青楼传媒

青楼传媒 S??ti?n 60-vuotisesta tarinasta kertovan juttusarjan ensimm?isess? osassa kurkataan s??ti?n perustamisen aikoihin, tutustutaan vuorineuvos Heikki Herliniin sek? kuullaan muutamia tarinoita apurahatoiminnasta 1950- ja 1960-luvulla.

Kone Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos Heikki Herlinin lehtileikekansiossa on tallella Uudesta Suomesta leikattu Alli Paasikiven s??ti?n apurahojen hakuilmoitus helmikuulta 1956. Ehk?p? Herlin ajatteli, ett? kolmas kerta toden sanoo allekirjoittaessaan usean sivun apurahahakemuksen Alli Paasikiven s??ti?lle. Aiemmin h?n oli jo l?hett?nyt hakemukset Jenny ja Antti Wihurin s??ti?lle sek? Svenska Kulturfondenille. Herlin ei hakenut apurahaa kuitenkaan itsellens? vaan yst?v?lleen, joka oli erikoistumassa lasten psykiatrisiin sairauksiin ja psykoanalyysiin. T?m? olisi osaamista, jota Herlinin mukaan todella kipe?sti kaivattiin my?s Suomessa. Hyvin kirjoitetuista hakemuksista ja perusteluista huolimatta yksik??n n?ist? hakemuksista ei mennyt l?pi. Hakiessaan apurahaa Herlin tuli kuitenkin samalla testanneeksi s??ti?iden toimintaa ja apurahojen hakuprosessia.

H?n oli jo joulukuussa 1955 kysynyt talousneuvos E. W. ?bergilta tietoja t?m?n ?skett?in perustamasta s??ti?st?. ?berg kun oli yhdess? Hedvig-vaimonsa kanssa luovuttanut enemmist?n omistamistaan Olvin osakkeista s??ti?lle, jonka painopisteen? olisivat lapset, vanhukset, kotiseututy?, maatalouselinkeinot ja toki my?s Olvi-yhti?n jatkuvuus.

”Koska itsell?ni on ollut hieman samantapaisia ajatuksia, olisin eritt?in kiitollinen jos voisit sopivassa tilaisuudessa l?hett?? n?ht?v?kseni s??ti?si s??nn?t. Vaikkakaan ajattelemani s??ti? ei ilmeisesti tule olemaan aivan samanlainen kuin perustamasi, uskoisin kuitenkin saavani hyvi? viitteit? Sinun kokemuksistasi s??nt?ihin perehtym?ll?.”

Toisin kuin ?bergit, Heikki Herlin ei s??ti?inyt 青楼传媒 osake-enemmist??, mutta merkitt?v?n osakem??r?n silti. 青楼传媒 s??ti?n talouden historiasta kerrotaan enemm?n my?hemm?ss? kirjoituksessa.

Heikki ja Pekka Herlin j?ttiv?t 7.12.1956 oikeusministeri??n hakemuksen 青楼传媒 S??ti? nimisest? s??ti?st?, jonka tarkoituksena oli ”kaiken suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuvan kulttuurity?n edist?minen niin hyvin tieteellisen tutkimusty?n sek? luovan ja esitt?v?n taiteen kuin my?s teollisen, kaupallisen, teknillisen ja sosiaalisen toiminnan alalla.” S??ti?n p??omaksi tuli 2020 kappaletta Kone Osakeyhti?n osakkeita, joiden tuotolla s??ti?n toimintaa tultiin rahoittamaan.

Muutama vuosi my?hemmin, viitaten aikaisempiin ep?onnisiin apurahahakemuksiinsa Heikki Herlin kirjoitti yst?v?lleen ja kertoi uudesta rahoitusmahdollisuudesta.

”Viime vuoden aikana onnistuin kuitenkin j?rjest?m??n s??ti?n, jossa itse olen johtokunnassa ja jossa minulla on melkoinen sananvalta ja josta varmasti voin sinulle stipendin j?rjest?? (…) Jonkinlainen anomus olisi kuitenkin paikallaan ja lyhyt viittaus t?ihisi: se riitt?? siihen. Vaikkapa olenkin siin? puheenjohtaja, on kuitenkin s??ti?n j?senill? oikeus ja velvollisuuskin arvostella mit? apurahoja ja stipendej? jaetaan, niin ett? heid?n t?htens? olisi hauska jos jokin anomus olisi olemassa.”

