelevat suurten puiden tyville, purojen varsille ja maata my?ten makaaville lahoaville rungoille etsiess??n pieni? neulaj?k?li?, sammalia ja k??pi?, metsien huvetessa harvinaiseksi muuttuneita lajeja. He haistelevat k??pien ominaistuoksuja, tutkivat niiden pillist?jen muotoja ja sammalten mikroskooppisia vatsalehti?, kehojen ominaisuuksia ja erityispiirteit?. He kohdistavat otsalamppunsa samalle rungolle saadakseen h?m?rtyv?ss? sateentihkussa valokuvan viel? yhdest? merkitt?v?st? j?k?l?st?, ennen kuin on lopettava p?iv?n maastoty? pime?n tielt?. Se pieni j?k?l? voi kartalle merkittyn? s??st?? edes sirpaleen mets??. 

Mets?maastossa vietet??n tuntikausia l?hes v?sym?tt?, illalla menn??n tyytyv?isin? nukkumaan kaurapuuroa mahassa. Aamulla noustaan  takaisin saapastelemaan syksyiseen, m?rk??n mets??n. 

Hurahtaessani mets?kartoitukseen ihastuin my?s uudelleen ihmisiin – intohimoisiin, j?rk?ht?m?tt?miin, hyv?ntahtoisiin, uteliaisiin ja itsest??n ulosp?in katsoviin ihmisiin. Olin h?mmentyneen haltioitunut, h?keltynyt ja tunsin voivani kokea rakkautta ihmiskuntaa kohtaan pitk?st? aikaa.?

Tuntuu absurdilta ylist?? ihmisyytt? t?ss? maailman tilanteessa, mutta itse asiassa, juuri niin koen, ett? nyt on teht?v?: on kutsuttava esiin se, mik? meiss? tahtoo vankkumattomasti suojella el?m??. Se, mik? meiss? uskaltaa kantaa vastuun ja se, mik? meiss? on hoivaavaa ja rohkeaa. Mets? on ollut minulle opettaja, joka on n?ytt?nyt sen, mik? meiss? on kaunista ja hyv??.

L?HTEET: