青楼传媒

Syv?sti kehitysvammaisten sosiaalista vuorovaikutusta ryhm?kodeissa tutkinut Sonja Miettinen huomasi, ett? hoivaty?ntekij?ilt? puuttuu organisaation johdolta saatu lupa olla l?sn? kehitysvammaisten kanssa. Miettisen etnografiseen tutkimukseen pohjautuva artikkeli voittaa 25 000 euron Vuoden Tiedekyn? -palkinnon ansiokkaasta suomenkielisest? tieteellisest? kirjoittamisesta. Tutkija p??si jumiutuneessa kirjoitusprosessissa eteenp?in, kun p??tti vaihtaa kielen englannista omaan ?idinkieleens? suomeen. 

Palkitussa artikkelissa Sonja Miettinen kertoo tuloksista, jotka perustuvat havainnointiin kolmen syv?sti kehitysvammaisen aikuisen vuorovaikutuksesta ryhm?kodeissa. Annaksi, Leoksi ja Sebastianiksi nimetyt kehitysvammaiset ihmiset kommunikoivat kukin omalla tavallaan ilman puhuttua kielt?. Esikielellisell? tasolla he kaikki kykenev?t muodostamaan yhteyden toisiin ihmisiin, mutta ryhm?kotien elinymp?rist?t rajaavat heid?n mahdollisuuksiaan kehitt?? ja k?ytt?? vuorovaikutustaitojaan.  

Miettinen huomasi, ett? ryhm?kotien k?yt?nn?iss? on v?h?n aikaa ja tilaa kehitt?? vuorovaikutusta syv?sti kehitysvammaisen asukkaan kanssa. Arjen vuorovaikutustilanteissa hoitajat vaihtuvat, he vet?ytyv?t fyysisten hoivatoimenpiteiden j?lkeen omiin tiloihinsa tai saattavat olla ep?varmoja, voivatko pit?? kehitysvammaista asukasta kesken sy?tt?misen k?dest?. N?m? kosketukseen perustuvat hetket ovat kuitenkin vuorovaikutusta, joka edist?? kehitysvammaisen osallisuutta, perusoikeuksien toteutumista ja yksil?lle arvokkaita olotiloja.  

“Fyysisen hoivan tasolla kehitysvammaiset asukkaat saavat hirve?n hyv?? hoivaa. Samalla asukkaat viett?v?t kuitenkin pitki? aikoja yksin. Heilt? puuttuu kerke?vi? ja osaavia vuorovaikutuskumppaneita.  Ryhm?kodeissa tarvittaisiin oivallusta, ett? vuorovaikutukselle on muitakin tapoja kuin kielellinen tapa. Kehitysvammaiselle olisi t?rke?? antaa aikaa ja mukautua h?nen tapaansa olla”, Miettinen sanoo. 

Miettinen toivookin, ett? hoivaty?n tavoitteita ja s??nt?j? muotoiltaisiin suomalaisissa hoivaorganisaatioissa uudelleen. N?in k?yt?nn?t voisivat muuttua ja vahvistaa kehitysvammaisen toimintamahdollisuuksia. 

“Yksitt?inen hoitaja ei pysty saamaan muutosta aikaan, vaan muutoksen t?ytyy l?hte? hoivaty?n johtajista ja tilaajista. Tutkija Hilary Johnson kollegoineen on ehdottanut, ett? hengailu ja hauskanpito m??ritelt?isiin vaikeasti kehitysvammaisten henkil?iden kanssa ty?skentelevien ty?ntekij?iden legitiimiksi ty?teht?v?ksi”, Miettinen sanoo.  

Ennen palkintovoittoa artikkeli ehdittiin hyl?t? kaksi kertaa 

Sonja Miettinen ty?skentelee tutkimusp??llikk?n? Kehitysvammaliitossa. H?n on ty?skennellyt vammaistutkimuksen parissa koko ty?uransa v?it?skirjansa j?lkeen. Syv?sti kehitysvammaisia h?n ei ollut aikaisemmin tutkinut, mutta p??tyi aiheen pariin professori Simo Vehmaan ja tutkija Reetta Mietolan kanssa yhdess? toteutetussa tutkimusprojektissa.   

