Kohti ekologisesti kest?v?mpi? kuvia 쭯 haastattelussa taiteilija Edd Carr

Brittil?inen Edd Carr oli 행짜눈첵 S??ti?n Saaren kartanon residenssin kutsutaiteilija marras쭯joulukuussa 2023. Carr hy?dynt?? ty?skentelyss??n syanotypiaa ja muita pittoreskiin viktoriaanisen ajan kuvastoon viittaavia vanhoja kuvantamistekniikoita, ja h?n mullistaa sovinnaisen estetiikan k?ytt?m?ll? niit? ep?sovinnaisten tarinoiden kertomiseen.

Carrin kuvat ovat hurjia, herkki? ja latautuneita. Ne k?sittelev?t ekosysteemeihin ja ihmisiin kohdistuvaa v?kivaltaa sek? laajemmin ajateltuna ihmisen suhdetta ekologiseen kriisiin ja muunlajisiin. ”Ty?ni ovat aika v?kivaltaisia, mutta en ole v?kivaltainen ihminen. V?kivalta taiteessani on jonkinlainen ilmaisu siit? tunteesta, mik? sis?ll?ni on”, Carr sanoo. H?n jatkaa pit?v?ns? t?rke?n?, ett? katsoja voi kokea my?s ristiriitaa ja ep?mukavuutta taiteen ??rell?.

Sustainable darkroom 쭯 Ekologinen pimi?

Edd Carrin kokeellisia lyhytelokuvia ja valokuvia on esitetty useilla taidemessuilla sek? eri gallerioissa ja festivaaleilla. Lis?ksi Carr on mukana Sustainable Darkroom -organisaatiossa, joka tutkii ja kehitt?? ymp?rist?yst?v?llisempi? vaihtoehtoja analogisille ja digitaalisille valokuvaprosesseille sek? jakaa tietoa ty?pajojen ja julkaisujen kautta. Se on yhteis?, jonka j?senet tekev?t ja oppivat asioita yhdess?, ja jossa keskustellaan valokuvan mahdollisista tulevaisuuksista. Kyse ei ole ainoastaan ekologisemman valokuvakemian kehitt?misest? vaan my?s uudenlaisesta tavasta hahmottaa kuvan tekeminen itsess??n.

On kiinnostavaa pohtia, miten valokuva voisi synty? erilaisten luonnossa olevien elementtien vaikutuksesta. Voisimmeko ajatella, ett? ihminen ei p??t? yksin??n, mit? valokuvassa loppujen lopuksi n?kyy, ja voisiko kuva synty? yhteisty?ss? ymp?rist?n kanssa? Luopuminen ”oikeasta tavasta” tuottaa valokuvia voisi kenties vapauttaa ty?skentelyn jonkin kuvitteellisen ”t?ydellisen” kuvan ideaalista.

Saaren kartanon ekologisiin teemoihin suuntautuneen residenssin aikana Carr on vet?nyt vaihtoehtoisten valokuvaprosessien ty?pajan Saaren kartanossa sek? Luovan valokuvauksen keskuksessa Jyv?skyl?ss?. T?m?n lis?ksi h?nen Sustainable Darkroom -dokumenttielokuvansa esitet??n joulukuun alussa Valokuvakeskus Periss? Turussa, ja sen yhteydess? j?rjestet??n keskustelutilaisuus.

Carrin ty?huone Saaren kartanon residenssiss? on t?ynn? erilaisia purkkeja, joissa muhii kasvipohjaisia kehitteit? filmin kehitykseen sek? purkkeja, joissa on vaihtoehtoisia gelatiiniseoksia, jotka on tarkoitettu filmin p??llyst?miseen kehitysvaiheessa. Narulla roikkuu kuivumassa suurikokoisia syanotypia-vedoksia, jotka Carr on tehnyt heti residenssins? ensimm?isell? viikolla. H?n vedostaa kuvia my?s erilaisille pinnoille, kuten puulle tai kankaalle, ja k?ytt?? uudestaan j?tteeksi luokiteltua materiaalia. Vedosten teko on Carrille osa t?rke?? konkreettista k?sill? tekemist? ja miltei p?ivitt?ist? rutiinia. H?n kertoo huomanneensa, ett? joskus on hyv? l?hesty? el?m?? suoran tekemisen kautta, v?h?n eri tavalla kuin sis?istetyll? l?nsimaisella ajatuksen ja ?lyn tasolla.