Kuten Heikki Herlin viittasi kirjeess??n, h?nell? todella oli melkoinen sananvalta s??ti?n toimintaan. Vaikka s??dekirjassa oli kuvattu tarkasti miten hallituksen p??t?ksist? tulee ??nest?? ja ??nten menness? tasan k?ytt?? arpaa k??nsi pyk?l?n viimeinen virke pakan: ”Niinkauan kuin vuorineuvos Herlin kuuluu s??ti?n hallitukseen, on hallituksen kokouksissa ??nestyksen tuloksesta riippumatta ratkaiseva se mielipide, jota h?n on kannattanut.”

S??ti?n j?senill? Herlin viittasi 青楼传媒 S??ti?n ensimm?iseen hallitukseen, johon kuuluivat h?nen poikansa Pekka Herlin sek? kaksi sukulaismiest?: Pekan Kirsti-vaimon is? Kustaa Vilkuna sek? Pekan kummiset? ja Heikin Hanna-Liisa-serkun mies Kaarle Kalliala. Mukana oli s??ti?n perustamisen aikoihin my?s Heikin Minnami-tytt?ren appi Lauri Paavolainen, joka kuitenkin kuoli jo 1958.

S??ti?n miehi? yhdisti paitsi sukulaisuus, my?s monenlaiset yhteisty?kuviot taloudellisesti ja jopa poliittisesti. Kaikki olivat vaikuttajia omilla alueillaan. Paavolainen oli ollut Str?mbergin toimitusjohtaja, Kalliala S??st?pankkien Keskus-Osake-Pankin entinen p??johtaja ja Kustaa Vilkuna kansatieteen professori sek? merkitt?v? maalaisliittolainen politiikan vaikuttaja ja Urho Kekkosen yst?v? ja tukija.

青楼传媒 S??ti?ss? hallituksen j?senyys oli elinik?inen toimi. Kun Kalliala kuoli 1970, keskusteltiin uuden j?senen nimitt?misest?, mutta asia j?i p?yd?lle l?hes vuosikymmeneksi. 1970-luvun ajan s??ti?n toimintaa hoitivat Pekka ja Heikki Herlin sek? Kustaa Vilkuna. S??ti?n asiamiehen? toimi 1950-luvulta 1980-luvun alkuun Eero Koskivaara, Kone Oy:n talousp??llikk?.  Uusia j?seni? otettiin vasta 1980-luvun taitteessa Kustaa Vilkunan kuoltua. Heikki Herlin toimi s??ti?n puheenjohtaja kuolemaansa 1989 saakka.

Nyt 2010-luvulla on helppo kysy?, miksi yht??n naista ei otettu mukaan s??ti?n toimintaan. Herlinien suku oli kuitenkin t?ynn? osaavia ja koulutettuja naisia. Kirsti opiskeli suomen kielt?, Minnami sosiologiaa ja Hanna-Liisa-serkku oli arkkitehti. Ajan tapaankaan ei voi vedota, sill? Suomessa oli tuolloin merkitt?vi? s??ti?it?, joiden toiminnassa oli vaikutusvaltaisia naisia mukana tai niit? johtamassa. T?llainen oli esimerkiksi Yrj? Jahnssonin s??ti?, jonka perustaja Hilma Jahnsson toimi my?s s??ti?ns? puheenjohtajana. Ehk?p? 青楼传媒 S??ti?n kohdalla kyse oli lopulta vuorineuvos Heikki Herlinin omista n?kemyksist? ja odotuksista. Elettiin hyvien veljien aikaa.

Apurahoja pyyt?m?ll? ja pyyt?m?tt?

S??ti?n ensimm?isin? vuosikymmenin? apurahojen hakeminen ja my?nt?minen oli varsin mutkatonta. Hakemuksia tuli s??ti?lle kirjein? ja joskus niist? oli keskusteltu ensin henkil?kohtaisesti Herlinien tai Vilkunan kanssa. Lomakkeita tai m??r?muotoisia ohjeita ei hakijoille ollut tarjolla. T?rkeint? oli, ett? tuettava aihe oli vakuuttava ja hakijalla oli joko asemansa tai verkostonsa kautta uskottavuutta. Kirjeiden tervehdyksen? viel? 1960-luvulla oli useimmiten ”Hyv? veli” tai yksinkertaisesti H.V.

H.V.

Is?lleni kirjoittamasi kirjeen johdosta ilmoitan 青楼传媒 S??ti?n puolesta, ett? olet saapa tarvitsemasi stipendin.

