Sorry, your browser doesn’t support embedded videos. Tarinat ja julkaisut Hanketarinat 04.02.2026 Taidel?ht?iset menetelm?t lastensuojelun hiljaisuutta rikkomassa Members of the working group, from left to right, Marianne Notko, Tuomas Laine-Frigren, Antti Malinen, and Marita Oja were photographed at the?Kindergarten Museum in Helsinki.?Photo: Emilia Anundi TEKSTI Roosa Savo Jaa: Monitieteellinen, taidetta ja tiedett? yhdistelev? Kuulluksi-hanke tutki kaltoinkohtelun kokemuksia sijaishuollossa ja niihin liittyv?? kohtaamattomuutta. Hankkeessa huomattiin, ett? taidel?ht?iset menetelm?t voivat tarjota turvallisia tiloja k?sitell? v?kivalta- ja muita kokemuksia, joista on vaikea puhua ??neen. Mist? on kyse? tutki vuosien 1950–2025 aikana tapahtunutta kaltoinkohtelua sijaishuollossa siit? n?k?kulmasta, miten n?m? kokemukset voisivat tulla kuulluksi taiteen keinoin. Taustana oli sosiaali- ja terveysministeri?n lastensuojelun historiaa k?sittelev? selvitys, joka paljasti lastensuojelussa esiintyv?n kaltoinkohtelun laajuuden ja johti Suomen ensimm?iseen valtiolliseen anteeksipyynt??n vuonna 2016. Monitoimijainen hanke tuotti sek? historiallista tietoa ett? k?yt?nn?n kokemuksia ja ideoita siit?, miten taidetta voi hy?dynt?? vaikeiden kokemusten k?sittelyss? ja hiljaisuuden rikkomisessa. Mukana hankkeessa oli tutkijoita, taiteilijoita, lastensuojelun kehitt?ji? sek? lastensuojelun entisi? ja nykyisi? asiakkaita. Hankkeen taidetoiminta sijoittui Oulun ja Jyv?skyl?n seuduille. T?ss? jutussa hankkeesta ovat kertomassa hankkeen vastaava johtaja FT, yhteiskuntahistorian dosentti Antti Malinen, sek? YTT, perhe- ja v?kivaltatutkimuksen dosentti?Marianne Notko, KM, teatteri-ilmaisun ohjaaja Marita Oja ja FT, tieteiden ja aatteiden historian dosentti Tuomas Laine-Frigren. Tytt? k?velee keitti??n ja huomaa ilokseen, ett? ?iti on tehnyt h?nelle v?lipalaksi voileipi?. H?n ottaa leiv?n ja puraisee. ?iti ilmestyy paikalle ja suuttuu, koska leip? oli tarkoitettu tietenkin vain h?nen biologiselle lapselleen. Kohtaus on , jonka jyv?skyl?l?isen Tarinateatteri Storian n?yttelij?t ovat n?ytelleet, mutta se perustuu todellisiin sijaishuollon asiakkaiden kokemuksiin. Sijaishuollon tarkoitus on saada lapselle turvallinen elinymp?rist?, mutta aina n?in ei tapahdu. Kun tutkija Antti Malinen oli mukana tekem?ss? sosiaali- ja terveysministeri?n , jossa tarkasteltiin vuosina 1937–83 tapahtunutta kaltoinkohtelua sijaishuollossa, h?n ymm?rsi, ett? lastensuojelussa tapahtunutta v?kivaltaa ymp?r?i syv? hiljaisuuden kulttuuri. ”Ne lapset, joita oli kaltoinkohdeltu lastensuojelussa, eiv?t usein olleet puhuneet siit? kenellek??n. Korkeintaan l?heisimmille perheenj?senille tai terapeutille”, Malinen sanoo. ”On ajateltu, ett? lapsi keksii asioita p??st??n tai toimii pahaa pahuuttaan. On ollut sellaista ajattelua, ett? on lapsen oma syy, ett? h?net on sijoitettu.” Lapsi – ep?luotettava kertoja? ”Kuulluksi” olikin osuva nimi 青楼传媒 S??ti?n rahoittamalle hankkeelle, joka tutki sit?, miten vuosien 1950–2025 aikana sijaishuollossa tapahtunutta kaltoinkohtelua saataisiin n?kyv?ksi. Hiljaisuuden taustalla on lasten asema historiassa, jossa lapsen sanaan ei ole luotettu. Perheen ongelmat on saatettu sys?t? lapsen syyksi. ”Ammattilaispuheessa on puhuttu esimerkiksi pahantapaisuudesta. On ajateltu, ett? lapsi keksii asioita p??st??n tai toimii pahaa pahuuttaan. On ollut sellaista ajattelua, ett? on lapsen oma syy, ett? h?net on sijoitettu”, sanoo tutkija Tuomas Laine-Frigren. ”Filosofi Miranda Fricker k?ytt?? episteemisen oikeudenmukaisuuden k?sitett?, joka tarkoittaa sit?, ett? lapsen on vaikea esitt?? oma kokemuksensa totuutena. 