青楼传媒

Oletus ”standardisynnytyksest?” kyseenalaistettiin

Tutkimuksen edetess? hahmottui, ett? vaikka Suomea voidaan synnytt?misen fyysisen turvallisuuden osalta pit?? synnytyksen mallimaana, j?rjestelm? perustuu oletukseen, jota hankkeen tutkijat kutsuvat ”standardisairaalasynnytykseksi”. Toisin sanoen terveydenhuollon l?ht?kohtana synnytyksenhoidolle on sairaalassa tapahtuva alatiesynnytys.

Kotisynnytyksiin ja odottajan toiveesta tehtyihin sektioihin suhtautuminen vaihtelee terveydenhuollossa, mutta odottajan itsens? mahdollisuus vaikuttaa niiden toteutumiseen on rajallinen. Eeva Itkosen tekeill? olevan v?it?stutkimuksen perusteella sektiota toivovat odottajat el?v?t suuren osan raskautta ahdistavassa ep?varmuudessa siit?, joutuvatko he vasten tahtoaan synnytt?m??n alateitse.

”Synnytt?jien kannalta sektiop??t?s tehd??n liian my?h??n”, sanoo Itkonen.

Hankkeen tutkijoiden mukaan suomalainen synnytyskulttuuri on kuitenkin murroksessa. Oletusta standardisynnytyksest? on alettu kyseenalaistaa.

”Jo tehty analyysi osoittaa ison ep?kohdan synnytysten hoidossa liittyv?n siihen ihmiskuvaan, jonka varassa odottajien, synnytt?jien ja synnytt?neiden hoito on j?rjestelm?tasolla j?rjestetty. Hoitoj?rjestelm? pohjaa rationalisoituun, sukupuolettomaan ja asiakeskeiseen ihmiskuvaan, joka tavoittelee tasavertaisuutta, mutta on sokea monille synnytt?jien kehollisille ja psyykkisille tarpeille. Vaikka ammattilaiset olisivat kuinka sensitiivisi?, j?rjestelm?tason puutteet tuntuvat synnytyskokemuksissa. Esimerkiksi synnytykseen valmistautumiseen ja siit? toipumiseen ei ole suunnattu riitt?v?sti huomiota, eik? resursseja. Ik??n kuin pelkk? informaatio riitt?isi”, hankkeen vastuullinen johtaja Kaisa Kuurne sanoo.

”Asiatasolla hoito on p??asiassa j?rjestetty hyvin, mutta hajanaisessa j?rjestelm?ss? inhimilliset tarpeet, esimerkiksi psyykkinen turvallisuudentunne, kyet??n huomioimaan huonommin”, h?n jatkaa.

”Meill? naisten saavuttamat oikeudet peitt?v?t alleen monia huonoja sosiaalisia k?yt?nt?j?”, hankkeen tutkija Keiju Vihre?salo kiteytt??.

”Saavutettujen oikeuksien kuten pitkien perhevapaiden alle j?? n?kym?tt?miin hinta, joka maksetaan siit?, ett? ajatellaan prosessin tulleen valmiiksi. Nyt elet??n ik??n kuin v?livaiheessa, jossa on tuudittauduttu siihen, ett? jotain hienoa on saatu valmiiksi, vaikka sen sijaan saavutetut oikeudet voitaisiin n?hd? askelina, joiden j?lkeen tulee ottaa lis?? askelia.”

Yhteis?n synnytt?mist?

Kuurneen mukaan tavoitteena on ollut avata ovia eri taustoista tuleville ihmisille – opiskelijoille, yliopistolla tai muissa yhteyksiss? toimiville tutkijoille ja muillekin ammattilaisille.

”Yhteydenottoja on tullut valtava m??r?”, Kuurne kertoo. Kiinnostuneet ihmiset on otettu mukaan hankkeen ymp?rille syntyneisiin verkostoihin.

”Hanke on meille yhteis?. Ajattelen my?s, ett? synnytys kuuluu kaikille. Meill? ei hankkeessa ole omistajuutta t?h?n.”

on kasvanut vauhdilla. Viitisenkymment? j?sent? edustaa tutkimuksen eri aloja yhteiskunta-, l??ke-, ja -terveystieteist? psykologiaan ja kasvatustieteeseen. Verkostossa on tekeill? noin 15 eri alan opin?ytett? hankkeen teemoista.

Kuukausittain tapaava verkosto tarjoaa yhteis?llisen alustan jakaa my?s tutkimuksen tekemiseen liittyvi? kokemuksia.

Yhteisty? synnytyskent?n toimijoiden kanssa on syventynyt, kun hankkeen tutkijoita on kutsuttu muun muassa HUS:n Naistenklinikan luentosarjaan, k?til?iden kehitysp?iville ja HUSin synnytt?jien itsem??r??misoikeuden parantamiseen keskittyv??n ty?ryhm??n.

Yhteisty?verkostoissa perusteilla on my?s synnytt?jien etua terveydenhuollossa ajava j?rjest?, jollaista ei ole aikaisemmin ollut Suomessa.

”Menn??n sinne, miss? on valtaa muovata k?yt?nt?j?”

Yksi hankkeessa tunnistetuista ep?kohdista on hoidon ep?jatkuvuus: neuvolan ja synnytyssairaalan v?linen kuilu on synnytt?jien kannalta liian suuri. Sen sijaan useissa muissa Euroopan maissa l?ht?kohta on, ett? synnytt?j?n rinnalla kulkee tuttu ja turvallinen ammattilainen tai ammattilaisten tiimi, ennen synnytyst?, sen aikana ja j?lkeen.