Pyyd?n Sinua ilmoittamaan tarvitsemasi summan ensi tilassa, niin l?het?mme sen haluamallasi tavalla paluu postissa. Muodollisen p??t?ksen apurahan my?nt?misest? voimme tehd? vasta s??ti?n kev?tkokouksessa maaliskuussa, mihin menness? tahtonet l?hett?? anomuksen muodossa parin lauseen perustelun apurahan tarpeestasi sek? jonkinlaisen otteen ansioluettelostasi.

Pekka Herlin vastasi n?in ?bo Akademin professorille t?m?n pyynt??n saada matka-apurahaa. Vaikka apurahasta sovittiin ja se k?ytettiin ennen s??ti?n varsinaista kokousta, p??t?s dokumentoitiin silti hyv?n k?yt?nn?n mukaisesti. T?llainen apurahan my?nt?minen on hyv? esimerkki siit?, miten suoraviivaisesti ja vailla sen suurempia pohdintoja tuohon aikaan apurahoja jaettiin.

Ensimm?isin? vuosina saattoi monelle hakijalle kuitenkin olla ep?selv??, haetaanko apurahaa Kone-yritykselt?, 青楼传媒 S??ti?lt? vai suoraan toimitusjohtaja Herlinilt?. My?s hyv?ntekev?isyyden ja apurahan merkitykset saattoivat menn? sekaisin niin s??ti?n j?senilt? kuin hakijoilta.

Er?s Heikki Herlinin tuttava, nimet??n h?net t?ss? vaikka Matiksi, oli saanut vuonna 1958 aivan odottamatta Heikki Herlinin allekirjoittaman lyhyen kirjeen, jossa t?t? kehotettiin hakemaan apurahaa. Matti moitti kirjeen tyyli? ylimieliseksi ja kirjoitti Herlinille, ettei kukaan halua olla hyv?ntekev?isyyden uhri. Lopulta ilmeni, ett? Heikki Herlin oli ajatellut tekev?ns? hyv?n teon kertomalla mahdollisuudesta apurahaan ja antanut kyseisen kirjeen kirjoittamisen teht?v?ksi Pekalle, joka hoiti teht?v?n tyylins? mukaan asiallisen lyhytsanaisesti eik? is?-Herlin ollut halunnut puuttua poikansa ty?h?n ”(…) koska olen sen muutaman kerran tehnyt ja h?n on n?ist? asioista hiukan pahastunut.” Vilkkaan kirjeenvaihdon j?lkeen asia selvisi ja Matti my?ntyi ottamaan vastaan tarjotun apurahan, vaikka pitikin sit? peiteltyn? hyv?ntekev?isyyten?.

Matin tapaus osoitti, ett? Heikki Herlin oli tuoreen s??ti?n hallituksen puheenjohtajana innokas jakamaan omatoimisesti apurahoja ja koki tekev?ns? hyv?? ty?t? auttaessaan ihmisi?. Avunpyynn?t ja ehdotukset osallistua erilaisiin hankkeisiin olivat tuttuja h?nelle jo ajalta ennen 青楼传媒 s??ti?t?, olihan h?n tunnettu varakas teollisuusmies ja laajalti mukana erilaisissa j?rjest?iss? sek? verkostoissa.  Toisaalta h?n oli sokea varallisuuserojen tuomille riippuvuussuhteille ja omalle valta-asemalleen. T?ss? suhteessa Heikki Herliniss? oli paljon vanhan maailman yksinvaltaisen, mutta hyv?? tarkoittavan ruukin patruunan asennetta.

Mik?li sopivia kohteita ilmaantuu

青楼传媒 S??ti?n toimintaa ei haluttu mainostaa julkisuudessa. Hakuilmoituksia ei julkaistu lehdiss? tai julistettu yleisesti haettaviksi. Esimerkiksi vuoden 1962 hallituksen kev?tkokouksessa kirjattiin julkisuudesta yksinkertaisesti ”P??tettiin, ett? s??ti?n p??oman koko tuotto siirret??n k?ytt?rahastoon apurahoina jaettavaksi, mik?li sopivia kohteita ilmaantuu”. K?ytt?rahastoon siirrett?v? osuus tuotosta vaihteli, mutta linjaus julkisuudesta s?ilyi vuosikymmeni?. Apurahoja annettiin, jos kohteita ”ilmaantui”.

