Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 06.05.2024 Eletty? utopiaa ja rakkautta maalle – haastattelussa Lada Suomenrinne Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 06.05.2024 Eletty? utopiaa ja rakkautta maalle – haastattelussa Lada Suomenrinne Reviving the Wild Reviving the Wild -sis?ll?t esittelev?t Saaren kartanon ekologista residenssitoimintaa eri n?k?kulmista. T?ll? kertaa haastattelussa on residenssin kutsutaiteilija. Jokaiselle yksil?residenssijaksolle kutsutaan taiteilija tai tutkija, joka keskittyy ty?skentelyss??n ekologisiin kysymyksiin. Kutsutaiteilijaohjelma tarjoaa residenssil?isille keinoja ekologisen ajattelun syvent?miseen ja luontoyhteyden tarkasteluun. Teksti Anu Pasanen Valokuvat Jussi Virkkumaa Jaa: Lada Suomenrinteelle utopia on metodi, jonka avulla uudet maisemat ja maailmat tulevat tosiksi. H?nelle taiteen tekeminen tarkoittaa suremista, rakastamista ja luvan kysymist?. Luonnolta kysyminen Saaren kartanon residenssin ekologisiin teemoihin keskittyv?n kutsutaiteilijaohjelman maalis- ja huhtikuun taiteilija on Lada Suomenrinne, joka ty?skentelee valokuvan, liikkuvan kuvan ja kirjoittamisen parissa. Suomenrinteen juuret ovat Pohjois-Ven?j?ll?, mutta suurimman osan el?m?st??n h?n on asunut Tenon laaksossa Saamenmaalla. Valokuva on kulkenut h?nen mukanaan lapsuudesta saakka. V?lineess? vieh?tti se, ett? kameran taakse saattoi piiloutua. Taiteilijan ty?ss??n h?n on kuitenkin p??tynyt k?sittelem??n identiteetti? ja kuulumista eri keinoin, ja osa h?nen taidettaan ovat my?s omakuvat. Monipaikkainen ja monialainen taiteilija ty?skentelee kuitenkin ensisijaisesti maiseman kanssa. Ilmaisuv?lineiden v?lill? valitseminen on h?nelle intuitiivista, mutta lopullisesta valinnasta riippumatta praktiikka on sama: luonnolta kysyminen. ”Se on ihan perinteinen tapa olla luonnossa. Kun kalastetaan, niin pyydet??n. Kun marjastetaan, niin ollaan marjojen kanssa. Ja kun astutaan uuteen paikkaan, niin kysyt??n lupaa, tervehdit??n.” Suomenrinteen ty?skentelyss? kehollisuus on t?rke?? sek? konkreettisen tekemisen ett? aiheen kannalta. H?n kuvaa l?hes aina k?sivaralla sek? valokuvat ett? videot. Lopputuloksessa n?kyv?t kehon liikkeet ja askeleet luonnossa. Kuvausprosessin aikana taiteilija on tietoinen kehostaan eri tavoin kuin kirjoittaessa. Toisaalta kirjoittaessa h?n p??see kertomaan my?s sellaisia asioita, joita ei osaa viel? muuten kuvata. Saaren kartanossa h?n on pohtinut paljon sit?, miten ilmastonmuutos liittyy kehonkuvaan. Luonnon muutokset vaikuttavat arktisella alueella arkisiin toimiin, mink? my?t? my?s kehon k?ytt? muuttuu. Ajatteluty?n kautta syventyy my?s itse tekeminen. Suomenrinne on kirjoittanut residenssiss? k?sikirjoitusta, jossa h?nen kehollaan ja mielell??n on omat ??nens?. Kehon ??ni muistuttaa mielt? siit?, milt? tuntuu esimerkiksi kellua Tenon vedess?, millaista