Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 25.03.2024 Ilja Lehtinen ja ?ljyn kokemus Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 25.03.2024 Ilja Lehtinen ja ?ljyn kokemus ”Yrit?n muodostaa suhdetta kysymykseen traagisesta v?ist?m?tt?myydest? ja brechtil?isen teatterin peruseetoksesta, maailman muuttamisesta ja siit?, miten? traagisen v?ist?m?tt?myyden voisi katkaista.” Reviving the Wild Reviving the Wild -sis?ll?t esittelev?t Saaren kartanon ekologista residenssitoimintaa eri n?k?kulmista. T?ll? kertaa haastattelussa on residenssin kutsutaiteilija. Jokaiselle yksil?residenssijaksolle kutsutaan taiteilija tai tutkija, joka keskittyy ty?skentelyss??n ekologisiin kysymyksiin. Kutsutaiteilijaohjelma tarjoaa residenssil?isille keinoja ekologisen ajattelun syvent?miseen ja luontoyhteyden tarkasteluun. Teksti Hanna Helavuori Valokuvat Jussi Virkkumaa Jaa: Saaren kartanosta aukeaa Mietoistenlahti ja runsaan kilometrin matkan p??ss? makaa j??ll? laivanhylky. Outo sekasiki? on puolisentoista vuotta puolittain uponneena t?rr?tt?nyt surullisena muistona menneest?. Residenssiin saavuttuaan dramaturgi Ilja Lehtisen katse osui t?h?n hylkyyn keskell? j??aavaa. Ep?todellinen n?ky innoitti tekem??n pienen vaellusesityksen residenssitaiteilijoiden kanssa. Matka hylylle kehystyi pyhiinvaellukseksi, hengitettiin yhdess?, matkattiin hiljaisuudessa. Lehtinen ty?st?? Saaren kartanossa n?ytelm?teksti??n J?rjen vuosisata (?ljyn?ytelm?). Se on n?ytelm? Brechtist?, ?ljyst? ja rationaalisuudesta. Keskustelumme jatkumoista ja katkoksista, j?rjest? ja hallinnasta tapahtuu keskell? prosessia, jossa teoksen muoto on vasta hahmottumassa. Ollaan v?liss? haromassa. ?ljyn kokemus tuotti ihmiselle harhaisen k?sityksen omasta kaikkivoipaisuudestaan ja utooppisen ajatuksen rajattomasta edistyksest?. Antti Salminen ja Tere Vadénin Energia ja kokemus Naftologinen essee oli t?m?n kokemuksen analyysia, kirjoitusta vanhan normaalin murtumassa. Fossiiliset polttoaineet olivat modernin el?m?n notkeaa ydint?, ja t?ss? normaalin harhassaan ihmiskunta eli 150 vuotta. Hiljan ilmestyneess? Alireza Fakhrkonandehin teoksessa Oil and Modern World Dramas liikuttiin?petromaniasta petromelankoliaan. Teos tarkasteli tapoja, joilla ?ljy? on n?ytelmiss? k?sitelty: mit? kaikkea se on symboloinut ja miten se on hyperobjektina toiminut kapitalistisen vaihdon ja riiston v?lineen?. Ilja Lehtinen asettuu osaksi t?t? jatkumoa. Ajatus kirjoittaa ?ljyst? syntyi, kun Lehtinen t?rm?si Leo Lanian ?ljyn?ytelm??n Konjunktur, jonka ohjasi Erwin Piscator Berliiniss? vuonna 1928. Prosessissa dramaturgina toiminut Bertolt Brecht on vain ohimennen kirjoituksissaan viitannut teokseen, vaikka jopa kirjoitti n?ytelm?n kolmannen n?yt?ksen uusiksi prosessin kriisiydytty?. Miten energiasokea ?ljyn j?rki meiss? toimi? ”Piscatorin ja Brechtin