青楼传媒

Kauan ennen kev??n 2022 Ukrainan sotaa alkoi Ven?j?n informaatiosota Ukrainaa vastaan. Mediatutkija Irina Grigor todisti, miten mielikuva ukrainalaisista muuttui Ven?j?n valtiontelevisiossa veljeskansasta aggressiivisiksi fasisteiksi.

Teksti: Outi Salovaara

Juttu on julkaistu lokakuussa 2021.

Loppuvuonna 2013 Irina Grigor alkoi seurata ep?uskoisena uutisia Ukrainan kiristyneest? tilanteesta. P??kaupungissa Kiovassa oli osoitettu mielt? jo marraskuusta 2013 l?htien, ja alkuvuodesta 2014 mielenosoitukset vaativat useita kymmeni? kuolonuhreja. Huhtikuussa 2014 alkoivat taistelut It?-Ukrainan Donetskissa ja Luhanskissa. Ven?j?n television perusteella Ukraina n?ytti olevan pelkki? r?j?htelevi? kranaatteja ja itkevien ?itien ja lasten pakolaisvirtoja.

Ja olivatko ukrainalaiset todella yht?kki? muuttuneet fasistisiksi pedoiksi?

Grigor asui perheens? kanssa Suomessa ja ty?skenteli Helsingin yliopiston valtiotieteellisess? tiedekunnassa v?it?skirjatutkijana.

Ukrainan tapahtumilla oli h?nelle erityinen merkitys, sill? h?nen vanhempansa Olga ja Aleksandr asuivat It?-Ukrainassa Harkovin miljoonakaupungin l?hell?.

”Tapahtumat vaikuttivat minuun hyvin suuresti. Olin hirve?n levoton, istuin aamusta iltaan television ??ress? ja seurasin uutisia ymm?rt??kseni, mist? oikein oli kysymys”, Grigor sanoo.

Grigor hylk?si aiemman tutkimusaiheensa ja tarttui uuteen. N?in sai alkunsa h?nen vuonna 2020 valmistunut v?it?stutkimuksensa, joka k?sittelee Ven?j?n valtion informaatiovaikuttamista.

Ukraina j?ristyksen kourissa

Ukraina itsen?istyi Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Nuorella valtiolla oli suuria taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia ongelmia. Sijainti id?n ja l?nnen, Ven?j?n ja Euroopan sek? IVY-blokin ja EU:n v?liss? aiheutti repivi? ristiriitoja.

It?-Ukrainan ven?j?nkielisest? v?est?st? suuri osa halusi tukeutua Kremliin, L?nsi-Ukrainassa enemmist?n? olevat ukrainankieliset taas suuntautuivat Eurooppaan.

Vuoden 2004 presidentinvaalien p??ehdokkaat olivat l?nsimielinen Viktor Ju?t?enko ja Ven?j?n tukema Viktor Janukovyt?.

Kumpikaan ei saanut ensimm?isell? kierroksella puolta ??nist?. Toisella kierroksella vaalivilppiep?ilyt saivat ukrainalaiset kaduille osoittamaan mielt??n.

Syntyi Oranssi vallankumous, jonka voimalla Ju?t?enko voitti vaalien uudelleen j?rjestetyn toisen kierroksen.

ETYJ-tarkkailijat pitiv?t Ju?t?enkon voittoa ansaittuna. Ven?j?n mielest? presidentin virka olisi kuulunut Janukovyt?ille.

Talousvaikeudet, laaja korruptio, valtiollinen hauraus ja poliittinen ep?vakaus eiv?t h?vinneet, mutta Ju?t?enkon johdolla Ukraina otti askeleita kohti demokratiaa.

Uusi perustuslaki lis?si parlamentin ja p??ministerin valtaa, ja Ukraina alkoi neuvotella Euroopan unionin kanssa assosiaatio- eli yhteisty?sopimuksesta.

Demokratiakehitys loppui nopeasti, kun Janukovyt? nousi presidentiksi helmikuussa 2010. Esimerkiksi tiedotusv?lineit? alettiin painostaa.

Marraskuussa 2013 Janukovyt? hylk?si neuvotellun EU:n assosiaatiosopimuksen. Kreml ja Janukovyt? eiv?t suostuneet EU:n oikeusvaltioperiaatteisiin.

T?m? raivostutti ukrainalaiset, joiden enemmist? halusi l?henty? mieluummin EU:ta kuin Ven?j??. Mielenosoittajat t?yttiv?t Kiovan Itsen?isyydenaukion, Maidanin, ja heit? leiriytyi sinne kuukausiksi.

Helmikuussa 2014 niin sanotut Euromaidan-mellakat k?viv?t rajummiksi. Janukovyt? syrj?ytettiin ja virkaa tekev?ksi presidentiksi tuli Oleksandr Turt?ynov.