on oman kehon kauneus. Suomenrinne on kokenut omassa kehossaan ymp?rist?n asettamat ristiriidat: kapitalistisen kulttuurin mahdottomat kauneusihanteet ja toisaalta pohjoisen elinymp?rist?n vaatimukset fyysisest? vahvuudesta. Omakuvissa taiteilijalla on valta, miten asettaa itsens? kuvaan yhdess? luonnon kanssa. T?ll? hetkell? h?nelle suurimmat valokuvaamisen kysymykset liittyv?tkin maiseman ja siin? olevan ihmisen suhteeseen. ”Pystynk? ottamaan omakuvan joka on yhdess? luonnon omakuva, ett? kuvassa ei ole pelk?st??n min?? Tai voiko pelk?st??n minusta otettu omakuva olla luonnon tai maan omakuva?” Suomenrinne ei ole erityisen kiinnostunut kuvaamisen teknologiasta itsess??n. H?n valitsee intuitiivisesti analogisen ja digitaalisen v?lill? riippuen projektista ja ty?v?lineens? sen perusteella, mik? on helpoin ja toimivin vaihtoehto arktisella alueella. Esimerkiksi kuinka paljon kuvatessa t?ytyy liikkua tai kuinka kylm? kuvaushetkell? on. ”Koen, ett? taide on itselle enemm?n terapiaa, kuin ett? miettisin miten toteutan jotakin teknisesti. Kyll? se siit? syntyy.” Suomenrinteelle yhteisty? maiseman kanssa on jatkuvaa keskustelua maan kanssa. H?n yritt?? omilla valinnoillaan n?ytt?? omaa rakkauttaan luonnolle ja maalle, mik? on ilmastokriisin aikana entist?kin t?rke?mp??. Keskustelua maiseman kanssa Suomenrinteelle yhteisty? maiseman kanssa on jatkuvaa keskustelua maan kanssa. H?n yritt?? omilla valinnoillaan n?ytt?? omaa rakkauttaan luonnolle ja maalle, mik? on ilmastokriisin aikana entist?kin t?rke?mp??. Toisinaan tulee my?s intuitiivinen tunne siit?, ett? nyt ei ole sopivaa kuvata. ”T?m? on my?s pitk? kysymys antroposeenin valokuvakulttuurista, jossa on yleens? ylikauniita kuvia haavoittuneesta maasta. Itse en suostuisi kuvaamaan esimerkiksi kaivosalueita. Enh?n kuvaisi vaikka siskoani, joka on haavoittunut, ilman ett? kysyisin lupaa, tai muutenkaan.” Suomenrinne k?sitteli maisemaa my?s maisterintutkielmassaan Aalto-yliopistoon. H?nelle maisema on paljon muutakin kuin vain jokin silmill? n?ht?v? tunturialue, er?maa tai joki. Se on my?s oman mielen sis?ist? maisemaa, jossa n?kemiseen sis?ltyy laajempi ymm?rrys paikasta ja sen kohtelusta. Tietoa siit?, miten maata yll?pidet??n ja hoidetaan sek? siit?, miten maisema on vaikuttanut oman identiteetin rakentumiseen. Tapaan n?hd? maisema vaikuttavat esimerkiksi paikkaan liittyv?t ihmissuhteet ja kielen ymm?rt?minen. ”Olen miettinyt, ett? jos minut laitettaisiin kuvaamaan vaikka Siperiaa, ett? ottaisinko min? kuvia tai kuinka kauan kest?isi, ett? voisin ottaa kuvia. Koska maiseman ymm?rt?minen vaatii pitk?aikaista tutustumista, v?h?n niin kuin ihmiseen.” Saaren kartanon alue, sen korkeat puut ja kev??seen her??v?t k??rmeet, on Suomenrinteelle puhutteleva, mutta viel? vieras paikka, vaikka h?n vietti siell? my?s kaksi viikkoa edellisen kes?n ryhm?residenssiss?. Silloin