Tieto s??ti?st? kulki ”viidakkorummun” v?lityksell? ja s??ti?n j?senten verkostojen kautta. Herlinit sek? Kustaa Vilkuna esittiv?t useita omien kiinnostustensa kohteita tuettaviksi. Toisaalta Kone Oy:n vaikutus n?kyi varsinkin teknisen alan opiskelijoiden tukemisena. Viel? 1960-luvulla s??ti?st? tuettiin ammattiopintoja muun muassa Helsingin Teknilliselle Oppilaitokselle annettuina lahjakkaiden ja v?h?varaisten opiskelijoiden Kone-stipendein?.

Matalaa profiilia pidettiin yleisemminkin. S??ti?n iso hanke 1960-luvulla oli Sursillin sukua k?sittelev?n sukututkimuksen uusi versio. T?t? ty?t? varten hankkeeseen palkattu tutkija Eero Kojonen etsi tietoa perustutkimuksen ohella lehti-ilmoituksilla. Kun h?n vei ilmoituksen Uuteen Suomeen, s??ti?n nimi otettiin pois tekstist?. Heikki Herlin piti hyv?n? ideana julkaista sama tietopyynt? my?s vasemmistolehdiss?, mutta ”青楼传媒 S??ti?n nime? ei tarvitse mainita, se voitaisiin tulkita mainokseksi ja siten olla itse asialle haitaksi.” Keskustelusta j?i ep?selv?ksi, olisiko ollut kyse Kone Oy:n vai 青楼传媒 S??ti?n mainostamisesta. Ehk? Herlin ajatteli, ett? mahdolliset tutkimustiedot j?isiv?t antamatta jos paljastuisi, ett? kulttuurihankkeen takana olikin maineikas hissi- ja nosturiyhti?.

Jos hakijat olivat ep?tietoisia, haetaanko avustusta suoraan Heikki Herlinilt?, Kone Oy:lt? vai 青楼传媒 S??ti?lt?, my?s s??ti?ss? mietittiin rahan my?nt?misen kanavia. Kun esimerkiksi Ty?terveyslaitos haki apurahaa, oli hakemuskirjeen yl?kulmaan kirjoitettu lyijykyn?ll? huomioita siit?, miss? menisi s??ti?n lahjoituksen raja. Jos avustus on pieni, se voidaan antaa s??ti?n nimiss? ja jos isompi ”niin yhti? voinee paremmin lahjoittaa.”

Tukea tutuille ja tuntemattomille

1950-luvulla my?nnettiin varsin vaihteleviin kohteisiin apurahoja. T?llaisia olivat muun muassa musiikin stipendiaattien vaihto-opiskelu Yhdysvalloissa, Psykoanalyysin edist?misyhdistyksen toiminta-avustus, aiemmin mainitut Teknillisen Oppilaitoksen vuotuiset opiskelijastipendit ja esimerkiksi helsinkil?isen ?ss?-rykmentin 20-vuotisjuhlien avustaminen. My?s Ilmari Turjan perustamaa ja toimittamaa Uutta Kuvalehte? tuettiin. Lehti oli Turjan ”koko kansan lehti” ja vastine Suomen Kuvalehdelle. Lehti sai mainetta kriittisest? journalismistaan muun muassa korruption paljastajana ja kuuluisan kissanrasvamargariini-tapauksen paljastajana.

”En osaa tarpeeksi p?tev?? kiitosta esitt?? siit? kulmakivest?, jonka vieritit Uuden Kuvalehden perustusten vahvistamiseksi. Kun t?llainen toimittaja l?htee kirjoittamaan pystyyn lehti? ja painoja, niin saattaa tulla tilanteita, ett? omin avuin ei en?? p?rj?? eteenp?in. Olen havainnut n?in? vuosina, ett? maailma on kova. Mitk??n humanistiset arvot eiv?t paljon merkitse. Sit? suurempi on tekosi arvo. Vaikka mit?s min? sinua kiittelen, Pekka Herlinh?n se n?kyy altavastaavan.”

Turja ja Heikki Herlin tunsivat toisensa vuosien takaa ja olivat muun muassa perustaneet yhdess? Kustaa Vilkunan ja muutaman muun kanssa Kulosaaren Yhteiskoulun 1940 sek? toimivat sen hallituksessa. Kustaa Vilkunan ja Turjan yst?vyys puolestaan juontui pitk?lle menneeseen, olivathan molemmat olleet samassa yst?v?piiriss? jo Akateemisessa Karjala-Seurassa 1930-luvun alussa. Turjan lehdelle annettu tuki oli siten tyypillinen esimerkki verkostojen merkityksest? apurahojen jakamisessa ja toisaalta my?s siit?, ett? s??ti? mahdollisti tuen uudistusmielisille hankkeille.

