青楼传媒

Ruoka on linssi, jonka kautta katsomme maailmaa

Keskustellessamme pohjoisen ja etel?n tavoista ja kulttuureista ja asioista, jotka colectivo on oppinut aiemmissa residensseiss? Skotlannissa, Koreassa ja Sveitsiss?, yht?l?isyydet olivat silmiinpist?vi?. Aloin siis kysell? heid?n menetelmist??n. Miten teette paikallista ty?t? n?iden systeemisten ongelmien kanssa?

Meksikossa colectivo ty?skentelee erilaisten paikallisten alueiden ja yhteis?jen kanssa, jotka vaihtelevat l?hell? el Zocaloa sijaitsevasta urbaanista keskustasta (jossa heid?n keitti?ns?/studionsa toimii) Mexico Cityn luonnonvaraisiin aarniometsiin ja Veracruzin alueeseen, jossa he viljelev?t ruokaa. Heid?n ty?tapansa liittyv?t suoraan maaper??n ja naisiin, jotka viljelev?t maata perinteisen agrikulttuurin eli milpan mukaisesti. Ne liittyv?t my?s monimutkaiseen sosiaaliseen dynamiikkaan ja kulttuuriperinteisiin maassa, jolla on syv??n juurtuneet siirtomaarakenteet. 

Milpa on viljelytekniikka, jota k?ytet??n Meksikon Oaxacasta Keski-Amerikkaan saakka. Pohjimmiltaan milpa on tietoj?rjestelm? lajien vuorovaikutuksesta maaper?ss?, joka mahdollistaa kest?v?n ja tuholaisturvallisen viljelyn yhdist?m?ll? kasveja tietyill? tavoilla: maissia, kurpitsaa, papuja, chilipippuria ja yrttej?. Sit? voidaan pit?? muinaisena mayojen permakulttuurina.

Milpan jatkuminen on erityisen mielenkiintoinen Milpa Altassa, ainutlaatuisessa ekosysteemiss? Mexico Cityn vuoristoalueella, jota ei ole koskaan kolonisoitu ja jonka Espanjan valtio julisti alkuper?iskansojen suojelualueeksi. T?m? takasi, ett? Milpa Altan arvokkaita aarniometsi?, paikallisten asukkaiden perinteist? yhteis?omistusta ja alkuper?ist? maatalousk?yt?nt?? kunnioitettaisiin kauan ennen kuin nykyaikaiset valtio- ja kaupunki-instituutiot perustettiin. Se antoi alueelle erityisaseman ja liitti sen luovuttamattomasti yhteis??n. Siit? tuli maata, joka ei ole yksityinen eik? julkinen, joka on olemassa markkinoiden ulkopuolella ja on Meksikon valtion valvonnassa. Siit? huolimatta alueeseen ovat ajan mittaan vaikuttaneet monet perinteisi? k?yt?nt?j? vastustavat tekij?t. Sen suojelutilanne on nyky??n merkitt?v?ss? vaarassa johtuen kaupungin valtavasta uusien asuntojen tarpeesta ja slummien ep?virallisista asumuksista, mik? puolestaan on synnytt?nyt (toistaiseksi ep?onnistuneita) aloitteita alueen keskiluokkaistamiseksi.

Museo Carrillo Gilin toimeksiannosta Carmen ja Martina ovat yli nelj?n vuoden ajan olleet s??nn?llisesti yhteydess? paikallisiin asukkaisiin. T?t? kautta he ovat oppineet Milpa Altan villiruoan ker?ilij?ilt? alueen sienist?, siemenist?, juurista ja yrteist?, vierailleet milpa-viljelyksill? viikoittain ja tutustuneet t?rke??n ty?h?n, jota asukkaat tekev?t maaper?n hoitamiseksi, viikunaopuntioiden istuttamiseksi ja maissin kylv?miseksi, jauhamiseksi ja k?ytt?miseksi ruoassa. Heid?n taiteellinen ty?ns? on ollut pitk? prosessi viestinn?n ja luottamuksen rakentamiseksi n?iden yhteis?jen kanssa. Viestint? ja luottamus on rakennettu ruokapolitiikan ymp?rille j?rjestetyn toiminnan kautta sek? jatkuvan pyrkimyksen kautta oppia, tuoda uudelleen esiin, kartoittaa ja tehd? n?kyv?ksi n?iden k?yt?nt?jen arvo laajemmalle yhteiskunnalle. 

Colectivo on l?yt?nyt taiteelliset tutkimusmenetelm?ns? n?iden vuoropuhelujen, kokoontumisten ja maanviljelyn ja keitti?n ty?tapojen jakamisen kautta (sek? paikan p??ll? ett? museotiloissa). Niihin kuuluvat tiiviisti poliittinen aktivismi, itkuvirret ja tanssi.