tarkoituksena oli tehd? teos, jonka p??osassa olisi ?ljy materiaalisena, poliittisena ja taloudellisena voimana muovaamassa toimintaa.” Tekeill? olevassa J?rjen vuosisata -tekstiss??n Lehtinen k?sittelee t?m?n ”?ljyn?ytelm?n” tekoprosessia; n?ytt?m?ll? vilahtelevat niin Piscator, Brecht kuin n?ytelm?n p??osaa esitt?nyt Tilla Durieux’kin. Teatterihistoriallisen tason lis?ksi teksti liikkuu l?hitulevaisuudessa sek? myyttisess? tulevaisuudessa. Vuonna 2028 keski-ik?? l?hestyv? tutkijanainen ja h?nen yhteiskunnasta vet?ytynyt is?ns? k?yv?t intiimi? tilintekoa. Myyttisess? tulevaisuudessa kohtalottaret julistavat eurooppalaisen historian loppua raunioiden keskell?. ?ljyst? kirjoittamiselle asettaa mielenkiintoisen rajoitteen se, ett? teatterin p??asiallinen v?line ovat toimivat ja puhuvat ihmishahmot. Lehtinen korostaa, ettei teksti luovu kokonaan toimivista ihmishahmoista n?ytt?m?ll? – koska teatteri ei voi niist? luopua. ”Yrit?n ihmisten kautta nostaa esiin ?ljyn ja energian ei-inhimillisen? toimijana, niin ihmisten ulkoista kuin sis?ist?kin el?m?? m??ritt?v?n? tekij?n?. Nostaa siis ”taustan etualalle”, kuten Brechtin yhten? tarkoituksena my?s oli.” J?rjen vuosisata, jota ihmiskunta kaikkivoipuutensa huurussa eli, oli uusklassisen valtavirtataloustieteen aikaa. Lehtinen on taustaty?n??n uppoutunut suureen m??r??n historiallisia, dokumentaarisia ja kirjallis-taiteellisia materiaaleja, my?s ei-valtavirtaisten talousajattelijoiden teoksia. ”Nobel-palkittu kemisti Frederick Soddy ymm?rsi jo varhain energian ja fossiiliset polttoaineet arvonl?hteen?. H?n esitti ajatuksen siit?, miten olemme el?neet loistokkaan aikakauden ilman omia ansioitamme. Lehtinen toteaa t?llaisten ei-inhimillist? materiaalisuutta korostavien tekstien j??neen teksteiksi odottamaan historiaa. Ne eiv?t puhuttele inhimillist? perusylpeytt? ja ihmiskunnan uskoa omaan kyvykkyyteens?. ”Meh?n uskomme vakaasti, ett? ihmiskunta on kyennyt edistym??n joko liberalistisesti prometeaanisten innovaatioiden tuloksena tai marxilaisesti seurauksena ty?l?isten alihintaan myym?n ty?n riistosta. Kumpikin n?ist? n?k?kulmista – sek? ’oikeistolainen’ ett? ’vasemmistolainen’ katsantotapa – ovat kuitenkin energiasokeita. Ne ylist?v?t inhimillist? tuotantokyky? ja kekseli?isyytt?, mutta unohtavat ihmisest? riippumattomien, omalakisten voimien mahdin taloudellisen ja yhteiskunnallisen ”hyv?n” viimek?tisin? tuottajina.” Traagisesta v?ist?m?tt?myydest? ja maailman muutettavuudesta ”Yrit?n muodostaa suhdetta kysymykseen traagisesta v?ist?m?tt?myydest? ja brechtil?isen teatterin peruseetoksesta, maailman muuttamisesta ja siit?, miten traagisen v?ist?m?tt?myyden voisi katkaista.” Tuleva teksti pyrkii mobilisoimaan molempia muotoja: piscatorilaista poliittista teatteria ja tragediaa. Lehtinen selitt??, miten teoksen pseudotraagisessa