Ven?j? k?ytti tilanteen hyv?kseen. Se masinoi tunnuksettomat sotilaansa Krimille ja j?rjesti pikavauhtia kansan??nestyksen niemimaan liitt?misest? Ven?j??n. Ven?j? v?itti puolustavansa Krimin ven?l?ist? etnist? enemmist??.

Krimil?isten suuri enemmist? ??nesti liittymisen puolesta, ja Ven?j?n duuma siunasi valtauksen maaliskuussa 2014. Kansan??nestyst? pidettiin laajasti kansainv?lisen oikeuden vastaisena, ja esimerkiksi YK:n yleiskokous katsoi, ett? ??nestyksen tulos ole sitova.

Samaan aikaan alkoi edelleen jatkuva sota It?-Ukrainassa. Donetskin ja Luhanskin Ven?j?-mieliset separatistialueet julistautuivat Ven?j?n tuella itsen?isiksi huhtikuussa 2014.

Informaatiosota: television v?litt?m? kuva Ukrainasta muuttui

Irina Grigor syntyi ja kasvoi kolmilapsisessa perheess? Kirgisiassa. Is? oli kansallisuudeltaan uzbekki ja ?iti ukrainalainen. Perhe puhui kotikielen??n ven?j??.

Lapsena neuvosto-Kirgisiassa Grigor ajatteli olevansa ven?l?inen, mutta muiden mielest? se ei ollut mahdollista: olihan h?nen is?ll??n umpiuzbekistanilainen sukunimi, ja Grigorilla oli ven?l?iselle ep?tyypilliset ruskeat silm?t ja tummat hiukset.

Aikuistuttuaan sisarukset hajaantuivat maailmalle. Irina Grigor muutti ensin Englantiin ja sitten Suomeen, sisko asettui perheineen Ukrainaan ja veli Ven?j?lle.

El?kkeelle j??neill? vanhemmilla ei lasten l?hdetty? en?? ollut siteit? Kirgisiaan, ja he alkoivat suunnitella muuttoa pois.

Ven?j? ei tullut kyseeseen, sill? ainoa yhteys maahan oli kieli. Paras vaihtoehto oli Ukraina, koska se oli ?idin synnyinmaa ja siell? vanhemmat olisivat l?hell? edes yht? lasta ja t?m?n perhett?.

Vuonna 2006 vanhemmat muuttivat pieneen kyl??n Harkovin l?helle.

He jatkoivat Ven?j?n television seuraamista niin kuin olivat tehneet Kirgisiassakin. Samoin teki vuonna 2009 Englannista Suomeen muuttanut Irina Grigor, joka kuitenkin seurasi Ukraina-uutisointia my?s ukrainalaisista ja kansainv?lisist? medioista.

Vuodenvaihteessa 2013–2014 h?n huomasi Ven?j?n television uutisten v?litt?m?n kuvan Ukrainasta muuttuvan.

Aiemmin ukrainalaiset olivat olleet Ven?j?lle pieni slaavilainen veljeskansa. Nyt Grigor seurasi j?rkyttyneen?, kuinka ukrainalaiset leimattiin Saksan natseja julmemmiksi fasisteiksi Ven?j?n television uutisissa. Yht? j?rkyttynein? televisiouutisia katsoivat h?nen vanhempansa It?-Ukrainassa.

”Toisen maailmansodan perint?n? vanhempani muistivat Neuvostoliitosta fasismin pelotteen, ja he olivat uutisista kauhuissaan”, sanoo Grigor.

Muutos oli Kremlin tietoisen ja voimakkaan informaatiovaikuttamisen tulosta.

Neuvostoaikojen fasismin pelko her?tettiin henkiin

Arvioidakseen Ven?j?n televisiouutisten todenmukaisuutta Grigor alkoi tentata vanhempiaan, heh?n asuivat l?hell? Luhanskia ja Donetskia ja olivat tapahtumien silminn?kij?it?.

N?kyik? Harkovin seudulla suuria sotilas- ja pakolaisjoukkoja, r?j?hteliv?tk? siell? pommit tai kranaatit ja olivatko etnisten ukrainalaisten ja ven?l?isten v?lit kiristyneet?

Ei, vanhemmat eiv?t olleet n?hneet sotilaita, pakolaisvy?ry? tai r?j?hdyksi?, ja ukrainalaisten ja ven?l?isten v?lit olivat ennallaan.

”Mik??n heid?n havaintonsa ei vastannut Ven?j?n television v?litt?m?? kuvaa. On aivan selv??, ett? ihmiset k?rsiv?t sodasta, mutta esimerkiksi kuvattuja pakolaismassoja ei ollut”, sanoo Grigor.

