Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 12.04.2023 Kasvien ja j?lkien tulkitsija – Haastattelussa Tamara Colchester Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 12.04.2023 Kasvien ja j?lkien tulkitsija – Haastattelussa Tamara Colchester Reviving the Wild Reviving the Wild -sis?ll?t esittelev?t Saaren kartanon ekologista residenssitoimintaa eri n?k?kulmista. T?ll? kertaa haastattelussa on residenssin kutsutaiteilija. Jokaiselle yksil?residenssijaksolle kutsutaan taiteilija tai tutkija, joka keskittyy ty?skentelyss??n ekologisiin kysymyksiin. Kutsutaiteilijaohjelma tarjoaa residenssil?isille keinoja ekologisen ajattelun syvent?miseen ja luontoyhteyden tarkasteluun. Teksti Alonzo Heino Tamara Colchesterin kuvat Jussi Virkkumaa Jaa: ”Sulje silm?si. Sitten hengit?mme yhdess? syv??n kolme kertaa.” Seison Saaren kartanon p??rakennuksen edustalla kirjailija ja luonnonantimien ker?ilij? Tamara Colchesterin kanssa lempe?n? talvip?iv?n?. Aurinko hellii kasvojani ja paistaa silm?luomieni l?pi. Paikoin kovettunut nurmi viestii edelt?v?n y?n koleudesta, mutta toisaalla p?iv?nvalo on jo enn?tt?nyt pehment?? maaper??. Vieno ilmavirta heiluttaa ymp?r?ivien puiden oksia. ”Nyt tarkkaile mit? tuoksuja tuuli kuljettaa nen??si”, Tamara ohjeistaa. Tunnen pehmenev?n maan tuoksun – nurmen kepe?t nuotit sekoittuneena mutaisiin pohjas?veliin. ”Sitten avaamme silm?t ja otamme vastaan ymp?rist?n, katsellaan yl?s ja alas sek? l?helle ja kauas.” Yksinkertainen mutta tehokas harjoitus on ohi. Aistit on aktivoitu ja olemme valmiita astumaan ymp?rist??n. Hyv?ntuulinen Colchester johdattaa minua tottuneesti kartanon l?himaaston halki maaper?n antimia jatkuvasti tarkaillen. Osumme vehre?lle kohdalle, johon aurinko paistaa esteett?. Tamara polvistuu, poimii kasvin ja selostaa: ”T?m? on nimelt??n Pihat?htim? eli Stellaria media; t?m? on todella raikasta nannaa!” ”En tiennyt, ett? puiden kanssa voi viett?? aikaa uusia tiet?misen tapoja l?yt?en.” Kirjoittamisen ohella juuri k?velyretkist? onkin viime vuosina tullut keskeinen osa Tamaran toimintaa. Viime vuonna h?n perusti Plant Listening -j?rjest?n, jonka ydinaktiviteetteihin kuuluvat ker?ily? ja j?ljitt?mist? hy?dynt?v?t luontok?velyt. Saaren kartanossa vietetty residenssiaika on vain vahvistanut sidett? k?velyretkiin entisest??n: “Olen t??ll? ollessani huomannut, ett? k?velyretkill? k?yminen on itse asiassa ollut sit?, mit? olen tahtonut eniten tehd?.” Syv? yhteys luontoon ei ole kuitenkaan aina ollut itsest??nselvyys Tamaran el?m?ss?. P?invastoin, Lontoossa varttuneella Colchesterilla oli nuorempana melko et?inen suhde luontoon. ”Se oli ik??n kuin er??nlainen teatraalinen taustakulissi ihmisten maailmalle”, Tamara muistelee. Ja t?m? ihmisten maailma oli t?ynn? dramatiikkaa. Se oli pelottava paikka, johon