kehystyksess? molemmat l?hestymistavat asettavat toisensa kyseenalaisiksi. Tragedia paljastaa sen, miten henkil?n ajattelu on pohjimmiltaan harhaista. Tragedian henkil?ille keskeisint? on hamartia, traaginen erehdys, joka on seurausta h?nen vaillinaisista oletuksistaan. ”On kyse v?liss? olemisesta. Pohdin, miten Brechtin muoto ja kela ovat kytkeytyneet ?ljyn kokemukseen ja fossiiliseen moderniin. Onko meill? tosiaan mahdollisuus muovata maailma toiseksi, irrottaa itsemme ja n?hd? maailma kokonaan muutettavana?” ”Hans-Thies Lehmann on tragediaa ja draamallista teatteria koskevassa teoksessaan k?sitellyt filosofisen ajattelun ja teatterin v?lisi? suhteita. Filosofisen diskurssin alkuper?inen muoto on n?ytt?m?llinen. Totaalisia ideoita maailmasta v?litet??n oikeastaan vain silloin, kun n?ytt?m?ll? on useampia henkil?it? ja useampia ??ni?. Varsinainen prosessi tapahtuu ihmisen v?liss?, eik? totuutta lukita yhteen ??neen.” Lehtinen yritt?? tehd? tilintekoa saamaamme perint??n l?nsimaisen edistyksen, rationaalisen hallinnan ja maailman parannettavuuden ihanteeseen. ”J?rjen aikakausi viittaa hallittavuuteen ja oman kohtalon k?siins? ottamiseen. ”Brechtin ja Piscatorin toiveena – sek? heid?n yhteisen dramaturgisen konseptionsa ohjenuorana – oli, ett? j?rki voisi ohjata meit? t?st? l?hin: voisimme j?rkemme avulla vapautua historian traagisista v?ltt?m?tt?myyksist?; tulemalla tietoiseksi meit? ymp?r?ivist? olosuhteista nousisimme niiden yl?puolelle ja oppisimme muuttamaan maailman toiseksi.” Lehtinen itse ajattelee t?m?n kauniin toiveen osoittautuneen mahdottomuudeksi. Silkka j?rki ei voi ohjata historiaa eik? ihmisen toimintaa. H?n asettaakin kysymyksen siit?, miten ajatus j?rjest? ja sen mahdollistamasta maailman uudeksi muovaamisesta on juuri kokemus, jonka mahdollisti fossiilinen energia, erityisesti ?ljy. Miss? m??rin Brecht ja Brechtin valistuspohjainen ajattelu on osa ?ljyn kokemusta? ” Minulle toisin tekemisen, muutoksen, ”kohtalottomuuden” mahdollisuus ei ole pelk?st??n j?rjess?, eik? se voi tarkoittaa ”maailman kokonaan uudeksi muokkaamista”, kuten brechtil?isesti ajatellaan. Pikemminkin – joskin aina rajallisena ja rajoitettuna olentona muutoksessa on aina kyse rajatusta, paikkaan ja aikaan juurtuneesta toiminnasta, jonka mahdollisuuksia rajaavat meist? riippumattomat voimat.” Lehtinen puhuu tilanteesta, josta ihmiskunta nyt itsens? l?yt?? ja koko poliittisesta tiedostamattomasta. Ihminen pystyy toimimaan, h?n voi muuttaa kohtaloaan ja kantaa valinnoistaan vastuun. Miten tuoda esiin el?m? vailla totaalisia horisontteja? ”Yksi totaalinen horisonttihan oli edistyksen ja tulevan paratiisin odotuksen ja vaatimuksen horisontti. Toinen apokalypsi ja totaalinen tuho. Mutta ehk? ajatus on nyt se, ettei tuho ole koskaan totaalinen, ei ole loppua. Me olemme aina jossain paikassa. Kriisin