Ukrainan demokratiakehityst? tukevat EU-maat esitettiin Ven?j?n televisiossa sosiaalisista ongelmista ja perinteisten arvojen rappiosta k?rsivin? maina, miss? homoseksuaalit houkuttelevat lapsia riettauksiin. Suomessa viranomaiset kaappasivat ven?l?isilt? ?ideilt? n?iden lapset.

”Kun vanhempani tulivat k?ym??n luonani Suomessa, heid?n h?mm?styksekseen t??ll? olikin puhdasta ja j?rjest?ytynytt?”, sanoo Grigor.

Ukrainan valtionmediat yrittiv?t aluksi kumota Ven?j?n television paikkansa pit?m?tt?mi? v?itteit?.

”Muutaman kuukauden ajan ne yritt?v?t v?litt?? viesti?, ett? ukrainalaiset eiv?t ole fasisteja, eiv?tk? he ole ven?l?isi? vastaan. He vain haluavat parempaa el?m??. My?hemmin Ukrainan mediakin ymm?rsi, ett? viestin perillemeno edellytti viholliskuvan rakentamista”, sanoo Grigor.

Ven?j?n demonisointia on ollut havaittavissa my?s yhdysvaltalaisissa ja eurooppalaisissa medioissa. T?h?n tulokseen tuli esimerkiksi yhdysvaltalainen propagandaa ja sotajournalismia tutkinut professori Oliver Boyd-Barrett, joka julkaisi 2016 Ukraina-uutisointia k?sitelleen tutkimuksensa Western Mainstream Media and the Ukraine Crisis: A Study in Conflict Propaganda. 

Omasta ihmettelyst? kasvoi v?it?skirjan aihe

Irina Grigor oli tullut Englannista Suomeen vuonna 2009 tekem??n v?it?skirjaa.

Ukrainan kriisin alkaessa h?nell? oli takanaan vaikea el?m?nvaihe ja burnout. Lis?ksi Grigorin suuresti arvostama v?it?skirjaohjaaja, valtiotieteen tohtori Sinikka Sassi oli odottamatta kuollut vuoden 2013 alussa.

Grigor harkitsi luopumista koko v?it?skirjasta.

H?n purki tuntojaan Helsingin yliopiston media- ja viestint?tieteen professorille Mervi Pantille. Pantti kuunteli Grigorin ahdistuneita pohdintoja Ukrainan tapahtumista ja siit?, millaiset kuvan Ven?j?n televisio niist? maalasi.

”Miksi et tekisi aiheesta tutkimusta”, Pantti ehdotti.

Grigor ryhtyi ty?h?n, ja Pantista tuli h?nen mentorinsa ja v?it?skirjaohjaajansa.

V?it?skirja Weaponized News – Russian television, strategic narratives and conflict reporting hyv?ksyttiin tammikuussa 2020. Siin? Grigor tutki Ven?j?n valtiollisten medioiden uutisointia kahdesta kansainv?lisest? konfliktista, joihin Ven?j? oli osallistunut, Ukrainasta ja Syyriasta.

Molemmissa Kreml k?ytti televisiota poikkeuksellisen voimakkaasti hyv?kseen saadakseen hy?kk?yksilleen kansan tuen. Kremlin informaatiokoneisto muokkasi tehokkaasti sit?, mit? havaintoja kansalaiset tekiv?t Ukrainan ja Syyrian konflikteista.

Ven?j?n kaikki perinteiset eli lineaariset televisiokanavat ovat nykyisin valtion suorassa tai ep?suorassa omistuksessa, ja valtio kontrolloi kanavia voimakkaasti niin taloudellisesti kuin hallinnollisestikin.

Televisiosta tuli politiikan v?line ja journalisteista tuli tutkijoiden Jelena Vartanova ja Natalia Roudakova sanoin ”tottelevaisia lapsia”.

”Toimittajat eiv?t en?? edes teeskennelleet noudattavansa journalistien ammatillisia periaatteita, kuten tietol?hteiden luotettavuuden arviointia tai faktojen tarkistamista”, Grigor sanoo.

Ven?j? palaa valtion monopolisoimaan mediaan

Ven?j?ll? pitk? historia valtion manipuloimasta mediasta alkoi vuonna 1702, kun Pietari Suuri perusti Vedomosti-lehden kertoakseen kansalle suunnitelmistaan.

Toisen maailmansodan j?lkeen Neuvostoliitto rakensi median avulla itsest??n kuvan fasismin kukistaneena sankarivaltiona. L?nnest? neuvostopropaganda teki onnistuneesti syntipukin maan sodan j?lkeen heikentyneille elinoloille ja valtion harjoittamalle poliittiselle painostukselle.

Neuvostoliiton hajotessa mediassa alkoi vapauden aika. Valtion tuet loppuivat, ja lehdist? kuihtui hintojen noustessa ja jakelun romahtaessa. Televisiosta tuli Ven?j?n p??media.