Tamaran oli vaikea sopeutua. H?n ei kuitenkaan tiennyt viel? muusta. ”En tiennyt silloin, ett? maailman puoleen voisi k??nty? – ett? sen voisi tavata ja ett? sen kanssa voisi muodostaa suhteen. En tiennyt, ett? puiden ja el?inten kanssa voi viett?? aikaa uusia el?m?n muotoja ja tiet?misen tapoja l?yt?en.” Tamara etsi paikkaansa sek? ammatillisesti ett? ihmissuhteissaan. Yht??lt? h?n haaveili muun muassa kuvataiteilijan urasta, mutta taideopinnot j?iv?t lopulta lyhyiksi. Toisaalta h?n kamppaili suvussaan kulkevan, kaaosta aiheuttavan tunnetaakan kanssa. Kaiken kaikkiaan Tamara kuvailee t?t? jaksoa el?m?ss??n sotkuiseksi ja usvaiseksi. Kirjoittaminen auttoi kuitenkin suunnistamaan: se tarjosi v?yl?n paitsi itseilmaisulle my?s vaikeiden tunteiden k?sittelylle. Colchesterin esikoisteoksen The Heart is a Burial Ground (2018) aiheena onkin h?nen sukuhistoriansa. Vaikka Tamara on sin?ns? tyytyv?inen kirjaan, tuntuu siit? puhuminen nykyisin ep?todelliselta. Teoksella oli terapeuttinen merkitys h?nelle ja paljolti t?st? syyst? se tuntuu nyt et?iselt?. ”Kyseinen kirja ilmestyi samoihin aikoihin, kun aloin oppia kasveista ja k?yd? l?pi suurta muutosta. Tietyss? mieless? kirja kuuluu siis aiempaan el?m??ni”, Tamara selostaa. Tamara Colchesterille kasveista oppiminen alkaa tunnesiteen muodostamisesta: N?en sinut, n?en sinun muuttuvan. N?en sinut talvella ja kev??ll?, kes?ll? ja syksyll?. Ymm?rr?n rytmisi ja sen, milt? n?yt?t. Esikoisteoksensa j?lkeen Colchester oli mukana tekem?ss? vaeltavia mets?st?j?-ker?ilij?yhteis?j? k?sittelev?? dokumenttia, jonka innoittamana h?n alkoi itsekin perehty? maastossa kulkemiseen ja ker?ilyyn. Tamara kuvailee el?m?nmuutosta nopeaksi ja voimakkaaksi. ”Vaikka se kuulostaakin hieman dramaattiselta, niin kyse oli eloonj??misest?. Yht?kki? l?ysin syyn el??. L?ysin tavan tehd? el?m?st? siedett?v?? ja lis?ksi kasvavissa m??rin ihmeellist?. Aloin siis k?vell? tunteakseni itseni tervej?rkiseksi ja t?ytt??kseni syd?meni j?lleen ilolla.” Sumuisten el?m?nvaiheiden j?lkeen taustakulisseiksi ennen j??neet luonnonymp?rist?t ty?ntyiv?t esiin ja Tamara n?ki tututkin paikat uusin silmin. ”Mit? tarkkaavaisempi on, sit? syvemm?ksi ja rikkaamaksi maailma muuttuu. Ja mielest?ni meill? on paljon opittavaa kulttuureilta, jotka ovat el?neet l?heisess? yhteydess? luontoon”, Tamara sanoo. Ymp?rist?estetiikan tutkijat ovat keskustellet laajalti siit?, tulisiko merkityksellisen luontokokemuksen rakentua ensisijaisesti faktatiedon vai tunneper?isen haltioitumisen ja mielikuvituksellisuuden varaan. Colchesterin voi sanoa hy?dynt?v?n kumpaakin l?hestymistapaa, joskin h?n kertoo yleens? aloittavansa tunnesiteen muodostamisesta. ”Yrit?n viett?? paljon aikaa vain kasveja katsellen – tiet?m?tt? mit? ne ovat, mutta silti ne tunnistaen. ’N?en sinut, n?en sinun muuttuvan.’ ’N?en sinut talvella ja kev??ll?, kes?ll? ja syksyll?.’ ’Ymm?rr?n rytmisi ja sen, milt? n?yt?t.’ Ja vasta tehty?ni hetken t?t? on aika todeta ’OK, nyt yrit?n oppia kuka olet.’” Tietopohjan kartuttamisessa Tamara hy?dynt?? useita eri oppimistapoja ja l?hteit?. H?n oppii suoraan toisilta kasveihin, el?imiin ja erilaisiin ymp?rist?ihin perehtyneilt? ihmisilt?, joiden lis?ksi apuna toimivat niin perinteiset oppikirjat kuin erilaiset sovelluksetkin. ”Kasvisovelluksilla on itse asiassa nykyisin eritt?in k?tev?? selvitt?? kasvin nimi ja suku. Mutta meid?n ei tulisi koskaan sekoittaa kasvin nimen tiet?mist? siihen, ett? mill??n muotoa tuntisimme kyseisen kasvin”, Tamara toteaa p??tt?v?isesti. ”Kuinka moni ihminen j?? tiedottomaksi siit?, mit? ymp?rist?ss? on, koska heit? ei ole opetettu katsomaan sit??” Sovelluksia ei kuitenkaan t?ll? kertaa tarvita. Pihat?htim?n rouskuessa hampaissani Tamara selostaa minulle kasvin ominaisuuksista ja harmittelee, kuinka usein j?t?mme sen vain huomiotta – tai korkeintaan ?rsyynnyymme t?st? rikkaruohosta. Muutaman askeleen j?lkeen vuorossa ovat tietoiskut katajanmarjoista ja m?nnyist?. Faktatieto raivaa tilaa yh? syvemm?lle l?sn?ololle ja tutustumiselle: ”OK, nyt tied?n, ett? olet turvallinen. Et ole myrkky?. Sitten alan maistella sinua. Sy?d? sinua. Tehd? teet? sinusta. Tutustun kasviin.” ”Kasvin henkil?kohtaisesti tavatakseen on ment?v? ulos”, Colchester painottaa. Kohtaamista ei kuitenkaan voi tapahtua, ellei tied? mihin ulkona tulisi katsoa. Kuten Tamaran oma tarina osoittaa, taustakulissiksi j??v?? ymp?rist?? ei varsinaisesti n?hd?. Kirjoista, verkosta ja muualta saatavan informaation lis?ksi onkin opittava hiljentym??n ja aistimaan herk?sti. K?velyretkill??n Tamara pyrkii edesauttamaan juuri t?llaisen yhteyden syntymist?. ”Kyse on ovensuun avaamisesta. Tied?n kuinka syv?llinen kyseinen oviaukko oli itselleni. Jos siis voin p?iv?n tai viikonlopun aikana auttaa jotakuta kulkemaan l?pi, niin se on hienoa.” Yksil?kohtaisen merkityksen lis?ksi ymp?rist?n kokonaisvaltaisella kohtaamisella on my?s ymp?rist?eettinen ulottuvuus. Tamara selostaa, kuinka j?ljitt?misen opettelu on avannut h?nen silm?ns? muunlajisten el?inten l?sn?ololle kaikkialla. ”Aiemmin en huomannut niit?. Ja t?m? saa minut ajattelemaan, kuinka moni ihminen j?? tiedottomaksi siit?, mit? ymp?rist?ss? on, koska heit? ei ole opetettu katsomaan sit?. Ja mit? tulee niiden ymp?rist?jen suojelemiseen, joita meill? viel? on – kuinka huolehtia jostakin sellaisesta, jota emme huomaa? Jos ei ole suhdetta ensink??n, ei ole my?sk??n rakkautta.” Rakkauden nostaminen luonnontuntemuksen ja siit? huolehtimisen elementiksi tuo mieleen saksalaisen varhaisromantikon Friedrich Schlegelin. Er??ss? fragmentissaan Schlegel kirjoittaa, ett? ken ei