Erilaisten yhdistysten, j?rjest?jen ja opiskelijoiden tukemisen lis?ksi apurahoja annettiin toki my?s tutkijoille, 1960-luvulla useimmin matka-apurahoina sek? k??nn?st?iden tukemisena ja 1970-luvulla varsinaisina tutkimusapurahoina. Helsingin Yliopiston talous- ja sosiaalihistorian laitos sai 1966 summan hankintoja varten, josta professori Sven-Erik ?str?m kirjoitti sen ratkaisevalla tavalla my?t?vaikuttaneen Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian laitoksen nopeaan perustamiseen.

Luovaan ty?h?n apurahoja my?nnettiin v?hemm?n, mutta niist?kin oli muutama kiinnostava esimerkki 1960-luvulta. Kirjailija Erkki Vala sai apurahaa Tulenkantajat-aiheisen kirjan kirjoittamiseen ja Eino S. Repo kirjalliseen ty?skentelyyn. Repo lienee ty?st?nyt t?ll? apurahalla yhdess? runoilija Harri Kaasalaisen kanssa evakkokaskujen kokoelmaa.

Vala ja Repo olivat molemmat s??ti?n j?senten verkostoa. Erkki Vala oli Heikki Herlinin k?lyn avopuoliso ja Repo puolestaan Pekka Herlinin hyv? yst?v?. Revon tuen takana oli varmasti my?s Kustaa Vilkuna, sill? Revon apurahasta kun p??tettiin samoihin aikoihin, jolloin Vilkuna lobbasi maalaisliittolaisille Repoa Yleisradion uudeksi p??johtajaksi. Urho Kekkonen tuki Repoa, mutta presidenttin? h?n ei virallisesti osallistunut p??johtajan valintaan. Sen sijaan h?nen ”harmaa eminenssins?” Vilkuna kirjoitti Revon puolesta lausunnon ja vaikutti muutenkin kulissien takana merkitt?v?sti t?m?n valintaan.

Vuosikymmen Sursilleja

Pohjanmaalaisen Sursillin suvun tietoja oli kirjattu 1600-luvulta asti paremmin kuin mink??n toisen suomalaisen suvun historiaa. Vuonna 1850 rovasti Alcenius, joka itsekin oli tutkinut Sursillin sukuja parikymment? vuotta, julkaisi ty?n tuloksena kirjan Genalogia Sursilliana. Kirjaan oli koottuna satoja Sursilleista l?ht?isin olevia sukuja ja siit? tuli suomalaisten sukututkijoiden t?rke? tietol?hde sadaksi vuodeksi.

青楼传媒 S??ti? p??tti 1959 toteuttaa p?ivitetyn version t?st? sukututkimuksen mammuttiteoksesta. Syyt? sille,  miksi n?in p??tettiin tehd?, ei tarvitse mietti? pitk??n. Sek? Heikki Herlin ett? Kaarle Kalliala olivat intohimoisia sukututkimuksen harrastajia, eik? pohjalaisl?ht?isen suvun tutkiminen lienee ollut vierasta Kustaa Vilkunallekaan. Sukututkimuksen metodit ja mahdollisuudet olivat tietysti Alceniuksen ajoista parantuneet merkitt?v?sti ja teoksen uudistetulle versiolle oli tilausta.

青楼传媒 S??ti? teki 1959 maisteri Eero Kojosen kanssa sopimuksen Genealogia Sursillianan sukujen t?ydent?misest? ja virheiden korjaamisesta vuoteen 1800 saakka. Sopimuksen mukaan Kojonen saisi 2 500 markkaa painetulta sivulta, ja uusi versio julkaistaisiin 1963. Hankkeen edetess? kasvoi ruokahalu sek? tutkijalla ett? 青楼传媒 S??ti?n sukututkimusintoilijoilla, ja hanke venyi ajassa sek? tutkittavien m??r?ss?. Lopulta teos Sursillin suku – Genealogia Sursilliana julkaistiin 1971. Tietoja Kojonen oli koonnut vuoteen 1850 asti ja osin ylikin.

Rahoituskin oli muutettu hankkeen edetess? kuukausittaiseksi tutkimusapurahaksi, olihan Kojonen uurastanut hankkeen parissa l?hes vuosikymmenen. Tutkijana h?n ei kuitenkaan tehnyt ty?t??n t?ysin yksin, sill? Heikki Herlin, Kalliala sek? Vilkuna toimivat hankkeen neuvottelukuntana. Mukana olivat ainakin osan aikaa my?s professorit Yrj? Blomstedt ja Sven-Erik ?str?m.