h?n otti alueella joitakin kuvia, mutta huomasi etsiv?ns? maisemasta itselleen entuudestaan tuttuja elementtej?. Nuo kuvat eiv?t ole p??tyneet k?ytt??n ja t?n? kev??n? kuvien ottaminen on j??nyt kokonaan. Ajan antaminen mahdollistaa oikean puhuttelutavan l?yt?misen, jos sellainen on tullakseen. Kirjoittamalla pystyy kuitenkin tavoittamaan omat maisemat my?s matkan p??st?. ”Itselle tuntuu tosi helpolta kirjoittaa Tenon laaksosta, kun on pois sielt? ja kasvanut siell?. Se on niin tuttu ja turvallinen. Mutta sen alueen tutkiminen ei koskaan lopu, kun koko ajan kasvaa ja oppii enemm?n. Tieto muuttuu ilmastonmuutoksen my?t? ja tulee uusia asioita, jotka pit?? omaksua tai uudelleen oppia.” Konkreettisia utopioita Utopia tulee kreikan kielen sanoista eu topos ja ū topos, jotka tarkoittavat hyv?? paikkaa ja ei paikkaa. Suomenrinne ajatteli aikaisemmin luovansa kuvillaan utooppisia maisemia, mutta on sittemmin alkanut k?sitell? utopiaa enemm?n metodina kuin jonain saavutettavana asiana. Sen avulla h?n voi ty?ss??n poistaa maailmasta haavoittavat asiat, kuten kolonialismin, huonon itsetunnon tai traumaattiset kokemukset. H?n ei puhu vain itsest??n vaan my?s maasta. Suomenrinne k?ytt?? ty?skentelyss??n kollegaltaan Jenni Laitilta oppimaansa k?sitett? land-body trauma, maaruumistrauma. Maa ja ihminen ovat yht?, samoin niiden kokemukset ovat erottamattomia. Maata asuttavat ihmiset tuntevat omassa kehossaan maahan kohdistetun v?kivallan seuraukset. Suomenrinne kysyy ty?skentelyss??n mit? syntyy sen j?lkeen, kun maaruumistrauma parantuu. Utopia on todellisuutta siin? mieless?, ett? parantumisprosessissa utopia konkretisoituu. H?nen teoksissaan utopia mahdollistaa muodonmuutoksia ja toisten n?k?kulmien kuulemista. Esimerkiksi S?ihkyv?t utopiat -esseekokoelmassa julkaistussa tekstiss??n 搁á惫诲耻 Suomenrinne k?sittelee kehonkuvaan liittyvi? kokemuksia sek? ihmisen? ett? rautuna. Residenssiss? ty?st?m?ss??n k?sikirjoituksessa h?n sen sijaan antaa omat ??nens? maalle ja maan toislajisille sek? auringolle ja kuulle. Utopioiden lis?ksi Suomenrinne ty?skentelee maailmanloppujen kanssa. H?nelle ne ovat samankaltaisia k?sitteit?. Molempia pidet??n jonain tulevana, saavuttamattomana, joissa mik? tahansa on mahdollista, mutta todellisuudessa ne ovat l?sn?olevia, elettyj? tilanteita. Esimerkiksi saamelaisn?k?kulmasta maailmanloppuja on koko ajan ja niit? tulee koko ajan lis??. Silti Suomenrinne puhuu positiivisen taiteen luomisesta. Reaalimaailman ongelmat voivat johtaa lamaannuttavaan melankolisuuteen, mutta utooppinen ajattelu auttaa n?kem??n ja my?s kokemaan muunlaisia mahdollisia todellisuuksia. ”Koen, ett? saamelaistaiteen yksi stereotypia on se, ett? se k?sittelee vaikeita ja painavia sortoon, kolonialismiin ja assimiliaatioon liittyvi? asioita. Se on tosi t?rke?? ja totta kai ne on ollut osana omaakin taidetta, mutta