Presidentti Vladimir Putin on palauttanut Ven?j?n takaisin keskitettyyn poliittiseen j?rjestelm??n, jossa valtion kontrolloimalla medialla on t?rke? rooli.

Heti toisena presidenttivuonnaan 2001 Putin kirjoitti asetuksen, jolla kaikki televisio- ja radiokanavat ja l?hetysasemat otettiin valtion haltuun. Riippumattomia medioita alettiin painostaa. Toimittajia on uhkailtu, pid?tetty, vangittu ja murhattu.

Vuosien 2011–2012 vaaliprotestit ja ven?l?isen Oranssin vallankumouksen pelko saivat vallanpit?j?t puuttumaan ven?j?nkielisen internetin, Runetin, sis?lt?ihin.

Vuodesta 2012 l?htien viranomaiset ovat saaneet sulkea internet-sivustoja ja ip-osoitteita, joiden v?itet??n levitt?v?n tarkemmin m??rittelem?t?nt? ekstremistist? sis?lt??.

Vuoden 2019 laki suvereenista internetist? antaa Kremlille oikeuden jopa blokata Ven?j? kokonaan pois kansainv?lisest? internetist?.

R?ike?tk??n sananvapauden vastaiset toimet eiv?t aiheuta suuria protesteja. Neuvostoliiton perint?n? kansalaiset katsovat, ett? median teht?v?n? on informoinnin sijaan kansalaisten opastaminen.

”Median ei pid? keikuttaa venett?. Sen sijaan median odotetaan kertovan selke?sti, kuka on hyv? ja kuka paha”, sanoo Grigor.

Ven?j?n kaikki televisiokanavat ovat valtion kontrolloimia, ja niist? t?rkein ja suurin ??nitorvi on Ykk?skanava (Pervyi kanal). Vuonna 2014 Ukrainan kriisin alettua sen mainitsi p??uutisl?hteekseen noin 80 prosenttia ven?l?isist?.

Ven?l?iset sanovat usein pit?v?ns? televisiota ep?luotettavana, mutta televisio on silti ylivoimaisesti t?rkein uutisl?hde. Ep?luuloistaan huolimatta enemmist? my?s uskoo, ett? televisio kertoo esimerkiksi Ukrainan tapahtumista luotettavasti ja v??ristelem?tt?.

Strateginen narratiivi hallinnon palveluksessa

Grigorin v?it?skirjan ytimess? on strategisen narratiivin k?site.

”Esimerkiksi propaganda- tai informaatiosota-k?sitteet eiv?t yht? hyvin kuvaa Ven?j?n hallinnon rakentamaa ja valtion median v?litt?m?? tapaa selitt?? ja puolustaa Ven?j?n toimia Ukrainassa ja Syyriassa.”

Ihmisen ajattelun, havaintojen ja moraalisten valintojen taustalla on aina narratiivi eli kertomus, joka auttaa j?sent?m??n maailmaa ja l?yt?m??n logiikkaa kaoottisesta informaatiotulvasta.

Narratiivien on vastattava yleis?n arvoja, odotuksia ja ennakkoluuloja. Kollektiiviset narratiivit ovat erityisen k?ytt?kelpoisia monimutkaisissa ja vaikeatulkintaisissa tilanteissa, joita on vaikea selitt?? pelk?n logiikan tai faktojen avulla.

Strateginen narratiivi toimii poliittisen eliitin viestint?v?lineen?. Median kautta v?litetty narratiivi luo yhteist? ymm?rryst? siit?, miksi poliittiset prosessit ovat l?hteneet liikkeelle, miss? vaiheessa ne ovat ja mihin ne voivat johtaa. N?in yritet??n vaikuttaa sek? kotimaisten ett? kansainv?listen toimijoiden k?ytt?ytymiseen.

Poliittisen toiminnan ja vakuuttavan narratiivin v?linen yhteys rakennettiin taitavasti esimerkiksi Yhdysvalloissa 9/11-terrori-iskujen j?lkeen: presidentti George W. Bushin hallinto sai hy?kk?yksen Irakiin n?ytt?m??n is?nmaalliselta velvollisuudelta ja vastustajat ep?is?nmaallisilta antiamerikkalaisilta.

Narratiivit saavat lis?voimaa uutiskuvista ja -videoista. Niill? voi her?tt?? my?t?tuntoa tai vastenmielisyytt? ja vahvistaa poliittisia myyttej?, kulttuurisia stereotypioita ja historiallista muistia.

Grigor oletti, ett? Ven?j?n hallituksen kotimaiselle ja kansainv?liselle yleis?lle suunnatut narratiivit Ukrainan konfliktista poikkeaisivat toisistaan. Tutkimus ei kuitenkaan tukenut t?t? n?kemyst?.

