Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 17.04.2025 ”Unohdetaan ymm?rrys, otetaan tilalle vastuu” – Susanna Hast etsii vaihtoehtoa terapiasukupolven ?itisuhteelle Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 17.04.2025 ”Unohdetaan ymm?rrys, otetaan tilalle vastuu” – Susanna Hast etsii vaihtoehtoa terapiasukupolven ?itisuhteelle Reviving the Wild Reviving the Wild -sis?ll?t esittelev?t Saaren kartanon ekologista residenssitoimintaa eri n?k?kulmista. T?ll? kertaa haastattelussa on residenssin kutsutaiteilija. Jokaiselle yksil?residenssijaksolle kutsutaan taiteilija tai tutkija, joka keskittyy ty?skentelyss??n ekologisiin kysymyksiin. Kutsutaiteilijaohjelma tarjoaa residenssil?isille keinoja ekologisen ajattelun syvent?miseen ja luontoyhteyden tarkasteluun. Teksti Venla Rossi Kuvat Jussi Virkkumaa Jaa: Palkittu kirjailija viimeistelee Saaren kartanon residenssiss? syksyll? ilmestyv?? romaaniaan. Genrej? sekoittava kirja k?sittelee ?idin ja tytt?ren suhteen kipukohtia ja vastuita. ”Onhan t?m? melkoisen j?nnitt?v?? aikaa”, kirjailija Susanna Hast sanoo ja py?rittelee kahvikuppia k?dess??n. ”V?hint??n joka toinen p?iv? on sellainen olo, ett? en voi oikeasti julkaista t?t? kirjaa.” Hast on paitsi kirjailija, my?s laulunkirjoittaja ja tutkija. H?n ty?skentelee Saaren kartanon residenssin kutsutaiteilijana maalis- ja huhtikuussa 2025. H?n viimeistelee Myn?m?ell? uutta romaaniaan. Toivottomuus ilmestyy t?n? syksyn?. Kirja k?sittelee ?idin ja tytt?ren suhteen vaikeutta. Kirjallisuus ja taide ovat pitk??n kertoneet tarinoita isist?, jotka j?tt?v?t perheens? tai joihin otetaan et?isyytt? huonon k?yt?ksen takia. V?lien katkaiseminen ?itiin on kuitenkin edelleen tabu. ?itiytt? pidet??n rakkauden pyhimp?n? muotona, uhrautuvana ja loputtoman k?rsiv?llisen?. Juuri siksi Susanna Hastia j?nnitt??. Voiko t?llaisesta kirjoittaa, onko se sopivaa? Onko se oikein? Hast h?rppii kahvia residenssin p??rakennuksessa ja alkaa puhua siit?, ett? feminismi on k?ytt?nyt aika paljon aikaa ja energiaa ?itien ja ?itiyden ymm?rt?miseen. Tytt?ren n?k?kulma sen sijaan on j??nyt vieraammaksi. Hast l?hti liikkeelle nimenomaan siit?. ”Ehk? se empiirinen havainto omassa tuttavapiiriss? oli, ett? aika monilla on erilaisia vaikeuksia omissa ?itisuhteissaan. Meid?n terapiasukupolvessa on ollut tapana ymm?rt?? miltei loputtomasti niit? edellisten sukupolvien taakkoja ja ratkoa heid?n ongelmiaan heid?n puolestaan. Mutta ent? jos se ymm?rrys otetaan pois, ja pannaan tilalle vastuu. Milt? silloin n?ytt?? tytt?ren ja ?idin suhde?” Tosiel?m?n keskustelujen lis?ksi teos on inspiroitunut filosofiasta. Hast on lukenut paljon Freudia (”h?n on ihana kirjoittaja”) ja huomauttaa, ett? my?s filosofi ja psykoanalyyttikko Luce Irigaray on kutsunut ?idin ja tytt?ren v?list? suhdetta ”yhteiskunnan tai sosiaalisen j?rjestyksen pime?ksi kohdaksi”. Mit? se tarkoittaa? ”En osaa ihan tarkasti ulkomuistista siteerata… mutta jotenkin se menee niin, ett? ?idin pit?isi tarjota tytt?relle sanoja, mutta sen sijaan h?n tarjoaa vain ruokaa. Ett? nimenomaan ?iti voisi tarjota tytt?relle ne mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa, mutta h?n ei tee sit?.” Osittain juuri