tutustu luontoon rakkauden kautta ei my?sk??n opi h?nt? kuunaan tuntemaan. Tamaran tapa puhutella kasveja persoonapronominilla ”sin?” kielii Schlegelin per??nkuuluttamasta suhtautumistavasta. Vaikka kyseess? on toki kielellinen valinta, Colchesterin mukaan persoonapronominin k?ytt? juontaa juurensa ”aidosta tuntemuksesta siit?, ett? n?m? ovat el?vi? olentoja.” Colchesterin kanssa kulkiessa ja keskustellessa huomaa, ett? luonto edustaa h?nelle my?s jotakin pyh??. ”Rakastan ajatusta el?m?st?, jossa kaikki on pyh??. Koska maa antaa niin paljon, haluaa siit? vastavuoroisesti pit?? huolta.” Colchesterille on kuitenkin t?rke?? olla kaunistelematta luontoa, jonka kukoistusta s?est?? aina kuolema. ”El?inmaailman kirjavuus – se miten he el?v?t, heid?n muotonsa, heid?n arkkitehtuurinsa – on ??rett?m?n ilahduttavaa. Usein se kuitenkin sis?lt?? my?s todellista kauhua.” Ihminen ei ole irrallaan t?st? dynamiikasta vaan punottu siihen: vaikka Tamara tutustuu kasviin ja puhuttelee sit? yksil?n?, h?n my?s irroittaa sen kasvualustastaan ja sy? sen. Amerikkalaisfilosofi Crispin Sartwellin mukaan maailmaa aidosti rakastaakseen ihmisen on hyv?ksytt?v? se, ettei luonto piittaa pyrkimyksist?mme tai hyv?st? ja pahasta. Muutoin emme rakastaa todellista maailmaa vaan valheellista haavekuvaa. Colchester tavoittelee t?llaista selv?p?ist? rakkautta: ”Loppujen lopuksi ajattelen, ett? syd?memme ovat t??ll? oppiakseen pit?m??n tyk?n??n t?m?n ristiriitaisuuden”, Tamara sanoo viitaten ilojen ja kauhujen, syntymien ja kuolemien v?ltt?m?tt?m??n vaihteluun. Colchester ty?st?? parhaillaan k?velyretkill? oppimaansa uudeksi kirjaksi. Projektin alkuper?isen? ideana oli kirjoittaa erityisesti skotlantilaisista mets?st?jist?, joiden kanssa vietetty aika vaikutti merkitt?v?sti Tamaraan. ”Halusin oppia suoraan heilt? ja kuulla heid?n tarinoitaan. Juoda paljon viski? ja k?yd? uskomattomilla k?velyill?. He ovat viett?neet el?m?ns? ja uransa ulkona hoitaen tointaan eritt?in hyvin. Ja heilt? ei kysyt? kovinkaan usein, millaista heid?n ty?ns? tekeminen on. Ihmiset eiv?t hakeudu heid?n oppiinsa, elleiv?t he satu olemaan tietyn hyvin kalliin asian harrastajia”, Tamara selostaa. Tulevan kirjan idea on kuitenkin hiljalleen muuttunut. Residenssiaikanaan Colchester on pohtinut paljon, kuinka h?nen olisi kirjoittajana parasta l?hesty? itselleen t?rke?? luontoaihetta. V?lill? h?n on jopa kyseenalaistanut koko hankkeen mielekkyyden. ”Olen t??ll? ty?st??kseni seuraavaa ty?t?ni, josta en ole t?ysin varma, onko sen edes tarkoitus tulla kirjaksi.” Colchester haluaa ehdottomasti jakaa oppimaansa ja kokemaansa, mutta kasvien ja el?inten ruumiillista kohtaamista ja heihin tutustumista ei voi vangita painetun kirjan sivuille. Tekstien avulla voi kuitenkin, n?in Tamara toivoo, rohkaista ihmisi? astumaan