Tunnelma ammennetaan toisesta maailmansodasta

Grigor tutki asiaa vertaamalla kotiyleis?lle suunnatun Ykk?skanavan ja englanninkieliselle yleis?lle tarkoitetun Russia Today (RT) -kanavan verkkosivuilla julkaistuja Ukraina-uutisia.

Joulukuun alun 2013 ja helmikuun 2015 v?liselt? ajalta niit? l?ytyi yhteens? 1 700. Uutiset kattoivat Euromaidanin, Krimin valtauksen sek? It?-Ukrainan konfliktin.

Grigor luokitteli ja analysoi uutisten kuvat, otsikot, uutistekstit sek? kuvatekstit ja ??ninauhat.

Huomattavista narratiivin yht?l?isyyksist? huolimatta Ykk?skanava esitti RT:t? tyypillisemmin Ukrainan ep?onnistuneena ja talousongelmaisena valtiona, jossa leijuu radikaalin kansallismielisyyden ja fasismin uhka. N?in voitiin perustella kotiyleis?lle Krimin ja It?-Ukrainan halua liitty? Ven?j??n.

RT:lle taas oli tyypillisemp?? esitt?? l?nsimaat muiden asioihin sekaantuvana puolueellisena osapuolena, joka oli syyp?? Ukrainan ongelmiin sek? Ven?j?n ja Ukrainan heikkeneviin suhteisiin.

Kumpikaan kanava ei nostanut Krimin valtausta p??otsikoihin – aiheuttihan se Ven?j?lle my?s paljon kielteisi? poliittisia ja taloudellisia seurauksia, vaikka valtauksella saatiinkin nostatettua ven?l?isten is?nmaallisia tunteita.

Donetskin ja Luhanskin tapahtumista Ykk?skanava julkaisi moninkertaisen m??r?n uutisia RT:hen verrattuna. Grigor tulkitsee, ett? Ven?j?lle oli t?rke?mp?? saada sympatiaa It?-Ukrainan tapahtumille ven?l?isten kuin kansainv?lisen yleis?n parissa.

Ykk?skanava k?ytti kuvituksena videoita tavallisista kansalaisista, RT taas poliitikkojen valokuvia.

Kuvitus ei aina vastannut uutistekstien ja otsikoiden sis?lt??.

Ukrainassa oleva kirjeenvaihtaja esimerkiksi saattoi kertoa Maidanilla olevista aggressiivisista ukrainalaisista mielenosoittajista, joita l?nsi ja ??rioikeistolaiset taistelijat rahoittavat, mutta kuvissa oli rauhallisia ja hymyilevi? mielenosoittajia.

RT:n ja Ykk?skanavan uutiskuvissa ei my?sk??n n?kynyt juuri lainkaan sodan uhreja silloinkaan, kun uutiset kertoivat It?-Ukrainan aseellisesta konfliktista ja v?itetyist? ukrainalaisten hirmuteoista.

Ykk?skanava k?ytti tyypillisesti kuvituksena historiallisia dokumenttifilmej? toisesta maailmansodasta.

Esimerkiksi marraskuussa 2014 Ykk?skanava uutisoi neuvostoarmeijan vapauttaneen Ukrainan fasismista 70 vuotta aiemmin. Raportin kuvituksena oli historiallisen filmin ohella itkevi? ja resuisia Donbassin vanhuksia, jotka uskoivat Ukrainan armeijan pommien tuhonneen kotinsa.

Uutisraportissa oli my?s kuva tuntemattomasta sotilaasta natsien hakaristitunnus kyp?r?ss??n. Uutisessa kerrottiin, ett? ukrainalaiset syyllistyv?t pahempiin rikoksiin kuin natsisotilaat.

Raportissa haastateltiin my?s tuntemattomaksi j??nytt? donbassilaismiest?, joka sanoi olevansa paikallisyhteis?n johtaja. Haastattelu levisi laajalle Ven?j?ll?, sill? mies v?itti Ukrainan sotilaiden osallistuvan konfliktiin hallituksen luvattua heille Donbassista palkkioksi ”palan maata ja kaksi orjaa”.

Ykk?skanavan uutisista ei k?ynyt ilmi, mik? taho todellisuudessa oli ollut kulloinkin pommitusten takana.

R?ike? valeuutinen palvelee informaatiosodassa tunteiden her?tt?j?n?

Erityisen r?ike?sti journalistisia periaatteita vastaan rikkovat suoranaiset valeuutiset. Tekaistut ja hyvinkin oudot uutiset levi?v?t internetiss? laajalle, ja ne ovat hyv? propaganda-ase yleis?n tunteiden her?tt?miseksi.

Grigorin mukaan valeuutisia voi pit?? Ven?j?n strategisten narratiivien ??ri-ilmentym?n?, joilla Kreml oikeutti Ukraina-politiikkaansa. Valeuutiset korostivat Ven?j?n ja Ukrainan vastakohtaisuutta ja yhdistiv?t Ukrainan natsi-Saksaan.

