青楼传媒

Ep?varmuuden keskell? residenssit voivat suojella pitk?j?nteist? luovaa ty?t? tarjoamalla taiteilijoille turvaa, tilaa ja kohtaamisia, kirjoittaa vuoteen 2025 asti toimineen Saaren kartanon johtokunnan puheenjohtaja Sirpa Pietik?inen.

Ep?vakauden aikana – olipa kyse sodasta, ilmastonmuutoksen seurauksista, poliittisesta sorrosta tai taloudellisesta romahduksesta – taiteilijaresidenssit muuttuvat kriittiseksi infrastruktuuriksi, eiv?t luksukseksi.

Ep?vakaus kaventaa havaintokentt?? ja fokusoi ajattelun t?h?n hetkeen sek? l?hitulevaisuuteen. Silloin kuitenkin tarvitsisimme my?s laajempaa analyysi?, muuttuvien tilanteiden hahmottamista, uusia ideoita, kyky? n?hd? mahdollisuuksia, toisenlaisia toimintatapoja ja tulevaisuuksia. Luovuutta ja taidetta sen itsens? vuoksi, mutta my?s strategisena selviytymiskeinona. Taiteilijoista t?ytyy n?in? aikoina pit?? erityist? huolta. He ovat monesti ahdingossa ja riskiss? menett?? luomiskapasiteettinsa, toimintakykyns? tai jopa henkens? tallaisten aikojen paineessa.

Psykologinen vakaus on luovan ty?n edellytys. Ep?vakaus hajottaa tarkkaavaisuuden. Ahdistus vuokrasta, ruuasta, turvallisuudesta tai tulevaisuudesta aktivoi aivojen uhkien havaitsemisj?rjestelm?n, mik? tukahduttaa luovan ty?n kannalta tarpeellisen avoimen, etsiv?n ajattelun. Residenssit poistavat n?m? v?litt?m?t uhat usein kattamalla perustarpeet – asunnon, ty?tilat, ateriat, joskus terveydenhuollon. Kyse ei ole pelk?st? mukavuudesta, vaan kognitiivisesta edellytyksest?. Residenssiss? taiteilijan hermosto voi siirty? selviytymistilasta niin sanottuun lepotilan hermoverkkoon (default mode network), jossa tapahtuvat assosiatiivinen ajattelu, muistojen integrointi ja mielikuvitukselliset harppaukset.

Residenssit solidaarisuuden keskuksina

Libanonin talousromahduksen aikana 2020 useat pienet residenssit (kuten off-ohjelma) tarjosivat ty?tilan lis?ksi polttoainetta, internetyhteyden ja ruokakorvauksia. Taiteilijat kertoivat, ett? ilman t?t? tukea he olisivat joutuneet hylk??m??n kuukausia kest?neet projektinsa p?iv?ty?n vuoksi.

Ep?vakaus katkaisee usein p??syn erikoismateriaaleihin kuten kankaaseen, filmiin, keramiikkauuneihin, digitaalisiin ty?st?koneisiin, jopa luotettavaan s?hk??n. Residenssi voi toimia pienen?, joustavana keskuksena: yhteiset resurssit, jaetut ty?kalut, paikalla olevat teknikot, vaihtoehtoiset energial?hteet. Viel? radikaalimmin residenssit voivat toimia siirtym?ll? paikallisiin, matalan teknologian tai kierr?tettyihin materiaaleihin, muuttaen niukkuuden esteettiseksi rajoitteeksi. T?m? on eri asia kuin yksin kamppaileva taiteilija. Residenssi luo kollektiivisen materiaalisen ?lykkyyden.

Sarajevon piirityksen aikana (1992–96) Obala Art Centar jatkoi taiteilijoiden majoittamista kellarissa generaattoreiden voimalla. He tekiv?t mustetta tuhkasta ja sadevedest?, pingottivat kankaita pelastetulle puulle. Tuona aikana syntynyt taide – suuri osa itse piirityst? – ei olisi voinut synty? ilman tuota jaettua fyysist? infrastruktuuria.