t?h?n havaintoon kiteytyy Hastin mielest? ?idin ja tytt?ren suhteeseen kuuluva n?kym?t?n, rakenteellinen v?kivalta. Kirjailijan mukaan siit? ei ole aiemmin juuri haluttu puhua. ”Oikeastaan sit? ei haluta edes ajatella. Perheen hylk??minen uhkaa meid?n koko olemassaolevaa, kapitalistista yhteiskuntarakennetta.” Ei ole siis ihme, ett? kun teoksen julkaisu l?hestyy, my?s Hast joutuu kamppailemaan vaikeiden tunteidensa kanssa. Kirjasta puhuminenkin tuntuu melkein mahdottomalta. Hast onkin hahmotellut tietokoneelleen jo monta vaihtoehtoista tekstitiedostoa, joissa h?n kokeilee ja harjoittelee tuleviin haastatteluihin liittyvi? erilaisia vastausvaihtoehtoja. ”En viel? ollenkaan tied?, mink? niist? valitsen.” Genresekoituksia ja zombeja Kirjallisuudesta kiinnostunut kansanosa oppi tuntemaan Susanna Hastin vuonna 2022, jolloin ilmestyi h?nen esikoisteoksensa Ruumis/huoneet. Kirjailijan kokemaa seksuaalista v?kivaltaa k?sittelev? teos voitti Helsingin Sanomien esikoispalkinnon. Perusteluissa korostettiin, ett? kirjan henkil?kohtaista tasoa tuki yhteiskunnallinen ja filosofinen aineisto. Hast itse kutsui kirjaansa autoteoreettiseksi. Ennen kaunokirjallista uraa h?n ty?skenteli tutkijana ja on t?ll?kin hetkell? Taideyliopiston dosentti. Siksi h?nelle oli luontevaa sekoittaa omael?m?nkerrallista teksti? teoreettiseen aineistoon ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi Maggie Nelson. Onko seuraava kirja samanlainen genrehybridi? ”Ajattelen, ett? se on muodoltaan viel? kokeellisempi. Tai radikaalimpi.” Hast sanoo, ett? ei ole erityisen kiinnostunut perinteisest?, juonellisesta kaunokirjallisuudesta. Sen sijaan h?n lukee esimerkiksi yhdysvaltalaista kirjallis-filosofista memoiria eli henkil?kohtaisiin kokemuksiin perustuvaa esseistiikkaa tai muistelmateoksia – ja jo aiemmin mainittua filosofiaa, muun muassa Hélène Cixousia. ”Fiktiossa on se ongelma, ett? m? en jotenkin jaksa k?ytt?? energiaa siihen, ett? mulle uskotellaan jotain, mik? ei ole totta.” Tulevassa teoksessaan h?n kuitenkin itse odottaa lukijalta fiktioon uskomista. K?sikirjoitus kun sis?lt?? sellaistakin materiaalia, joka ei oikein k?y faktasta. Muun muassa zombeja. Tosin Hast ajattelee, ett? niidenkin kautta oikeastaan k?sitell??n tosimaailman asioita. ”Ne zombit ilment?? sellaista totuutta jota ei voi n?hd?, tai jota kohti ei voi menn? muuten kuin symboliikan avulla. Tykk??n ylip??t??n ep?suorasta kirjoittamisesta. Millaista tietoa saa itsest? ja maailmasta, kun ei l?hesty jotain asiaa ihan suoraan vaan kierrellen ja kaarrellen siin? ymp?rill??” Ep?suorasta l?hestymistavasta huolimatta Hast haluaa kirjoittamisessaan menn? niit? teemoja kohti, joiden kohtaaminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Ehk? juuri siksi psykoanalyysi on inspiroinut h?nt? viime aikoina, sill? samaanhan sekin pyrkii. Mit? on neutraali? Residenssity?skentely mahdollistaa taiteilijalle keskittymisen ty?ntekoon. Susanna Hastin kohdalla tuo keskittyminen kuulostaa melko ??rimm?iselt?. ”Saatan tehd? t?it? v?lill? aamusta iltaan, kun ei ole niit? arjen velvollisuuksia ja rutineja. Se tuntuu ihan mahtavalta. Olen ehk? luonteeltani sill? lailla erakko, ett? omat ajatukset riitt?v?t