Internet ja sosiaalinen media antavat mahdollisuuden levitt?? valeuutisia, mutta my?s paljastaa niit? ja rakentaa vastanarratiiveja.

Grigor tutki Ykk?skanavan valeuutisia ukrainalaisen StopFake-sivuston materiaalin perusteella.

StopFake on journalistiopiskelijoiden alkuvuodesta 2014 perustama ja nopeasti laajentunut ryhmittym?, joka paljastaa Ukrainan kriisiin liittyvi? valeuutisia.

Se on saanut ty?st??n kansainv?lisi? palkintoja ja tunnustuksia. (Ukrainan vaikeasta ja monimutkaisesta tilanteesta kertoo se, ett? viime vuonna StopFakea syytettiin veljeilyst? uusnatsien kanssa ja t?st? kertoneen journalistin uhkailusta ja painostuksesta.)

Joulukuun 2013 ja helmikuun 2015 v?lisen? aikana StopFake-sivusto oli paljastanut 30 Ykk?skanavan valeuutista, joista kymmenen eniten luettua ja laajimmin levinnytt? Grigor analysoi tarkemmin.

Kenties r?ikein Ykk?skanavan valeuutinen oli tarina 3-vuotiaasta pojasta, jonka ukrainalaissotilaat v?itetysti ristiinnaulitsivat it?ukrainalaisen Slavjanskin kaupungin Lenin-aukiolla hein?kuussa 2014. Lis?ksi sotilaat raahasivat pojan ?iti? tankin per?ss? aukiolla, kunnes t?m? kuoli.

Tarinan kertoi Ykk?skanavalle Slavjanskista nelj?n lapsen kanssa paennut nainen. Naisen puoliso taisteli It?-Ukrainan separatistijoukoissa, ja nainen v?itti ukrainalaisten olevan fasistejakin pahempia.

Tarinalle ei l?ytynyt katetta – Slavjanskissa ei edes ole Leninin aukiota.

Paikalliset kertoivat Novaja Gazeta -lehdelle, ett? ukrainalaissotilaat olivat p?invastoin hyvin korrekteja. Valetarinan kertoneen naisen perhe arveli, ett? t?m? oli antanut haastattelun rahasta.

Valeuutiset todistavat, ettei narratiivin tarvitse aina olla j?rkev?, looginen tai todenmukainen ollakseen tehokas – riitt??, kun se vetoaa tunteisiin.

Veljeskansa muuttui arroganteiksi ”toisiksi”

Tarpeen vaatiessa narratiivia voi muokata poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Neuvostoajoilta periytyneess? veljeysnarratiivissa Ven?j? oli huolehtiva isoveli, jonka kanssa pikkuveli Ukraina jakaa slaavilaisen etnis-kulttuurisen ja ortodoksisen taustan. Ukrainalaiset ovat suoria, rauhaa rakastavia, vieraanvaraisia ja k?rsiv?llisi? – niin kuin ven?l?isetkin.

Grigorin tutkimus osoitti, ett? narratiivi muuttui poliittisen eliitin agendan muuttuessa.

Grigor vertaili Ykk?skanavan Ukraina-uutisten narratiivia konfliktia edelt?neelt? ajanjaksolta marraskuusta 2012 lokakuuhun 2013 ja konfliktin ajalta marraskuusta 2013 lokakuuhun 2014.

Yhteens? yli 7 000 uutisesta Grigor analysoi tarkemmin 480. H?n luokitteli uutiset sen mukaan, esitettiink? ukrainalaiset niiss? positiivisesti, neutraalisti tai negatiivisesti.

Poliittisissa konflikteissa narratiiveja rakennetaan usein dikotomian eli kahtiajaon varaan, jotta voidaan tehd? ero ”heid?n” ja ”meid?n” v?lille. Ukrainan kohdalla erojen l?yt?minen on Ven?j?lle vaikeaa, niin samanlaisia ukrainalaiset ovat ulkoisesti, historialtaan, kielelt??n ja uskonnoltaan.

N?it? yhteisi? piirteit? Ven?j? hy?dynsi vuosikymmenet ja maalasi Ukrainasta kuvaa ”meihin” kuuluvana veljen?. Viel? kes?ll? 2013 presidentti Putin puhui tunteikkaasti ven?l?isten ja ukrainalaisten yli tuhatvuotisesta kasteyhteydest?.

Juuri ennen Euromaidania Ykk?skanavalla arvosteltiin Ukrainan suunnitelmia hyv?ksy? EU:n assosiaatiosopimus ja sit?, ett? Ukrainan parlamenttiin oli p??ssyt ??rioikeiston edustajia.

Kun vuoden 2013 lopulla Ukrainan k?yt?s ylitti lopullisesti Ven?j?n sietokyvyn, Ykk?skanava teki Ukrainasta vastuuttoman nuorukaisen, joka hylk?? veljeyden Ven?j?n kanssa l?nnen m?d?tt?v?n vaikutuksen vuoksi.