Yksin?isyyden torjunta rakenteellisella solidaarisuudella on t?rke??. Ep?vakaus  atomisoi. Ihmiset vet?ytyv?t perheidens? suojaan, pakenevat tai j??v?t kotiinsa. Taiteilijoille t?m? merkitsee usein kriittisen vuoropuhelun menett?mist? – ep?virallista kritiikki?, k?yt?v?keskusteluja, my?h?isillan v?ittelyit? muodosta. Residenssit suunnitelmallisesti rakentavat l?heisyytt? ja strukturoitua aikaa vaihdolle. Mutta pelkk?? sosiaalisuutta t?rke?mp?? on, ett? ne voivat luoda Hannah Arendtin sanoin ”n?ytt?ytymisen tilan” (space of appearance): paikan, jossa ihmiset n?ytt?v?t itsens? ja ty?ns? toisille, ja siten vahvistavat, ett? heid?n ty?ll??n on merkityst?.

Ep?vakauden aikana t?m? on radikaalia. Se sanoo: sinun taiteellisella ajattelullasi on v?li?, ja sen ??relle kokoontuminen on t?rke??. Monet residenssit sis?llytt?v?t nyky??n ohjelmaansa traumatietoisen fasilitoinnin, konfliktien sovittelun ja huolenpidon protokollat tunnistaen, ett? sodan tai talousromahduksen keskelt? saapuvat taiteilijat saattavat tarvita erityist? tukea.

Pitk?j?nteisen taiteellisen ajattelun turva

Lupa ty?skennell? hitaasti ja ei-instrumentaalisesti on v?ltt?m?t?nt? luovuudelle ja ajatusten kypsymiselle. Kriisi vaatii nopeaa reagointia. Toimittajat, avustusty?ntekij?t sek? aktivistit toimivat tiivistetyll? aikataululla. Taide toimii usein toisella kellolla – vuosia, vuosikymmeni? tai sukupolvien yli. Mutta ep?vakauden aikana ulkoinen paine kasvaa: ”tee nyt jotain hy?dyllist?”, vaikka mielenosoitusjuliste tai varainkeruuvideo. Residenssit voivat suojella pitk?j?nteist?, ei-instrumentaalista tai jopa hy?dyt?nt? ty?t?. Kyse ei ole todellisuuspaosta. Jotkut ter?vimm?t kulttuurikriittiset analyysit ep?vakaudesta syntyv?t vasta vuosia my?hemmin, juuri siksi, ett? niille on annettu aikaa kypsy?.

Amsterdamissa jatkoi kahden vuoden residenssej??n vuoden 2008 talouskriisin ja koronapandemian l?pi. Useat alumnit ovat my?hemmin kertoneet, ett? keskeytym?t?n aika mahdollisti teokset, jotka k?sitteliv?t n?it? kriisej? ep?suorasti – ei reportaasina, vaan muotoon k?tkettyn? rakenteellisena analyysin?, kuten Melanie Bonajon elokuvat taloudellisesta ep?varmuudesta ja kosketuksesta.

Liikkuvuus ja rikkin?isten paikallisten j?rjestelmien kiert?minen vaikeissa tilanteissa voi toteutua residenssien turvin. Kun paikalliset galleriat sulkeutuvat, rahoitus kuivuu kokoon tai sensuuri kiristyy, residenssi voi toimia v?liaikaisena turvarakenteena taiteilijan uralle. Kansainv?liset residenssit tarjoavat viisumeja, matkustusmahdollisuuksia ja p??sy? erilaisiin markkina- tai instituutiopiireihin. Viel? t?rke?mp??: ne voivat tarjota oikeudellista ja hallinnollista suojaa. Esimerkiksi autoritaarisen maan taiteilija voi hakea turvapaikkaa tai uudelleensijoittamista residenssiverkostojen kautta (kuten ICORN tai Safe Haven -residenssit).

Ven?j?n hy?k?tty? Ukrainaan 2022 kymmenet residenssit ymp?ri Eurooppaa aktivoivat h?t?ohjelmia – ei pelk?st??n ilmaista majoitusta, vaan my?s oikeusapua ja kielikursseja.