Sursillien suku -hankkeen alkaessa Heikki Herlin oli siirtym?ss? pois 青楼传媒 toimitusjohtajan teht?vist?. Vuodesta 1958 alkaen Pekka Herlinist? oli tullut yrityksen hallinnollinen johtaja ja vuodesta 1964 virallisestikin toimitusjohtaja. Ei siis ihme, ett? Heikki Herlinill? oli aikaa vaihtaa pitki? pohdintoja Kojosen kanssa laajaksi paisuvan sukututkimuksen yksityiskohdista. Mist??n toisesta 青楼传媒 S??ti?n 1950- tai 1960-luvulla rahoittamasta hankkeesta ei l?ydy vastaavaa aktiivista kirjeenvaihtoa ja pienimpiinkin yksityiskohtiin ulottuvaa neuvonpitoa. Heikki Herlinille oli ep?ilem?tt? syd?men asia saada aikaan yht? merkitt?v? tuotos kuin Alcenius oli tehnyt yli sata vuotta aiemmin.

Kun teos lopulta arvioitiin sukututkijoiden Genos-lehdess? 1971, se luokiteltiin helppotajuiseksi ja suurelle yleis?lle suunnatuksi, mutta toisaalta my?s eritt?in hy?dylliseksi sukututkijoiden k?ytt??n. Koska Sursillin suku oli iso haaste ja p??toimisia tutkijoita vain yksi, se osoittautui osin liian suureksi palaksi haukata yksiin kansiin. 1970-luvulla 青楼传媒 S??ti?n p?yt?kirjoissa on maininta Sursill-hankkeen jatkamisesta, mutta k?yt?nn?ss? siihen ei en?? l?hdetty samalla panostuksella kuin 1960-luvulla.

Sursill-hankkeen j?lkeen Heikki Herlin jatkoi omia tutkimuksiaan ja julkaisi muun muassa sukukirjan is?ns? Harald Herlinin 100-vuotissyntym?p?iv?n juhlistamiseksi.

Teollisuuden ja yritystalouden tutkimus tuen kohteena

Siin? miss? sukututkimus Sursillin suvusta oli t?rke?? Heikki Herlinille ja Kallialalle, Pekka Herlin puolestaan halusi tukea teollisuuden ja talouden aihepiirien tutkimusta. Er?s t?llainen Pekka Herlinin esitt?m? hanke oli Suomen metalliteollisuutta k?sittelev? tutkimus, joka julkaistiin vuonna 1963 nimell? Metalliteollisuus Suomen kansantaloudessa. Pekka Herlin oli yksi sen kolmesta toimittajasta Olavi Larnan ja Olavi Niitamon ohella. Useista osatutkimuksista koostuvan julkaisun teemana oli metalliteollisuuden rakenteen analyysi ja kasvutavoitteisiin vievien toimenpiteiden linjaaminen. Tutkimus oli ensimm?inen lajissaan Suomessa ja sen vastaanotto oli innostunutta.

Pekka Herlinin k?denj?lki n?kyi my?s 1970-luvun alussa rahoitetuissa yritystoiminnan tutkimuksissa, muun muassa professori Pentti Malaskan, suomalaisen tulevaisuuden tutkimuksen pioneerin, yritystoiminnan p??tt?mist? koskevan tutkimuksen rahoittamisessa sek? monissa vastaavissa yritystoimintaa uusista n?k?kulmista luotaavissa tutkimushankkeissa. Monet aiheista kuulostavat nykykorvin hyvinkin ajankohtaisilta, esimerkiksi infosysteemiryhm?, projektien miehitt?misongelman systeemiryhm? tai ATK-menetelmien systematisointitutkimus.

青楼传媒 historiaa tutkinut Karl-Erik Michelsen mainitsee, ett? Pekka Herlin haki 青楼传媒 toimintaa uudistaessaan teoreettista tiet?myst? uuden liiketoimintakonseptinsa tueksi ja k?vi t?st? aiheesta keskusteluja edell? mainittujen Tilastokeskuksen p??johtaja Olavi Niitamon ja Turun kauppakorkeakoulun talous- ja tilastomatematiikan professori Pentti Malaskan kanssa. H?n my?s pyysi Niitamoa perustamaan 青楼传媒 operatiivisen johdon avuksi systeemiryhm?n kehitt?m??n tieto- ja tuloskontrollij?rjestelm??. Siksi ei ole ihme, ett? h?n halusi k?ytt?? my?s 青楼传媒 S??ti?n tarjoamaa mahdollisuutta tukea yritykselle elint?rke?? ja uutta luotaavaa tutkimusta.