Ukrainalaisista tuli tekopyhi?, ovelia, kateellisia, arrogantteja, saitoja ja julmia ”toisia”, ei en?? ”meit?”.

EU-yhteisty?n puolustajat esitettiin harhaanjohdetuiksi, tyhmiksi tai ainakin naiiveiksi. Kremli? tukevat it?ukrainalaiset taas olivat j?rkevi? ja ty?teli?it?.

Uutisten joukkohauta olikin T?et?eniasta

Ukrainan EU-mielisyys ei kuitenkaan viel? riitt?nyt poliittiseksi oikeutukseksi esimerkiksi Krimin valtaamiselle. Tarvittiin mielikuva todellisesta uhasta, ja Kreml muokkasi narratiiviaan entist? jyrkemm?ksi.

Narratiivia alettiin ter?st?? muistumilla toisesta maailmansodasta. Niill? Ykk?skanava rakensi Ukrainasta fasistisen, aggressiivisen radikaalin ??rioikeistolaisen ja ep?inhimillisen ”toisen”.

Ukrainan pyrkimys l?henty? EU:ta esitettiin sel?n k??nt?misen? Ven?j?lle ja fasismin omaksumisena. Viestin perille viemiseksi Ykk?skanava jopa k?ytti Ukraina-uutisen kuvituksena filmi? 1930-luvun natsi-Saksan soihtukulkueista.

Uutisissa oli my?s kuva suuresta siviilien joukkohaudasta, jonka v?itettiin olevan Ukrainasta. Faktanpaljastus todisti, ett? joukkohaudan kuolleet olivat T?et?enian sodassa vuonna 1995 tapettuja siviilej?. Haudan reunalla seissyt ven?l?issotilas oli k?sitelty pois kuvasta.

Ykk?skanava ei en?? tehnyt eroa radikalisoituneen ukrainalaisv?hemmist?n ja maltillisen ukrainalaisenemmist?n v?lille. Uutistermist??n vakiintuivat ukrainalaisista puhuttaessa k?sitteet hirvi?, fasisti, kansanmurha, joukkohauta, juntta, rangaistuspataljoona ja uusnatsi.

Ven?j?nkieliset it?ukrainalaiset sen sijaan olivat uutisissa sympaattisia itkevi? naispakolaisia lapsineen tai Kremli? tukevia, naamioituneita kapinallisia, jotka sankarillisesti auttoivat pakolaisia ja sairaita lapsia, korjasivat pommitusten j?lki? ja toimittivat humanit??rist? apua.

Kremlin narratiivi teki teht?v?ns?.

Levada-tutkimuskeskuksen kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2012 ven?l?isist? 74 prosenttia suhtautui my?nteisesti ukrainalaisiin, mutta marraskuussa 2014 en?? 28 prosenttia.

Samaan aikaan kielteisesti ukrainalaisiin suhtautuvien ven?l?isten m??r? kasvoi 17 prosentista 59 prosenttiin.

Syyrian sota esitettiin teknologian voittona

Ukrainan sota ja Syyrian sota esitettiin Ykk?skanavalla t?ysin eri tavalla.

Grigor vertaili tutkimuksessaan kesken??n yhteens? noin 3 500 Syyrian ja Ukrainan konfliktia k?sitellytt? uutista huhtikuun 2014 ja maaliskuun 2016 v?liselt? ajalta.

Ykk?skanavan Ukraina-uutiset muistuttivat katsojia Ven?j?n (Neuvostoliiton) voitosta toisessa maailmansodassa, mink? varaan on rakennettu Ven?j?n koko kansallisen identiteetin perusta.

Uutiskuvissa oli It?-Ukrainan ven?j?nkielist? siviiliv?est??: itkevi? huivip?isi? mummoja tai ?itej? lapset syliss??n. He kertoivat ukrainalaisten julmuudesta ja fasismista, mist? todistivat uutiskuvissa n?kyneet toisen maailmansodan tuhotut muistomerkit.

K?sityst? ukrainalaisten fasistisuudesta lis?ttiin n?ytt?m?ll? Ukrainan ??rioikeistolaisen Oikea sektori -taistelijoiden lippuja ja muita symboleja.

Uutiskuvilla her?tettiin tunnetta siit?, ett? Ven?j?ll? oli oikeus ja velvollisuus puuttua Ukrainan tapahtumiin ja suojella maan etnisi? ven?l?isi?.

Syyrian sodan osapuoli Ven?j?st? tuli syyskuussa 2015 presidentti Bashar Al-Assadin hallituksen pyynn?st?. Ven?j? perusteli pommituksiaan Syyriassa terrorismin vastaisella taistelulla, mutta Kremli? kiinnosti Syyriassa my?s Tartusin sotilastukikohta ja oman vaikutusvaltansa s?ilytt?minen alueella.