Miettinen yll?ttyi, miten l?mpim?sti heid?t otettiin vastaan hoitokodeissa. 

“Moni tuntui ajattelevan, ett? vihdoinkin n?iden ihmisten tilanteeseen kiinnitet??n huomiota. Kentt?tutkimuksen jakso oli pitk?, se kesti kaksi vuotta. T?m? oli ensimm?inen kerta, kun tein etnografista tutkimusta. Pidin menetelm?st? paljon ja tutkimuksesta tuli minulle t?rke?. Haluan jatkossakin tuoda esiin marginaalissa olevien ihmisten kokemuksia etnografisen tutkimuksen avulla”, Miettinen sanoo.  

“Olin tutkijana osa hoitokodin arkea ja avuksi, kun k?sipareista oli pulaa. Ty?nsin py?r?tuolia, kun l?hdettiin k?velylle. Minulla oli oma rooli ja koin, ett? p??sin sis?lle t?h?n maailmaan. T?h?n toiseen maailmaan halusin vied? my?s artikkelin lukijan”, Miettinen kertoo. 

Miettinen sai ennen kentt?ty?h?n menoa voimaannuttavan vuorovaikutuksen koulutuksen, jossa ensisijalla on vuorovaikutuksen hakeminen kehitysvammaisen ehdoilla. Vuorovaikutus perustuu l?sn?oloon ja kosketukseen. Yhden Miettisen havainnoiman kehitysvammaisen, Annan, hoitaja ymm?rsi saman koulutuksen k?yty??n Annan uudella tavalla sosiaalisena olentona.  

Artikkelin kirjoitusprosessi oli pitk?, ja k?sikirjoitus ehdittiin hyl?t? kaksi kertaa ennen kuin se hyv?ksyttiin. Prosessi johti kirjaimellisesti vaikeuksista voittoon. 

“Pyrin kuvaamaan artikkelissani kielellisesti ei-kielellist? vuorovaikutusta. Oli vapauttavaa, kun tajusin, ett? minun t?ytyy saada j?sent?? aihettani omalla ?idinkielell?ni sen sijaan, ett? kirjoitan englanniksi. Sit? ennen olin saanut palautetta, ett? valitsen sanoja, joiden konnotaatiot ovat tavalla tai toisella ongelmallisia.” 

“P??sin eteenp?in my?s, kun antropologi Don Kulick kehotti minua unohtamaan yhteiskuntatieteellisten artikkeleiden perinteisen rakenteen, jossa haastatellulta lainattua sitaattia seuraa analyysi. H?n kannusti kuvaamaan sitaattien sijaan toistuvia toimintamalleja”, Miettinen kertoo. 

Tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen Miettinen antaa varovaisin mielin muutamia vinkkej?.  

“Tutkimusprosessin pohjalla t?ytyy olla tietenkin kunnolla tehty, ja tutkimuskysymyksen t?ytyy olla kiinnostava. Omassa kirjoittamisessani pid?n t?rke?n?, ett? saisin napattua lukijan heti mukaani, ja ett? j?nnite pit?isi loppuun asti. En halua, ett? lukija joutuu ponnistelemaan liikaa lukiessaan teksti?ni.” 

Sonja Miettinen voitti Vuoden Tiedekyn? -palkinnon artikkelillaan Syv?sti kehitysvammaisen aikuisen mahdollisuudet yhteisyyden kokemiseen – Etnografinen tutkimus sosiaalisesta vuorovaikutuksesta suomalaisissa ryhm?kodeissa. Artikkeli on julkaistu alun perin Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 85 (2020:2).  

Vuoden Tiedekyn? -palkinto annetaan Miettiselle t?n??n 17. toukokuuta 2022 Lauttasaaren kartanossa. Voittajan valitsi t?n? vuonna sosiologian professori Turo-Kimmo Lehtonen.