Muistin paikkoja

Residenssit voivat yll?pit?? sukupolvien ja tieteenalojen v?list? muistia. Ep?vakaus katkaisee usein kulttuurisen jatkuvuuden: arkistot palavat, vanhemmat sukupolvet kuolevat, instituutiot romahtavat. Residenssit voivat toimia el?vin? arkistoina tuomalla yhteen eri sukupolvien ja tieteenalojen taiteilijoita. Nuorempi taiteilija, joka pakenee ilmastosiirtym??, voi jakaa tilan vanhemman taiteilijan kanssa, joka selvisi edellisest? sodasta. Tekniikat, tarinat ja hiljainen tieto siirtyv?t ei dokumenttien, vaan yhdess? asumisen ja ep?virallisen mestari–kis?llioppimisen kautta. T?m? on erityisen t?rke?? ruumiillisille tai suullisille taidemuodoille kuten tanssille, teatterille, tarinankerronnalle, k?sity?lle. Residenssin keitti?st? tai puutarhasta voi tulla t?rke?mpi siirt?misen paikka kuin studioista.

Syrj?ss? olevien ??nien vahvistaminen on olennaista silloin, kun valtavirran huomio kohdistuu muualle. Ep?vakauden aikana media ja rahoitus usein keskittyv?t n?kyvimpiin kriiseihin, kun taas hitaammat tai monimutkaisemmat h?t?tilat kuten velka, hidas v?kivalta tai ymp?rist?n tuhoutuminen j??v?t aliraportoiduiksi. Residenssit voivat tietoisesti priorisoida taiteilijoita n?ist? unohdetuista konteksteista. Ne tarjoavat my?s aikaa kehitt?? ty?t?, joka vastustaa uutisten sensaatiohakuisuutta – taidetta, joka rakentaa viitekehyksi? ep?vakauden ymm?rt?miseksi pitk?n?, ep?tasaisena prosessina eik? spektaakkelinomaisena tapahtumana.

Esimerkiksi ilmastosurmaan keskittyv?t residenssit (kuten kansainv?linen, vuonna 2009 perustettu ) antavat taiteilijoille mahdollisuuden ty?skennell? j??tik?iden ja metsien aikaskaalalla, ei uutiskierron. Heid?n n?yttelyns?, kirjansa, partituurinsa ja muut tuotoksensa tavoittavat usein yleis?t vasta vuosia my?hemmin ja muovaavat pitk?kestoista kulttuurista muistia.

Kriisien seurauksena syntyy uutta toimintaa

Residenssit voivat olla my?s vaihtoehtoisten instituutioiden harjoittelutiloja. Ep?vakauden aikana perinteiset taideinstituutiot kuten museot tai valtion virastot voivat j??dytt?? budjettinsa, perua ohjelmiaan tai romahtaa kokonaan. Residenssit ovat usein suhteellisen kevyit?, mukautuvia ja monesti taiteilijoiden itsens? johtamia. Ne voivat toimia prototyyppein? tulevalle: hajautetuille, keskin?iseen apuun perustuville, matalan yleiskustannuksen malleille kulttuurity?n tukemiseksi.

Monet t?m?n p?iv?n kest?vimmist? residenssimalleista ovat syntyneet aiempien kriisien seurauksena. perustettiin suuren laman j?lkimainingeissa, Rockefeller-s??ti?n toisen maailmansodan j?lkeisess? j?lleenrakennuksessa, ja uudemmat ruohonjuuritason residenssit, kuten Islannissa vuoden 2008 talousromahduksen j?lkeen tai Kalifornian budjettileikkausten seurauksena. Jokainen sopeutui niukkuuteen keskittym?ll? siihen, mit? taiteilija todella tarvitsee: aikaa, tilaa ja pient?, v?litt?v?? yhteis??.