usein seuraksi.” Seuraa on toki omien ajatusten lis?ksi my?s muista samaan aikaan Saaren kartanossa vierailevista taiteilijoista ja tutkijoista. Susanna Hast j?rjesti muille Saaren kartanon residenssiss? parhaillaan ty?skenteleville residenssil?isille kollegansa Maryam Bagheri Nesamin kanssa ty?pajan, jonka nimi oli Resignation Letter. Siin? tehtiin kehollisia harjoituksia, kirjoitettiin ja pohdittiin eri metodien avulla vet?ytymisen ja kielt?ytymisen tapoja ja etiikkaa – sek? henkil?kohtaisessa el?m?ss? ett? poliittisen vaikuttamisen strategiana. Toista ty?pajaa Hast suunnittelee filosofi Roland Barthesin neutraali-k?sitteest?. ”Minua innostavat kauheasti t?llaiset k?sitteet, jotka avautuvat moneen suuntaan. Barthes k?sitteli valtavan m??r?? erilaisia asioita neutraalin n?k?kulmasta, esimerkiksi v?ri? ja hiljaisuutta. Esimerkiksi hiljaisuus on tosi mielenkiintoinen juttu. Se liittyy tulevaan kirjaankin. Viel? enemm?n kuin ?idin ja tytt?ren suhde, tekstin keski?ss? on se luotto, joka meill? on puheeseen ja keskusteluun. Ett? me aina lopulta kohdataan sen kautta toisemme. Mutta ent? jos niin ei oikeasti olekaan?” Toivottomuus onkin tietyss? mieless? ehdotus puheen lopettamisesta. ”Ajattelen, ett? joskus kohtaamattomuus voi olla se oikea, eettinen ratkaisu. Jos mietit??n esimerkiksi sovittelua ratkaisumuotona perhev?kivallassa. Se keskustelu ja kohtaaminen voi olla v??rintekij?lle hyv?ksi, mutta onko se todella hyv?ksi uhrille?” Kutsutaiteilijaresidenssin ajan Hast saa olla pelk?st??n kaunokirjailija, mutta normaalissa arjessa h?n my?s opettaa Taideyliopiston teatterikorkeakoulussa ja tekee yhteiskunnallista tutkimusta. Parhaillaan kesken on hanke, jossa Hast tutkii Noora Kotilaisen ja Johanna Vuorelman kanssa militarisoitunutta kielt? ja sen suhdetta suomalaiseen demokratiaan. Barthesin ajatukset neutraalista resonoivat Hastin mieless? vahvasti my?s maailmanpoliittiseen tilanteeseen n?hden. ”Totta kai mietin, mit? neutraalius tarkoittaa Palestiinan suhteen juuri nyt. Se tarkoittaa ihan hirve?? v?kivaltaa.” P?iv?k?velyj? koirien kanssa Kahvit on juotu ja keskustelu jatkunut pitk??n. Lopuksi on aika tavata viel? Susanna Hastin l?heisimm?t residenssiseuralaiset p??rakennuksen edess? pihalla. ”Jos odotat t?ss?, niin m? k?yn hakemassa ne.” Pian punaisen piham?kin luota alkaa kuulua intensiivist? haukkumista. K??pi?m?yr?koirat Paula ja Billie s?nt??v?t paikalle kovalla tohinalla. My?s ne ovat viihtyneet Myn?m?ell?. Kun Hast sai residenssipaikan, oli selv??, ett? lemmikit l?htisiv?t mukaan. ”Olisi ollut v?h?n liikaa puolisolle, ett? h?nen olisi kahden kuukauden ajan pit?nyt hoitaa sek? koirat ett? lapset yksin??n.” Hast k?velee Paulan ja Billien kanssa residenssin l?hiluonnossa joka p?iv? samoja reittej?. Usein vastaan ei tule juuri ket??n. Se sopii sek? lemmikkien ett? omistajan hermostolle. Maisemaa saa hetken pit?? omanaan. Aivot jatkavat ty?skentely?, vaikka kirjailija ei koko ajan istukaan tietokoneen ??ress?. Silti stressi? on t??ll? v?hemm?n kuin kaupungissa, Hast sanoo. ”Olen nukkunutkin paljon paremmin t??ll? kuin Helsingiss?. Ei ole oikeasti yht??n ik?v? kotiin. P?invastoin on vahvistunut se ajatus, ett? pit?isi muuttaa maalle.”