Carr puhuu vilpitt?m?ll? kunnioituksella kohtaamistaan ihmisist?, jotka ovat vaikuttaneet h?nen el?m??ns? sen eri vaiheissa. K?y ilmi, ett? my?s Saaren kartanon residenssiss? residenssitaiteilijat vaikuttavat toinen toisiinsa jo pelk?st??n yhteisten tilojen jakamisen kautta. Jokainen vaikuttaa omana itsen??n, n?ytt?m?ll? esimerkki?, ett? n?inkin voi olla.

Carr kertoo kiitollisena meditoineensa pitk?st? aikaa residenssikollegansa rohkaisemana. Samalla h?n mainitsee, ett? jo pelk?st??n taiteilijakollegoiden energia ja innostus on vaikuttanut h?nen omaan olemiseensa eritt?in positiivisesti, ja h?n toteaa, ett? Saaren residenssin ty?ntekij?iden tuki residenssitaiteilijoille on ollut todella merkitt?v??.

Marraskuun pimeys ja Saaren kartanon maisema ovat my?s mahdollistaneet erist?ytymisen tunteen muusta maailmasta, sis??np?in k??ntymisen ja itsereflektion. Hiljaisuudessa voi tutkia omaa k?ytt?ytymist??n, vaikka se ei olisikaan aina kovin helppoa. Rauhallisessa ymp?rist?ss? omat tottumukset ja tapa suhtautua aikaan, ty?h?n, ja teknologiaan eiv?t v?ltt?m?tt? n?ytt?ydyk??n en?? kovin tasapainoisina.

Syv?ekologia

31-vuotias Carr on kotoisin pienest? kyl?st? Yorkshiren maaseudulta, eik? taiteilijan ura ollut tuossa ymp?rist?ss? mitenk??n ilmeinen. Erilaisten k??nteiden kautta Carr kuitenkin p??tyi yliopistoon ja t?rm?si siell? radikaalin ekologian k?sitteeseen, joka teki h?neen ison vaikutuksen. ”Yht?kki? tunsin vihdoin pystyv?ni sanoittamaan lapsuuden kokemuksiani ja vaikeita tunteitani liittyen maaseudun elintapaan ja ihmisen ep?oikeudenmukaiseen suhtautumiseen luontoa kohtaan.”

Carr muistaa lapsena h?mmentyneens? ketunmets?styksest?, joka k?sitet??n h?nen kotiseudullaan maisemaan kuuluvana perinteen?. Kaiken kaikkiaan kahtia jakautunut maailmankuva, jossa ihminen ja luonto k?sitet??n toisista erill??n ja luonto ihmisen hallinnassa, tuntui h?nest? oudolta ja v??r?lt?. Carr muuttui v?hitellen puita suojelevasta luonnonyst?v?st? isompia kokonaisuuksia huomioonottavaksi syv?ekologiksi. H?n painottaa kuitenkin, ettei usko syv?ekologian radikaaleihin ajatuksiin depopulaatiosta positiivisena asiana, eik? ole samaa mielt? narratiivista, jonka mukaan ihminen olisi kuin virus maapallolla ja l?ht?kohtaisesti paha.

Carrin kiinnostus syv?ekologiaan l?hti ep?ilyksest? dualistista maailmankuvaa kohtaan. Maaseudulla ihminen on l?hemp?n? luontoa, mutta el?m?ntapa maaseudulla korostaa ihmisen ja muun maailman erillisyytt? ja sit?, ett? ihmisen kuuluu hallita ymp?rist???n. Syv?ekologia tarkoittaa Carrille dualistisen maailmankuvan perustavanlaatuista haastamista, ymm?rryst? siit?, ett? emme ole muusta maailmasta erillisi?.

Uudenlainen kuvan tekemisen metodi

Samaan aikaan, kun Carr l?ysi syv?ekologian, h?n alkoi tuntea luonnossa valokuvaamisen vieraannuttavalta. Luonto aiheena ei turhauttanut, mutta valokuvaamisen teko itsess??n tuntui vain vahvistavan erillisyyden tunnetta luontoon n?hden. Carr alkoi mietti? olisiko mahdollista jotenkin sis?llytt?? luonnon elementtej? itse kuvan tekemisen prosessiin.