Ep?vakauden aikana taiteilijaresidenssit muuttuvat uran kiihdyttimist? uran yll?pit?jiksi ja viel? syvemmin selviytymisen ja merkityksen luomisen infrastruktuureiksi. Ne suojelevat paitsi taiteilijan tuotosta, my?s taiteilijan kyky? ajatella, tuntea ja olla yhteydess? toisiin. N?in ne s?ilytt?v?t perustavanlaatuisen inhimillisen toiminnon: kyvyn muuttaa ep?vakaus muodoksi murskatuksi tulemisen sijaan.

Residenssitoiminnasta voisi synty? useita uudenlaisia hyvi? rakenteita ja k?yt?nt?j?. Ne eiv?t ole vain pieni? parannuksia vaan mahdollisia paradigmamuutoksia – tapoja, joilla residenssit voivat vastata ep?vakauteen ennakoivasti ja luovasti.

Muuttuvat residenssit

Voi mietti?, tarvitsemmeko koko residenssi-instituution uudelleenm??rittely? maailmantilanteessa, jossa ep?vakaudesta on tulossa vakio. Voisiko residenssi olla hoivan antaja tai trauma- ja j?lleenrakennusty?n paikka kriisialueiden liepeill?? Yksi residenssi voisi yhdist?? taiteen, tutkimuksen ja suoran toiminnan, toinen taas keskitty? ekososiaaliseen ty?h?n. Ehk?p? residenssi voisi olla my?s juridinen turvasatama. Mit? jos residenssi olisikin hajautettu tai liikkuva? Milt? n?ytt?isi mentoriresidenssi, joka tuo yhteen eri alojen ja eri-ik?isi? taiteilijoita? Voisiko pitk?kestoinen residenssi tarkoittaa my?s mahdollisuutta palata s??nn?llisesti toipumaan vuosien varrella? Residenssill? on lis?ksi merkitys konseptina ja verkostona, ilman kiinte?? paikkaa. Millainen olisi kaikkien n?iden erilaisten residenssien verkosto, jossa eri vahvuudet ja painotukset tukevat toisiaan?

Kaikkien n?iden ideoiden ytimess? on sama teema: residenssi ei ole en?? v?liaikainen ty?skentelypaikka, vaan ajan ja tilan jakamisen infrastruktuuri, joka ottaa vastuuta taiteilijan hyvinvoinnista, jatkuvuudesta ja selviytymisest?. T?m? tarkoittaa k?yt?nn?ss? sit?, ett? residenssien on pakko kehitt?? osaamistaan traumaty?ss?, konfliktinsovittelussa, talousneuvonnassa, juridisessa avussa ja pitk?aikaisessa seurannassa.

Uutta hyv?? on se, ett? residenssit voivat olla ensimm?isi? reagoijia ymp?rist?llisiss?, sosiaalisissa ja kulttuurialan kriiseiss? – nopeampia ja joustavampia kuin valtiot tai perinteiset taiderahoittajat. Ja ne voivat tehd? sen s?ilytt?en sen, mik? tekee residensseist? ainutlaatuisia: intiimiyden, luottamuksen, ajan ja tilan kokeilulle. Residenssitoiminnan tulevaisuus ei ole vain vanhan yll?pit?mist?, vaan rakenteellista mielikuvitusta. Se vaatii kyky? muuttaa residenssit systeemeiksi, jotka eiv?t ainoastaan suojele taiteilijoita, vaan my?s valmistavat heit? toimimaan maailmassa, jossa ep?vakaus on uusi normaali.

Residenssitoiminta on, ja sen tulee olla, osa kulttuurillista ja taiteellista selviytymisselk?rankaa. Sit? tarvitaan erityisesti nyt, kun taiteellinen vapaus on uhattuna ja poliittiset ??ri-ilmi?t valtavirtaistuvat. Samalla yhteiskuntien kyky ymm?rt?? mit? on tapahtumassa ja selvit? tulevista muutoksista on koetuksella. N?m? uhat eiv?t kohdistu vain taiteeseen, vaan koko inhimillisen sivilisaation selviytymiseen.

Siksi residenssit ja niiden resilienssi ovat t?rke?mpi? kuin mit? ehk? nyt arvaammekaan.