ent? jos k?sittelisin niit? utopian kautta poistamalla ne? Ett? loisi positiivisempaa taidetta my?s oman hyvinvoinnin vuoksi, ja samalla uudistaisi saamelaisen taiteen alaa, ettei p??tyisi samaan oravanpy?r??n, mik? on py?rinyt 1970-luvulta l?htien.” Suomenrinteen mukaan on tietenkin vaikea sanoa, koska kuvataiteessa ja elokuvissa olisi riitt?v?sti k?sitelty kolonialismia ja assimilaatiota. Eri ihmiset ja eri sukupolvet kokevat asiat niin eri tavoin. H?nelle itselleen on kuitenkin t?ll? hetkell? t?rke?? se, ett? utopian kautta vaikeita asioita pystyy k?sittelem??n my?nteisest? n?k?kulmasta. Ik?vien asioiden poistaminen ei tarkoita niiden sivuuttamista. Olennainen osa utooppista prosessia on se, ett? osaa my?s surra maata ja maan kanssa. Utopiassa ilmastonmuutoksen aiheuttamat traumat, kolonialismin aiheuttamat traumat sek? omat traumat on surtu l?pi ja tapahtuu transformaatio. Suremisesta alkaa matka uuteen maailmaan. Hyv?? el?m?? T?n? kev??n? t?rkeiksi asioiksi Saaren kartanolla ovat nousseet residenssiryhm?n yhteiset arkiset toimet. Taiteilijan ep?s??nn?llisess? el?m?ss? tavalliset rutiinit, kuten jokaviikkoinen uima- ja kauppareissu, ovat harvinaista herkkua. Yhteisen arjen jakaminen ja muusta maailmasta erossa oleminen on koettu my?s er??nlaiseksi utopiaksi. ”Meist? on tullut aika tiivis joukko t??ll?. Tuntuu, ett? t?m? on meid?n oma kyl?.” Taidemaailmassa moni kokee vahvana sek? sis?iset ett? ulkoiset paineet omasta tuottavuudesta. Taiteilijan roolia on vaikea riisua, konkreettista ty?tulosta voi olla vaikea n?ytt?? kovasta ty?st? huolimatta ja harvalla on taloudellinen mahdollisuus hiljent?? tahtia. Taidemaailman kapitalistisuus ei tee helpoksi my?sk??n ekologista taiteilijuutta. Monien muiden taiteilijoiden tapaan Suomenrinne kamppailee sen tosiasian kanssa, ett? matkustaminen on usein pakollista oman elannon ansaitsemiseksi. Vastoin romanttista taiteilijak?sityst? jatkuva reissaaminen on haitallista, se kuluttaa sek? luonnonvaroja ett? omaa jaksamista. Residenssiss? Suomenrinne onkin yritt?nyt ottaa aikaa itselleen. ”T??ll? ollessani olen miettinyt sit?, miten voi olla itselleen hyv? taiteilija. Kun on reissannut koko vuoden, niin alkaa miettim??n sit? hyvinvointia, mit? pit?isi itse yll?pit?? taiteilijana.” Suomenrinne kokee, ett? uran kiihke?tahtisessa alussa paineita on viel? enemm?n. On jatkuva ep?varmuus siit?, kuinka kauan kutsut n?yttelyihin ja muihin projekteihin jatkuvat, kuinka pitk?lle on pakko suunnitella, ett? p?rj??. H?nelle kest?v? taiteilijuus tarkoittaakin my?s sit?, ett? oppisi sanomaan ei. Suomenrinteen omassa el?m?ss? seuraava askel kohti juurtumista tarkoittaa paluuta Saamenmaalle. ”Minulle ukin kuolema oli yksi maailmanloppu, mutta nyt palaan sinne ja siivoan sen m?kin. Ja el?n siell? ensimm?isen kes?n mummin kanssa luoden uuden muiston. Eik? sekin voisi olla utopia?”