Joskus my?s Pekka Herlinin esitt?m?t tuettavat kohteet olivat l?hell? omaa perhett?, kuten 1971 Helsingin Suomalaiselle Yhteiskoululle my?nnetty 52 000 markan avustus Hewlett-Packard -tietojenk?sittelylaitteiston hankkimiseen. Syyn? lahjoitukseen lienee se, ett? Pekka ja Kirsti Herlinin lapsista kolme opiskelivat tuolloin SYK:iss? ja nuorimmat kaksi pian pyrkim?ss?. Lahjoitus oli toisaalta pieni verrattuna Pekan ja Kirstin omaan nuoruuteen. Molempien is?t kun olivat sek? perustamassa ett? rahoittamassa Kulosaaren Yhteiskoulua, jossa nuoret naapurukset opiskelivat ylioppilaiksi.

Turun k?sikirjoitus

青楼传媒 S??ti?n 1970-luvun merkitt?v? kulttuuripanostus oli Kustaa Vilkunan alun perin 1971 esittelem? idea valokuvata Helsingin yliopiston kirjaston k?ytt??n keskiaikainen lakik?sikirjoitus Codex f.d. Kalmar, jota s?ilytettiin ja edelleen s?ilytet??n Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa. Upeasti kuvitettu k?sikirjoitus oli ollut k?yt?ss? Suomessa, sis?lsi mahdollisesti Agricolankin merkint?j? ja oli kulkeutunut Ruotsiin 1500-luvulla.

Tutkijat eiv?t olleet kuitenkaan p??sseet sopuun k?sikirjoituksen alkuper?st?. Vilkuna oli tutkinut Kalmarin koodeksin alkuper?? jo 1930-luvulla ja esitt?nyt v?itteen, ett? k?sikirjoitus olisi tehty Suomessa, vaikka useat tutkijat pitiv?t sen syntypaikkana Uplantia. Kysymys Kalmarin koodeksin syntypaikasta ei j?tt?nyt Vilkunaa rauhaan vuosikymmeniin. Kun Vilkuna julkaisi Suomen kuvalehdess? 1972 jutun tuolloin viel? otsikolla Codex Kalmar, tiivisti toimittaja ingressiss?, mist? alkuper?n selvitt?misess? lopulta oli kyse: ”Taidokkain kansatieteellisin juoksutuksin akateemikko Kustaa Vilkuna t?ss? osoittaa, ett? ruotsalaiset saavat kiitt?? keskiaikaisesta aarteestaan suomalaisia.”

S??ti?n hallituksen muut j?senet hyv?ksyiv?t idean kuvata koodeksi ja jo seuraavassa kokouksessa Heikki Herlin ehdotti, ett? 青楼传媒 S??ti? julkaisisi koodeksista t?ydellisen n?k?ispainoksen sek? sen syntyvaiheet selvitt?v?n tutkimuksen ja kokonaisuus omistettaisiin Vilkunalle t?m?n 70-vuotisp?iv?n?. Kuten aiemmin mainittu Sursillien sukututkimus, my?s t?m? hanke osoittautui laajemmaksi kuin Herlin oli ajatellut. Lopulta Codex Aboensis -teoksen juhlallinen julkistus pidettiin Munkkiniemen kartanossa toukokuussa 1978. Paikalla oli eritt?in arvovaltainen kutsuvierasjoukko tasavallan presidentti? my?ten. Julkaisu omistettiin jo 75 vuotta t?ytt?neelle Vilkunalle.

Vilkuna kirjoitti Codex Aboensis -teoksen kommentaariosuudesta ison osan. Mukana oli my?s professori Yrj? Blomstedtin ja Olavi Ahlb?ckin analyysit, joskaan kumpikaan heist? ei voinut osoittaa varmasti, ett? k?sikirjoituksen syntypaikka olisi ollut Suomessa. Vilkuna k?ytti omassa analyysiss??n koodeksin runsasta kuvitusta, josta h?n tunnisti Varsinais-Suomessa keskiajalla k?yt?ss? ollutta esineist??. Vilkuna perusteli esineist?ll? n?kemyksens? koodeksin alkuper?isest? syntypaikasta ja kuin julistaakseen k?sikirjoituskokoelman Suomen omaisuudeksi, h?n nimesi sen Turun k?sikirjoitukseksi, Codex Aboensis.