”Suomen malli on tehdasmalli, jossa odottajat siirtyv?t neuvolasta vieraaseen paikkaan ja vieraiden ihmisten luokse synnytt?m??n, uusille osastoille ja uusiin vuoroihin”, Kuurne kuvaa.

Riskin? t?ss? mallissa on ongelmien my?hempi kasautuminen, kun tuen tarvetta ei tunnisteta ajoissa.

Tutkijat eiv?t ole j??neet odottamaan yhteydenottoja p??t?ksentekij?ilt?. Sen sijaan hankkeessa on oltu suoraan yhteydess? niihin tahoihin, jotka tekev?t esimerkiksi hoidon j?rjest?mist? koskevia p??t?ksi?.

”Ajatuksena on ollut, ett? menn??n sinne, miss? on valtaa muovata k?yt?nt?j?”, Kuurne kertoo ja tarkentaa viel? toimintatapaa: ”Avaamme synnytt?jien n?k?kulmista nousevia muutostarpeita, mutta olemme my?s valmiita auttamaan muutoksessa.”

Yhteisty?ss? eri toimijoiden kanssa hankkeessa on haluttu l?hte? siit?, ett? asioiden lis?ksi kohtaavat aina my?s ihmiset.

”Niihin, joiden kanssa haluaa saada jotain aikaan, kannattaa tutustua my?s inhimillisell? tasolla”, Kuurne suosittaa.

”Syntyy turvallista v?litilaa, jossa keskustelujen v?lille on mahdollista luoda paralleeleja”, ryhm?n v?it?stutkija Johanna Sarlio-Nieminen t?ydent??.

Vapaus on vaaraa ja radikaalia luottamusta

Vapautta hankkeen tutkijoille on ollut tarttua siihen, mik? on ajan hermolla. Min? my?s synnytt?j?n? -liikehdint? sai tarkentamaan tutkimuksellisen katseen j?nnitteisiin tunteita her?tt?neen keskustelun taustalla. Keskustelu synnytysv?kivallasta osoittautui tutkijoiden mukaan kuitenkin vain j??vuoren huipuksi.

Tutkijan vapaudella tuntea tunteita on sill?kin ollut merkityst?. Joskus tutkimuksen liikkeelle paneva voima voi olla voimakas tunne. Nyt k?ynniss? olevan hankkeen osalta sellainen oli ty?ryhm?n koonneelle Kuurneelle tyrmistyminen siit?, ettei synnytt?jien liikehdinn?n ja sit? seuranneen mediakeskustelun perusteella suomalainen odottaja voinut viel?k??n luottaa siihen, ett? tulee omassa synnytyksess??n kuulluksi.

Kuurne ei tutkijana suunnittele tulevaisuutta kovin pitk?lle. H?nelle tutkimuksen tekeminen on hiljaisten merkkien aistimista siit?, mit? yhteiskunnassa juuri nyt on nousemassa.

Tutkimusotetta h?n kuvaa radikaaliksi luottamiseksi, ja toisaalta akateemisen selviytymisen kannalta vaaralliseksi el?m?ksi, jonka kanssa varmistelu ja nopea julkaiseminen eiv?t aina ole yhteensopivia. Siksi vapautta on se, ettei rahoittaja edellyt? pit?ytymist? suunnitelmissa, joilla rahoitusta on haettu.

Vapautta on ollut my?s mahdollisuus luoda itse oma yhteis?ns?.

”T?ss? hankkeessa kukaan ei en?? usko asiakeskeiseen, statusorientoituneeseen tieteen tekemisen tapaan. Ihmistoimijoiden mukana tulee aina my?s tunteita, inhimillist? el?m??, suhteita ja arvoja ”, Kuurne toteaa.

Hankkeen johtajana h?nelle yht? t?rke?? kuin tieteelliset tuotokset on se, ett? hankkeessa mukana olevat ihmiset voivat tutkia niit? asioita, jotka heit? kutsuvat. N?in saadaan paljon aikaan, ja tutkijat voivat kokea sis?ist? merkityst?.

Ihmisten monet puolet tunnistava tekemisen tapa tehd? tutkimusta on ollut ratkaisevan t?rke? paitsi eri sidosryhmien kanssa ty?skennelt?ess? my?s hankkeen ty?ryhm?n muodostumisen kannalta.

V?it?ksens? j?lkeen j?rjest?kent?n t?ihin hakeutunut, nyt hankkeen postdoc-tutkijana ty?skentelev? Anna Leppo kertoo, ettei paluu tutkimuksen pariin ollut itsest??nselv?.

Lepon houkuttivat mukaan kuitenkin mukaan suorituskeskeisen akateemisen kulttuurin haastaneet toimintatavat.

”Meille sellaiset asiat kuin lepo, rentoutuminen ja kehollisuus ylip??t??n ovat t?rkeit?”, Kuurne sanoo. Hankkeessa ty?t on haluttu j?rjest?? syklisesti: v?lill? tehd??n intensiivisemmin t?it?, v?lill? hidastetaan ja palaudutaan.

”Niin me sitten vaivauduimme takaisin ylipistolle”, Vihre?salo nauraa.

”Vapautta on luoda tasku, jossa on tilaa tutkia yhteiskunnallisesti t?rkeit? aiheita ja parantaa maailmaa ilman, ett? t?ytyy koko ajan ajatella akateemisia suorituksia”, Kuurne muotoilee.

Yhteystiedot

Hankkeen vastuullinen johtaja Kaisa Kuurne
kaisa.m.kuurne@helsinki.fi