ulos ymp?rist??n aistit ja mieli avoinna. T?ll? hetkell? Colchesterin seuraavasta teoksesta onkin muotoutumassa kokoelma esseit?, joissa pohditaan ker?ilyn ja j?ljitt?misen prosesseja yleisemmin – sek? juuri sit?, miksi niist? on haastavaa kirjoittaa. ”En n?e sit?, mist? he puhuvat, mutta tied?n sen olevan siell?.” Vaikka seuraava kirja ei siis n?ill? n?kymin tule k?sittelem??n yksinomaan skotlantilaisia mets?st?ji?, tulee heid?n kanssaan vietetty aika Tamaran mukaan huokumaan teoksesta. J?ljityksen opettelulla on ollut my?s laajempi merkitys, sill? se n?kyy Colchesterin tavassa hahmottaa kirjoittamista ylip??t??n: ”Minulle kirjoittaminen on mielenkiintoinen j?ljityksen muoto, sill? vihjeen tai idean l?ydetty??n, kirjoittaja haluaa seurata sit? p??tepisteeseens?. Mutta h?n ei voi alussa tiet?? t?ydell? varmuudella milt? se tulee n?ytt?m??n.” Tamaran puheessa toistuu ajatus luonnosta kirjana, jota ker?ilij? ja erityisesti j?ljitt?j? oppii lukemaan. ”Suomeen tultuani olen oppinut, ett? lumessa j?ljitt?minen on kuin unelmaa ja kauniin vertauskuvallista: edess? on valkoinen sivu ja selkeit? merkkej?. Britanniassa j?ljitt?minen tapahtuu talvisin lehtien, karikkeen tai mudan seassa – lunta ei ole. Se on paljon vaikeampaa, j?ljet eiv?t ole yht? selkeit?”, Tamara kuvailee. K?sitys luonnosta kirjana sek? siihen l?heisesti liittyv? ajatus universumista runona esiintyy eri muodoissa pitkin l?nsimaista aatehistoriaa. T?llaiseen ideaan ovat aikojen saatossa tukeutuneet niin tieteilij?t kuin taiteilijat. Esimerkiksi romantiikan ajan runoilijan ja ajattelijan Novaliksen puheet luonnon aakkosten purkamisesta tulevat mieleeni Colchesterin kuvaillessa sit? tarkkuutta, jota j?ljitt?j? monesti tarvitsee ymp?rist?n hienovaraisia merkkej? tulkitakseen.”Se vaikuttaa taikuudelta. Haluan oppia kyseisen kielen. Ja tied?n sen olevan mahdollista, sill? olen seurannut kokeneempia j?ljitt?ji?. En n?e sit?, mist? he puhuvat, mutta tied?n sen olevan siell?. Ja hiljalleen minusta alkaa tuntua, ett? alan n?hd?”, Colchester selostaa innostuneesti. ? Olemme palanneet sis?tiloihin. Tamara tarjoilee minulle teet? sek? kuivattamaansa hunajalla maustettua j?k?l??. Kysyn viel? keskustelumme lopuksi h?nelt? residenssiajan inhimillisest? puolesta. Millaista on ollut tutustua ja vaihtaa ajatuksia muiden residenssitaiteilijoiden kanssa? Tamara kertoo inspiroituneensa hankkeiden moninaisuudesta. Ajoittain muistiin ovat my?s uineet h?nen kokemuksensa taidekoulusta. ”Haluaisin olla tanssistudiolla tai ty?huoneessa, jossa en k?ytt?isi kielt?. Sellaisessa on niin paljon leikki? mukana. Olen hyvin kateellinen siit?. Mutta olen my?s hyvin kiitollinen Saaren kartanon tarjoamasta kokemuksesta. Siit?, ett? minulle on annettu mahdollisuus keskitty? kaksi kuukautta praktiikkani ty?st?miseen.”