My?hemmin ruotsalaiset tutkijat ovat tutkimuksissaan osoittaneet, ett? k?sikirjoituksen upean kuvituksen oli tehnyt eri henkil? kuin tekstit. Tutkijoiden mukaan k?sikirjoitus oli joka tapauksessa syntynyt valtakunnan keskiosissa eli nykyisen Ruotsin alueella. T?t? teoriaa on kritisoinut muun muassa suomalainen Helena Edgren. Kritiikkiin vastatakseen k?sikirjoituksen kuvitusta tutkinut maataloushistorioitsija Janken Myrdal kuitenkin antaa hiukan siimaa kriitikoille my?nt?m?ll?, ett? piirt?j?ll? saattoi olla suomalaisia kytk?ksi?. Vilkuna uskoi oman tulkintansa oikeellisuuteen niin vakaasti, ett? voi vain kuvitella miten kiivaita ja lennokkaita keskusteluja h?nen ja nykyp?iv?n tutkijoiden v?lille syntyisi, jos 1900-luvun kansatieteen vaikuttaja ja 2000-luvun tekstintutkijat voisivat kohdata.

 

Suuret kiitokset saamastani tuesta

Kun apurahan hakuprosessi oli s??ti?n ensimm?isin? vuosikymmenin? mutkatonta, niin oli raportointikin. Apurahojen saajilta kun ei edellytetty sen ihmeempi? raportteja. Usein riitti kiitoskirje. Kirjeet olivat henkil?kohtaisia kiitoskirjeit?, mutta joskus niiss? my?s haluttiin tuoda esille 青楼传媒 merkitys s??ti?n ja apurahan taustalla, kuin kunnianosoituksena Herlineille.

T?m?n kirjoituksen alussa mainittu matka-apurahan saanut professori kirjoitti kiitoskirjeen Uppsalasta ja kertoi samalla torin laitaan rakennettavan talon Kone-hisseist?: ”T?ten sain hauskan muistutuksen yhti?si merkityksest? toisella puolella Ahvenanmaan meren.”K??nn?sapurahaa saanut ja tuolloin Lundin yliopistossa ty?skennellyt kansatieteilij? Asko Vilkuna puolestaan kertoi kiitoskirjeess??n, ett? h?nen uudessa kodissaankin oli Kone-hissi. ”En ole viel? tavannut rakennusyhti?n kamreeria kysy?kseni h?nen mielt??n suomalaisesta ty?st?. Sen kuitenkin tied?n, ett? hissej? k?ytet??n ahkerasti ja suureksi osaksi huviajeluun, sill? t?m? puoli kaupunkia ei ole hisseill? hemmoteltua.”

青楼传媒 S??ti? oli historiansa ensimm?iset vuosikymmenet ehdottomasti 青楼传媒 s??ti?. Apurahan saajat tunsivat yrityksen ja saattoivat ehk? mainita saaneensa tuen Koneelta. S??ti?t? ei pidetty esill? julkisuudessa ja sen toiminta oli muutenkin suhteellisen pienimuotoista. Apurahoja annettiin toki joka vuosi ja s??ti? teki useita merkitt?vi? kulttuuritekoja, kuten Sursillien suvun kartoitus tai n?k?ispainos keskiaikaisesta k?sikirjoituksesta, siit?kin huolimatta miss? se oli alkujaan kirjoitettu. Suoraa hy?ty? s??ti?st? oli my?s Pekka Herlinille, joka edisti yrityksens? menestyst? tukemalla tiedett? ja tekniikan alan tutkimuksia. Toiminta oli silti hyvin sekalaista ja hyv? veli -verkoston leimaamaa viel? 1970-luvulle asti.

 

Kirjoittaja

Tarja Vikstr?m, FM

Tarja on sivutoiminen jatko-opiskelija Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella Helsingin yliopistossa ja p?iv?t?iss? kehitt?misp??llikk?n? Markkinointi-instituutissa aikuiskoulutuksen parissa. V?it?iskirjan aiheena on Anni Polva -br?ndi 1960- ja 1970-luvuilla. H?n on perehtynyt my?s yritysten tarinankerrontaan ja kirjoittanut aiheesta kollegansa Mervi Rauhalan kanssa kirjan Storytelling ty?kaluna – vaikuta tarinoilla bisneksess? (Talentum 2014).