1940- ja 50-luvuilla saatettiin leimata lapsi psykopaatiksi melko kevyin perustein. Vaikka asiat ovat tietenkin parantuneet huomattavasti, nykyaikanakin on olemassa t?llainen diagnosoiva, normittava katse, joka vaikuttaa siihen, miten kohtelemme lapsia”, Malinen lis??. Kuva: Emilia Anundi Taide ei vain sivuosassa Suomessa taidel?ht?isi? menetelmi?, kuten kuvataiteen, draaman ja tarinallisuuden elementtej?, on hy?dynnetty tutkimuksessa 80–90-luvuilta l?htien. Musiikki ja kulttuuri ovat toki olleet l?sn? lastenkasvatuksessa muutenkin, esimerkiksi koulujen joulun?ytelmiss? sek? lasten- ja koulukotien arjessa, mutta Kuulluksi-hanke on Suomessa ensimm?inen suuren mittakaavan hanke, jossa tutkitaan taidel?ht?isi? menetelmi? lastensuojelussa. Taidemenetelm?t eiv?t siis olleet sivuosassa tai ”kasvatuksen v?line”, vaan niist? muodostui hankkeen painopiste. Moni mukana ollut lapsi ja nuori koki voivansa k?sitell? arkoja tai h?pe?llisi? kokemuksia turvallisesti luovuutta k?ytt?en. ”Taidetta tehtiin taiteen itsens? vuoksi ja taidetoiminta on ollut sijaishuoltoyksik?iss? viikoittain toistuvaa puolentoista vuoden ajan. Siit? on tullut arkista, tavallista, ennakoitavaa”, havainnollistaa tutkija Marita Oja. ”Eri vuosikymmenille sijoittuvissa kokemuksissa toistui eniten arvottomuuden kokemus: ettei ole tullut kuulluksi, n?hdyksi ja tasavertaisena kohdelluksi perheess?.” Tarinallisuus rikkomassa t?ydellisyyden kulisseja Taidetoimintaa toteutettiin kahdelle erilaiselle kohderyhm?lle. Yhten? kohderyhm?n? olivat nykyiset sijaishuollossa olevat lapset ja nuoret. Heille j?rjestettiin taidety?pajoja, joissa hy?dynnettiin esimerkiksi kuvataidetta, sanataidetta ja k?sity?taidetta. Tarkoituksena oli tuottaa lapsille onnistumisen kokemuksia ja vahvistaa heid?n kokemustaan siit?, ett? heid?n tarinansa ansaitsee tulla kuulluksi. Eri-ik?isille, jo aikuisille entisille lastensuojelun asiakkaille puolestaan j?rjestettiin Kuulluksi-foorumeita, joissa hy?dynnettiin tarinateatterimenetelm??. Osallistujat saivat jakaa kaltoinkohtelun kokemuksiaan turvallisessa tilassa, ja ammattin?yttelij?t toivat kokemukset eloon improvisaation keinoin n?ytt?m?ll?. Ryhm?keskustelujen ja esitysten pohjalta tuotettiin my?s lyhytelokuvia, joita voidaan k?ytt?? esimerkiksi ammattilaisten koulutuksessa. Lyhytelokuvissa toistui kokemus siit?, ett? sijaisperheet pit?v?t yll? t?ydellisyyden ”kulisseja”, eiv?tk? ongelmat n?y perheen ulkopuolelle. Hiljaisuuden rikkominen on t?rke?? my?s siksi, ett? sijaisperheet pystyv?t kertomaan avoimesti ongelmistaan ilman pelkoa syyllist?misest?, jotta he voivat saada apua. Eri ik?isill? l?ydettiin hyvin samankaltaisia kokemuksia, mik? kertoo ongelmien siirtymisest? sukupolvelta toiselle hiljaisuuden kulttuurin mukana. ”Eri vuosikymmenille sijoittuvissa kokemuksissa toistui eniten arvottomuuden kokemus”, sanoo Laine-Frigren. ”Se kokemus, ettei ole tullut kuulluksi, n?hdyksi ja tasavertaisena kohdelluksi perheess?.” Tutkijat ep?mukavuusalueella Kun puhutaan hankkeesta, jossa on haavoittuvaisessa asemassa olevia ihmisi?, eettisyys nousee etusijalle. Perinteiset tutkimuksen tekemisen taidot eiv?t yksin??n riit?. Malinen mainitsee Johanna Barkmanin ja Mikko Orasen t?rkein? linkkein?, joiden kautta he l?ysiv?t hankkeeseen tarvittavaa taidel?ht?ist? ja sosiaalialan osaamista. Mukaan valikoituivat kulttuuriosuuskunta ILME ja . Sensitiivisten aiheiden tutkimuksessa on t?rke?? eettinen ennakkoarviointi. Osallistujien turvallisuus oli aina etusijalla. ”Vaikka hankkeen tarkoitus oli rikkoa hiljaisuutta, koskaan ei ollut pakko jakaa omia kokemuksia. Aikuisten