paikkoja, katkoksia ja murtumia on ollut maailman sivu. ” Ajan ulottuvuuksista Puhumme siit?, mink?laisena Lehtisen ty?n alla olevassa teoksessa aika hahmottuu. Draamaan liittyv?t ekokriisin ilmastonmuutoksen ja luontokadon katastrofissa ja dystooppisissa tulevaisuuskuvissa kysymykset ajasta, joka on vahvasti l?sn? esimerkiksi Tuija Kokkosen Muistio-sarjan esityksiss? ja h?nen v?it?skirjassaan. ”T??ll? residenssiss? olemme puhuneet siit?, miten teos k?sittelee aikaa. Minulla ei viel? ole selke?sti muotoutunutta ideaa mutta intuitiivisesti tekstiin on hahmottumassa kolme ajan modaliteettia: menneisyys, nykyisyys ja tuleva, myyttinen aika T?m? ajatus voi olla heijastusta my?s Thomas K?ckin n?ytelm?st? Eure Pal?ste sind leer (all we ever wanted). Ajan k?sittely liittyy traagiseen v?ltt?m?tt?myyteen. N?kij?t tulevaisuudesta luovat myyttisen kohtalokkuuden, ja me t??ll? olemme ajan ja myyttisen v?ltt?m?tt?myyden sis?ss? sit? n?kem?tt?. K?ckin n?ytelm?ss? Teiresias on myyttinen traaginen n?kij?.” ”Omassa tekstiss?ni myyttinen, traaginen aika on l?sn? kohtalotarten hahmossa, mutta en haluaisi, ett? t?m? kohtalokkaan v??j??m?tt?myyden taso j?? hallitsevaksi. Tulevaisuus on kaikesta huolimatta avoin; kohtalottaret eiv?t tied? kaikkea eik? fossiilisen modernin aika ole pelkk?? kohtalon sanelemaa tragediaa.” Ihmislajin, yhteis?n ja taiteen mahdollisuuksista Lehtinen on n?ytelmiss??n ja esseiss??n toistuvasti k?sitellyt kysymyst? ihmislajin ja yhteis?n mahdollisuuksista. Ekologisen surun on korvaamassa toiveikkuus. Teatterikorkeakouluun lopputy?n?ytelm?ksi kirjoitetussa Elinvoimassa (2019) viiden n?yttelij?n kuoron mets?suhteesta ja Lehtisen kirjoitusprosessin aikaisista merkinn?ist? muotoutui ihmislajin tilannetta ja ekologisen katastrofin aikaj?nnett? k?sittelev? teos, jossa p??tepisteen? n?ytt?ytyi ihmislajin sukupuutto. Koronapandemian aikana ja Pentti Linkolan kuoleman j?lkeen Lehtinen kirjoitti siit?, miten el?mme ”lykk?yksen tilassa — odottelemme hiljaisen ep?varmuuden vallassa huomista, joka eitt?m?tt? saapuu ennenn?kem?tt?m?n myrskyis?n?”. H?n tilitti el?m??ns? varjostanutta ”kokonaisvaltaisen k??ntymyksen” vaatimusta pohtien Linkolan merkityst? itselleen. Linkola oli sanoittanut oman surun kokemuksen. ”Vihaisen, kommunikaatiohaluttoman ja sapekkaan” Linkolan ajattelulla ei Lehtisen mukaan kuitenkaan ollut k?ytt?arvoa. Linkolan sijaan Lehtinen luki omavaraistaloutta pohdiskelevaa Riikka Kaihovaaraa ja Lasse Nordlundin k?yt?nn?n kokemuksia omavaraistaloudesta. Lehtisen silloisen ajattelun ja omien kokemusten heijastuma on n?ytelm? Maaseutua etsim?ss? (2023). Teoksen havainnot nostalgiasta ja yhteis?llisyyden etsinn?st? osuivat olennaiseen. Kuulumattomuutta ja kodittomuutta poteva nykyihminen luo maaseudusta ihannetopoksen, kaivatun onnen kultamaan. Teos ei k??ntynyt melankoliaksi