H?n alkoi kokeilla erilaisia asioita: h?n hautasi filmi? maahan, sytytti filmin tuleen, ja muokkasi sit? fyysisesti. Yliopiston taiteellisena lopputy?n??n Carr teki liikkuvan kuvan teoksen ”A Guide to British Trees”, jonka nimi viittaa kaikkeen siihen traditioon, mill? tavoin luontoa perinteisesti brittil?isess? kulttuurissa kuvataan. H?nen teoksessaan mies kuolee ja syntyy uudelleen puuksi.

Carr k?ytti animaatiossa erilaisia luovia menetelmi? muun muassa filmin liuottamista merivedess?, ja h?n sanoo teoksen olleen h?nelle itselleen t?rke? onnistuminen ja k??nnekohta, joka rohkaisi h?nt? jatkamaan kokeilevaa ty?skentely?.

Carrin ty?skentely on edelleen osittain analogista ja osittain digitaalista. H?n sanoo hyv?ksyneens?, ett? el?mme digitaalisessa maailmassa, ja siihen on tavallaan suostuttava, jotta teokset p??sev?t levitykseen. Toisaalta h?n n?kee tulevaisuudessa mahdollisuuksia laajempien installaatiotyyppisten teoskokonaisuuksien rakentamisesta tilaan, jolloin digitaalisen kuvan ja ??nen lis?ksi teokseen voisi sis?llytt?? my?s kolmiulotteisia elementtej?, jotka lis?isiv?t teoksen kokemuksellisuutta muiden aistien kautta.

Maatalous, v?kivalta, ja korjaava animismi

Saaren kartanon residenssiss? Carr valmistelee seuraavaa dokumenttiprojektiaan, joka liittyy maatalouteen, v?kivaltaan ja animismiin. Kyseess? on yhteisty?ss? Film Londonin kanssa tuotettu kokeellinen esseedokumentti, josta tulee Carrin ensimm?inen pidempi elokuva.

Teos k?sittelee Carrin perheen ylisukupolvista traumaa, ja tarina alkaa iso?idist?, joka varttui lammasfarmilla yksitoistalapsisessa perheess?. Suvun traumasta ei teoksessa puhuta suoraan, vaan se tulee ilmi osana laajempaa tarinaa Carrin kotiseudun historiasta ja alueen maiseman muutoksista. Maiseman ekologinen trauma toimii rinnastuksena henkil?kohtaiseen sukupolviseen traumaan.

Carr mainitsee, ett? residenssiss? k?ydyt keskustelut ovat selkeytt?neet h?nen ajatuksiaan suhteessa kehitteill? olevaan teokseen. Maan yksityist?misen sek? kapitalismin ja patriarkaatin vakiintumisen my?t? tapahtunut naisen aseman muuttuminen tasavertaisesta palkattomaksi ty?voimaksi on t?ysin verrannollinen Carrin iso?idin tilanteeseen sek? siihen tapaan, mill? h?nt? kohdeltiin ja miten maatalous vaikutti t?m?n lapsuuteen. Carr sanoo oivaltaneensa syv?llisemmin, miten ekosysteemiin kohdistuva hyv?ksik?ytt? todella heijastuu my?s ihmiseen.

Carr on kiinnostunut animismista mahdollisuutena parantaa traumoja. Lis?ksi animisimin avulla voidaan haastaa nykyaikaisissa tuotanto- ja elintavoissa n?kyv? ekologinen ja sosiaalinen v?kivalta. H?n k?ytt?? sanaa animismi tarkoittaen mahdollisuutta ajatella, ett? muutkin lajit voitaisiin k?sitt?? yksil?in?, joilla on sielu. Carr mainitsee, ett? t?m? ajatus on h?nelle t?rke?, koska se tuo merkityksellisyytt? kaikkeen, mit? h?n tekee.

Carr ei puhu animismista uskonnollisena asiana, johon kuuluisi esimerkiksi rituaaleja tai uhrilahjoja. Animismi ei ole olemassa pelk?st??n teorian ja loogisen ajattelun tasolla, vaan se voi ilmenty?, kuten alkuper?iskansojenkin keskuudessa, tunteena, intuitiona ja sosiaalisena toimintana.

행짜눈첵

Mit? etsit?