Kuunnellessani heit? alan hitaasti ymm?rt?? projektin valtavan laajuuden ja miten se muokkaa uudelleen jokap?iv?isi? eleit? ja toimia suuren kulttuurisen ja ekologisen viitekehyksen sis?ll?. Heid?n ty?ss??n ruoka muodostaa h?mm?stytt?v?n rikkaan kokemuksien ja tiedon esteettisen piirin maapallolla, paljastaa el?miemme toisiinsa kietoutuneet suhteet ja luo massiivisen sosiaalisten ja ekologisten vuorovaikutusten arkiston.  

”El punto de la masa”… Juuri sopiva tuntu

Samaan aikaan, kun colectivo tutkii paikallisen villiruoan ker?ily? ja ruoan valmistamista luovasti yhdess? muiden kanssa – mik? on esteettinen tutkimus itsess??n – he kiinnitt?v?t erityist? huomiota kyl?nvanhimpien, naisten, villiruoan ker?ilij?iden ja siementen s?ilytt?jien perinnetiedon ymm?rt?miseen ja n?kyv?ksi tekemiseen. Lis?ksi he rakentavat parhaillaan arkistoa k?yt?nn?ist?, resepteist? ja tiet?myksest? t?st? alueesta, joka on l?heisesti sidoksissa kest?viin el?m?ntapoihin.

Minua kiinnostaa tiet??, miten t?t? tietoa ker?t??n ja toistetaan ja millainen yhteiskunnallinen vaikutus heid?n taiteellisella ja yhteis?llisell? toiminnallaan on. Mutta t?ss?kin l?nsimainen k?sitys tiedosta ja sen jakamisesta vaikeuttaa asian ymm?rt?mist?… Sen lis?ksi, ett? suullinen tieto muutetaan kokoelmaksi kirjoitettuja kertomuksia, Martina selitt??, toiminta py?rii ruoanlaiton ymp?rill? ruumiillistuneena jaettuna teknologiana. Tutkimusmenetelm? on ruoanlaitto yhdess? muiden kanssa:

Koska vasta silloin pystyy ymm?rt?m??n, ett? tieto ei ole vain puhuttua tai kirjoitettua, vaan se tulee my?s kehosta. Meksikossa k?yt?mme paljon jauhettua maissitaikinaa. Ennen kuin tekee tortillan, t?ytyy taikina vaivata k?sin. Ja kun aloin opetella sit?, ty?skentelin Do?a Mercedesin (kollektiivin vanhimman j?senen) vieress? ja jonkin ajan kuluttua kysyin h?nelt?: ”Onko se nyt valmis?” H?n sanoi: ”En tied?, sinun t?ytyy tunnustella sit? k?sill?si.” ”Mutta mist? voin tiet??, milt? sen kuuluisi tuntua?” H?n sanoi minulle: ”Sinun t?ytyy l?yt?? el punto de la masa [juuri sopiva tuntu].” Niinp? jatkoin vaivaamista ja h?n tunnusteli taikinaa v?h?n v?li?. Lopulta h?n sanoi: ”Nyt se on valmis.” Mutta sitten h?n jatkoi: ”Okei, jatka nyt vaivaamista.” [!!!] Koska sinun t?ytyy my?s oppia, milt? se tuntuu, kun olet vaivannut sit? liikaa.”

Opin paljon ty?skentelem?ll? h?nen vieress??n. T?m? on siis hyvin haurasta tietoa, koska voi lukea kaikki mahdolliset kirjat, joissa selitet??n, mik? on ”el punto de la masa”, mutta jos ei tied? kuinka tunnustella taikinaa k?sin, ei osaa tehd? sit?. Ainoa tapa jakaa t?m? tieto toisen ihmisen kanssa on jaetun kokemuksen kautta.

Prosessin aikana colectivolle on selvinnyt, mik? on vaakalaudalla t?ll? ep?tavallisella alueella, alkaen dramaattisesti erilaisista tavoista suhtautua maaper??n, ruoantuotantoon ja ruokaomavaraisuuteen: kaupunkilaisten (me mukaan lukien) l?nnest? mukanaan tuomat ajatukset kehityksest? ja luonnonvarojen hoidosta sek? paikallisten asukkaiden ja muiden maaseutuyhteis?jen k?yt?nn?nl?heiset, ruumiillistuneet tavat ajatella ja ty?skennell? alueella ja alueen lajien parissa.