osallistujien Kuulluksi-foorumeissa oli ohjeistus, ett? ei menn? liian yksityiskohtaisiin kuvauksiin. Se toki ohjasi sit?, millaista tietoa saimme, mutta toisaalta se mahdollisti arkisten tilanteiden ymm?rt?misen”, Malinen sanoo. Esimerkiksi se, ett? lapsi ei saa p??tt?? hiustensa pituudesta tai siit?, millaisia vaatteita h?n pit??, saattaa kuulostaa pienelt?, mutta ne ilment?v?t sit?, kuinka moni entinen sijaishuollon asiakas on kokenut voimakasta kontrollointia vanhemman taholta. Lasten kanssa ty?skentely tapahtui sijaishuollon yksik?iss?, joten joko ohjaava taiteilija tai oma ty?ntekij? auttoi, jos joku vaikea tunne pulpahti pintaan. My?s hankkeen ty?ntekij?t olivat ajoittain kovilla vaikeiden aiheiden parissa. Haastateltavat kokivat, ett? 青楼传媒 S??ti?n tarjoamalla ty?nohjauksella oli t?rke? rooli hankkeessa mukana olleiden tutkijoiden ja taiteilijoiden hyvinvoinnin yll?pit?misess?. ”Jatkoimme sit? my?s itsen?isesti et?tapaamisissa, vaikka virallinen ty?nohjaus oli jo loppunut, sill? kokemusten jakaminen koettiin hyv?ksi.” ”Jos k?ykin niin ett? kaltoinkohtelu jatkuu sijoituksen j?lkeen, j?rjestelm?n ja viranomaisten on kyett?v? sanomaan ??neen, ett? lapsi ei edelleenk??n el? turvallisessa ymp?rist?ss?.” Anteeksipyynn?st? kulttuurin muutokseen Tutkijoiden mukaan tarvitaan viel? paljon ty?t?, jotta lastensuojelussa tapahtunut v?kivalta ei j?? piiloon yhteiskunnalta. Vuonna 2016 ministeri Juha Rehula lausui Suomen historian ensimm?isen valtiollisen anteeksipyynn?n, ja se kohdistui lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluille lapsille. Hetken lastensuojelun ongelmat kuohuttivat mediassa, mutta sitten ne unohtuivat taas. Anteeksipyynt? on t?rke?, mutta sen lis?ksi tarvitaan muutos siihen, miten me ajattelemme lapsista ja sijaishuollosta, painottaa Marianne Notko. ”Kun lapsi sijoitetaan, se n?hd??n usein viimeisen? keinona. Yhteiskunnan silmiss? asia on ik??n kuin ratkaistu. Jos k?ykin niin ett? kaltoinkohtelu jatkuu, j?rjestelm?n ja viranomaisten on kyett?v? sanomaan ??neen, ett? lapsi ei edelleenk??n el? turvallisessa ymp?rist?ss?.” Kuulluksi-hankkeen aikana on syntynyt useampi opinn?ytety? ja julkaisu , joka ohjeistaa, kuinka taiteen avulla voi luoda turvallisia tiloja k?sitell? kaltoinkohtelun kokemuksia. Hankkeen verkkosivuilla p??see tutustumaan Tarinateatteri Storian tuottamiin lyhytelokuviin ja niihin liittyv??n keskustelurunkoon, jonka avulla aihetta voi k?sitell? esimerkiksi koulutuksissa. Lis?ksi Marita Oja jatkaa hankkeessa tehty? ty?t? v?it?stutkimuksessaan. Harvinainen edistysaskel on se, ett? taidetoiminta jatkuu osassa sijaishuollon yksik?ist? omalla rahoituksella. Menetelm?t ja tapa ty?skennell? on siis otettu hyvin vastaan. Yhten? haasteena tulevaisuudelle on se, miten luova ja kokemuksellinen taidetoiminta sopii lastensuojelun kiireiseen, tiukasti aikataulutettuun ja resurssien kanssa kamppailevaan arkeen. Yhteystiedot Yliopistotutkija Antti Malinen, Tampereen tutkijakollegiumantti.malinen@tuni.fi Taide voi olla v?line ja tila, joka tarjoaa mahdollisuuden tutkia ja j?sent?? kokemuksia, joista on vaikea puhua ??neen. Kun taidetta tehd??n k?sin, sanoin, kuvin tai esimerkiksi tarinateatterin keinoin, tutkijat ja taiteilijat ovat mukana, tekemist? viritt?en, havainnoiden ja tulkiten. Taiteen arvo rakentuu sen tarjoamasta metaforisesta suojasta: vaikeitakin asioita voidaan l?hesty? symbolien ja tekemisen kautta, turvallisen et?isyyden p??st?. Taide ja yhteisty? taiteilijoiden kanssa voi avata tilan, jossa saattaa toimia omalla tavallaan, tulla n?hdyksi ja kohdatuksi ilman suorittamisen painetta. Kuva: Emilia Anundi