purkaessaan monimielisesti ja kriittisenlempe?sti nostalgian ja kuvitelmien v?ritt?m?? kuvaa maaseudusta. Lehtisen perhe ryhtyi pandemian aikana omavaraiskokeiluun, joka kuitenkin osoittautui kokonaisvaltaisesti toteutettuna heid?n el?m?ntilanteeseensa sopimattomaksi. ”Maaseutua etsim?ss? -teoksen horisontilla oli tosi paljon tekemist? oman haavekuvan ja paluun fantasian kanssa. En kuitenkaan v?it?, ett? kyse olisi vain kaupunkilaisten huuruisesta haavekuvasta. Kaikki kunnia niille, jotka sen tekev?t. N?ytelm?ss? k?sitell??n unelmasta luopumista tai sen siirt?mist? unelmien kaappiin.” Lehtinen pohtii performatiivista ristiriitaa. ”Omavaraisyhteis?n eetokseen sis?ltyy usein ajatus siit?, ett? pit?? p??st? eroon juurettomuudesta ja urbaanista vieraantuneisuudesta, asioiden vaihdettavuudesta. Tuotetaan valikoitu olosuhde, luodaan itsevalittu ideaaliyhteis?. Mutta eiv?tk? juuri jatkuvuuden, ylisukupolvisuuden ja traditioiden yll?pit?misen n?k?kulmasta konkreettiset, ei-valitut perhe- ja l?hisuhteet muodosta sen yhteis?n, jonka kanssa pit?isi voida tulla toimeen?” Maaseutua etsim?ss? -tekstin harjoitteluprosessissakin olennaisimmat muutokset liittyiv?t juuri lopetuksen eleeseen: mit? tapahtuu, kun ideaali on romahtanut ja osoittautunut toimimattomaksi. ”Ihmisten on tultava toimeen kesken??n siin? paikassa, jossa he ovat. Ihmisille j?? toisensa j?ljelle ilman ideaaliyhteis?n haavekuvaa. Filosofi GK Chestertonilla on kaunis teksti siit?, kuinka yhteis?ss? el?misen todellisin testi on, tuletko toimeen naapuriesi – todellisten l?himm?istesi – kanssa. ” Jossain m??rin draamakin k?sittelee sit?, miten ihmiset joutuvat el?m??n ja tulemaan toimeen samassa tilassa. T?st? n?k?kulmasta aukeaa isoja eettisi? ihmistenv?lisi? ja my?s posthumanistia kysymyksi? kanssaolemisesta ja -el?misest?. Ilja Lehtiselle Maaseutua etsim?ss? keskittyi ajatukseen siit?, ett? valinnat tehd??n suhteessa toisiin. ”N?ytelm?n tai ainakin kaiken draaman ehtona on, ett? ihmiset eiv?t voi tuosta vain l?hte? menem??n. On oltava jokin ulkoinen voima, joka pakottaa olemaan yhdess?, tai sitten sis?inen voima, joka pit?? ihmiset yhdess?. Maaseutua etsim?ss? –teoksessa ihmiset tekiv?t omaa n?ytelm?esityst??n. Esitys oli ihmiset yhteen kutsuva voima ja mahdollisuus. Taustalla oli ajatus siit?, miksi taidetta ylimalkaan tehd??n.” Keskustelussa p??dymme taiteilijaresidenssiss? muodostuneeseen yhteis??n ja sen merkitykseen. Ollaan yhteisesti ”asian ??rell?”, Lehtinen kiteytt??. ”T??ll? Saaressa muodostunut taiteilijayhteis? on eitt?m?tt? v?liaikainen ja koostumukseltaan tavallaan satunnainen. Silti meit? pit?? yhdess? jokin. T??ll? ty?skentelev?t ihmiset muodostavat yll?tt?v?ll?kin tavalla t?rke?lt? tuntuvan, yhteenkokoutuneen porukan, jonka kesken luovia prosesseja ja ajattelua ylimalkaan on ollut luontevaa ja hedelm?llist? jakaa.”