Martina kertoo, miten h?n on oppinut el?m??n saamiensa oppien kanssa sek? neuvottomuuden tunteestaan ymp?rist?katastrofin ja suurien yhteiskuntien kohtaamien ruokaturvakriisien ??rell?. H?n suoritti kansantaloustieteen opintonsa melko vapaamielisess? yliopistossa, jossa tutkijat puhuivat jatkuvasti menestyksekk??st? Chilen mallista. Mutta juuri kun n?it? ideoita tutkittiin, vuoden 2019 lokakuun yhteiskunnallinen kuohunta eriarvoisuutta vastaan kasvoi r?j?hdysm?isesti ja sen my?t? Chilen valtion yritys pys?ytt?? toisinajattelijat. Martina muistaa, kuinka merkityksett?milt? keskustelut bruttokansantuotteesta ja muista talouden tunnusluvuista tuntuivat, kun Chilen valtio samalla ampui opiskelijoita kasvoihin kumiluodeilla ja kyynelkaasugranaateilla niin, ett? h?lytt?v? m??r? nuoria menetti n?k?ns?. ”Ehdimme tuhota maapallon ennen kuin ymm?rr?mme, etteiv?t talouden tunnusluvut kerro meille mit??n”, h?n ajatteli.

Samaan aikaan Carmen j?rjesti paikallisten naisten kanssa ty?pajoja, joissa k?siteltiin yhteisty?k?yt?nt?j? ja ruokaa, ja kun Martina liittyi heihin, h?n huomasi ne sopivaksi kontekstiksi h?nt? kiinnostaville kysymyksille:

Minulle ei riit?, ett? kirjoitan kirjan kaikesta t?st? tai ett? kertomukset saadaan paperille. Kysymykseni kuului: miten voimme t?m?n tiedon avulla l?yt?? erilaisia tapoja tehd? asioita, uusia tapoja ajatella ja osallistua toimintaan, jolla todella saadaan aikaan yhteist? hyv???

Kuunnellessaan maan kanssa ty?t? tekevien naisten ja maanviljelij?iden kertomuksia, jotka osoittavat maan rappeutumisen, mutta my?s sen sietokyvyn, h?n alkoi n?hd? useiden merkityksellisten indikaattorien nousevan esiin ruokak?yt?nt?jen arkistosta: alueellinen rappeutuminen, autonomiset j?rjestelm?t, suhteellinen dynamiikka, kieli ja alue.

Lis?ksi taiteen alalla Martina ja Carmen havaitsivat, ett? oli mahdollista sek? ymm?rt?? t?t? monimutkaista dynamiikkaa ett? luoda siit? uudistava k?yt?nt?. Taide antoi heille vapauden olla tekemisiss? ihmisten ja maan kanssa ja samalla jatkaa systeemisten solmujen selvitt?mist?. Ja sokerina pohjalla, taide teki mahdollisti tukea suoraan kyseess? olevia yhteis?j? tekem?ll? heid?n ty?ns? n?kyv?ksi ja tunnustetuksi yhteiskunnassa.

Maailmasta uudelleen lumoutuminen: ruumiillistunut, horjumaton vastarinta

Tammenterhoista, laajapohjaisesta maataloudesta ja Suomesta l?yt?miens? ruokaomavaraisuuden j?ljist?, joita he ovat l?yt?neet haastatellessaan paikallisia villiruoan ker??ji? ja  pienviljelij?it?, palaamme keskustelemaan esi-isien tiet?myksen hauraudesta ja t?rkeydest?. Vastauksena kysymykseeni, mit? yll?tt?v?? he ovat havainneet residenssin aikana Martina sanoo: ”Se, ettei kolonisaatio ole vain pohjoisen ja etel?n v?linen asia ja ettei se ole vain jotain menneisyydest?.” 

Keskustelemme huomaamistamme monista merkeist? siit?, ett? esi-isien k?yt?nt?j? yritet??n h?vitt?? kaikkialla eik? vain globaalissa etel?ss?. Colectivo mainitsee tietysti Saamenmaan, mutta my?s  paikalliset pienviljelij?t ja kuinka raskasta heid?n ty?ns? on, koska heid?n t?ytyy samalla noudattaa valtion s??nn?ksi? pysy?kseen toiminnassa ja s?ilytt??kseen ekologiset k?yt?nt?ns?. Useimmat s??nn?kset perustuvat tietenkin terveys- ja turvallisuusn?k?kohtiin, mutta niiss? asetetaan my?s teollisia standardeja, jotka edellytt?v?t infrastruktuuria, rahoitusta ja toiminnan laajuutta, mitk? puolestaan sulkevat pois paikalliset k?sity?tyyppiset tuottajat ja sivuuttavat paikallisten kest?vien k?yt?nt?jen arvon ja olemassaolon. Vakaalla pohjalla toimivan tilan on myyt?v? kaikki tuottamansa maito sill? hinnalla, mill? suurteollisuus on valmis sen ostamaan sen sijaan, ett? valmistaisi ylij??m?st? esimerkiksi paikallista juustoa, koska s??nn?sten mukaan juustoyrityst? ei voi py?ritt?? samassa paikassa, miss? kasvatetaan karjaa. Ei siis ole yll?tt?v??, ett? artesaanijuuston tuottajat ovat h?vinneet Suomesta, vaikka maa on merkitt?v? maidontuottaja. T?m? on vain yksi esimerkki monista. Ei ole my?sk??n olemassa perinteisi? siementen s?ilytt?ji?, jotka ker?isiv?t tietoa siemenist? ja v?litt?isiv?t sit? yhteis?ille. Siemenet ovat hy?dykkeit?, jotka ostetaan sertifioiduilta yrityksilt? Ruokaviraston tiukkojen biohallintamenettelys??nt?jen mukaisesti.

T?m?n jaon vastakkaisella – ep?hegemonisen yhteis?tiet?myksen puolestapuhujien – puolella kysyn paikallisesta reaktiosta valtion pyrkimyksiin keskiluokkaistaa ja yksityist?? Milpa Altan maa-alueita. Carmen ja Martina selitt?v?t, ett? alkuper?iskansojen vastarinta on koostunut p??asiassa itse viljelyst? ja maan uudelleen metsitt?misest? alkuper?isill? lajeilla. Fiksusti ja sitke?sti kampanjoimalla yhteis? tuo kehollisuuden maaty?h?n ja varmistaa, ett? paikalliset saavat ruokaa sadosta. Paikalliset ovat vakuuttuneita siit?, ett? t?m? on paras tapa pit?? rakennuttajat ja poliitikot poissa: k?yt?ss? olevaa maata ei oteta heilt? pois.

Carmen ja Martina korostavat ja juhlivat alueen asukkaiden kollektiivista voimaa, jonka avulla esi-isien tiedon siirtyminen seuraaville sukupolville on turvattu. He tarjoavat taiteellisen ty?ns? panoksena t?h?n yhteiseen pottiin. Kun olemme keskustelleet asioista, jotka ovat yl?salaisin nykyaikaisessa teknokraattisessa valvonnassa ja instrumentaalisessa, ekstraktivistisessa kehitysajattelussa, j?ljell? j?? yksi asia, mik? on varmaa: systeeminen ajattelu ja kehollinen tietoisuus voidaan palauttaa luontoyhteyteemme vain investoimalla sen uuteen nousuun ja juhlimalla sit?.

Ne voivat tuntua hyvin pienilt? ja merkityksett?milt? teoilta, mutta pitk?ll? aikav?lill? toiminnan laajuudella ei ole merkityst?, vaan sen laadulla ja jatkuvalla toistamisella. Sill? n?m? toimet avaavat uusia n?k?aloja ja rakentavat luottamusta siirtomaavallan kuilun yli. Niiden avulla k??nnet??n yl?salaisin arvot, joiden mukaan yhteis?llist? ja maaseudun tietoa kutsutaan tiet?m?tt?myydeksi ja modernin kaupunkikoulutuksen pirstouttaminen n?hd??n ainoana j?rkev?n? vaihtoehtona. Meid?n on koulutettava itsemme uudelleen.

T?rke? osa n?iden murtumien korjaamista on se, mit? Carmen ja Martina kutsuvat Silvia Federicin mukaan ”re-enchanting life” eli el?m?st? uudelleen lumoutuminen. Siihen kuuluu yhteis?jen ja lajien v?lisen hienovaraisen vuorovaikutuksen ja keskin?isen riippuvuuden tuntuvaksi ja n?kyv?ksi tekeminen, mik? lopulta mahdollistaa koko yhteiskunnan rinnakkaiselon ja toimeentulon ekologisesti kest?v?ll? tavalla.

Ihmisille, jotka tuovat kehollisuuden maaty?h?n, itse maaper?, milpa ja mets? on kuin temppeli. Pyhyys ei ole yliluonnollinen todellisuus jossain aineellisen maailman tuolla puolen. Se on l?sn? k?ttemme t?iss? ja yhteisess? olemassaolossamme. Carmen ja Martina kertovat, ett? Milpa Altan viljelysmaita voidaan pit?? alttareina: paikkoina, joissa ihmiset tarjoavat energiansa ja toivonsa kotimaalle ja saavat vastineeksi ruokaa, hoivaa ja el?m?ns?. T??ll? esi-is?t tekiv?t uhrauksia ja lauloivat kylv?ess??n maata, ker?tess??n ruokaa ja valmistaessaan tortilloja tai leip??. Laulut olivat osa el?m?? – niin Suomessa kuin viel? t?n?kin p?iv?n? Meksikossa, milpalla. Ne juhlistivat kauniita, vaikeita ja ratkaisevia muutoksen hetki? ja antoivat niille merkitykselliset puitteet.