Syyria-uutisissa k?rsiv?t siviilit ja tuhotut kodit loistivat poissaolollaan, vaikka Ven?j?n pommitukset aiheuttivat suuren m??r?n siviiliuhreja.

Tilalla oli sotilassuurvalta-Ven?j?: moderneja h?vitt?ji?, j?m?k?it? ven?l?isi? sotilaita ja satelliittikuvia Ven?j?n pommittamista kohteista, joita v?itettiin Isisin ja muiden terroristien tukikohdiksi.

USA:n ja sen liittolaisten terrorismin vastainen taistelu puolestaan n?ytt?ytyi Ykk?skanavalla ep?onnistuneena ja ammattitaidottomana.

Informaatiotulva hukuttaa ihmisen

Irina Grigor ymm?rt??, miksi ihmiset uskovat Kremlin rakentamiin ja Ykk?skanavan v?litt?miin strategisiin narratiiveihin.

”Ykk?skanava on kaikkialla. Se on ainoa, johon kaikilla on p??sy ja josta saa tiet??, mit? maailmalla tapahtuu. Sit? ei p??se karkuun, eik? oppositiolla ole mit??n mahdollisuuksia saada n?kemyksi??n esille.”

Vaikka itse ei katsoisi televisiota, samoja uutisia siteerataan lehdiss?. Ellei lue lehti?, yst?v?t ja tuttavat siteeraavat uutisia.

”Ajattelen, ett? tavoitteena on hukuttaa ihminen informaatiotulvaan niin, ett? j?rkev? ajatteleminen k?y mahdottomaksi.”

Uutiset ovat vakuuttaneet ven?l?iset siit?, ett? ymp?rill? on vihollisia: Ukraina, Eurooppa, USA, joilta pit?? suojautua.

Ainoa turva on toiseen maailmansotaan ja natsivallasta taisteltuun voittoon vetoava presidentti, joka saa fasistisen ulkomaailman pelk??m??n Ven?j?? ja suojelee Ven?j?? l?nsimaiden suvaitsevaisuudelta.

Kremlin korruptiolta ja demokratian vastaisuudelta ihmiset sulkevat silm?ns?.

Oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi voi todistaa dokumenttielokuvallaan, ett? presidentin k?ytt??n on veronmaksajien rahoilla rakennettu noin miljardi dollaria maksanut palatsi Mustanmeren rannalle.

Silti kansalaisilla riitt?? ymm?rryst? v??rink?yt?ksille ja pr?yst?ilylle: ”T?ytyyh?n presidentill? olla linnansa.” He ovat oppineet, ettei protestoiminen kannata eik? johda mihink??n.

”He alkavat suojella vallanpit?ji? s?ilytt??kseen sis?isen tasapainonsa”, sanoo Grigor.

Tutkija joutui vihaviestien kohteeksi

T?ll? hetkell? Irina Grigor on mukana Helsingin yliopiston tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa, jossa tutkitaan kansalaisten viestint?oikeuksia eri maissa digitaalisen hajaannuksen aikakaudella.

Nykyinen tutkimusaihe her?tt?nee v?hemm?n tunteita kuin v?it?skirja.

V?it?skirjansa valmistuttua Grigor kirjoitti tutkimustuloksistaan Facebookiin. Vastauksena oli valtava vihaviestien vy?ry Grigorin ven?l?isilt? toimittaja- ja tutkijatuttavilta.

”Olette saanut apurahan, jotta tekisitte ven?l?isvastaista tutkimusta”, h?nelle sanottiin.

Grigor vastasi k?rsiv?llisesti ja perustellen. H?n pyysi arvostelijoita tutustumaan siihen, miten tutkimus oli tehty, mit? tutkimusaineisto oli, miten se oli valittu. H?n muistutti analysoineensa v?it?skirjaa varten tuhansia uutisia.

Mitk??n faktat tai perustelut eiv?t auttaneet. Vihaviestien tulo jatkui.

Niit? l?hetti jopa h?nen entinen Ven?j?n historian professorinsa, joka aikoinaan oli antanut Grigorille parhaan mahdollisen arvosanan.

Grigor kysyi professoriltaan, eik? t?m? tuntenut Grigorin hyvin ja tiennyt, ett? Grigor tekee ty?t??n rehellisesti.

”Jos olisin t?m?n tiennyt, en olisi ottanut teit? opiskelijakseni”, vastasi professori.

Viestivy?ryn s?vy muuttui yh? uhkaavammaksi, ja Grigor alkoi pel?t? tosissaan. H?n on kiitollinen Mervi Pantille, ett? t?m? jaksoi tukea ja kuunnella.

”Sitten my?s perheenj?senteni henke? uhattiin. Uskon, ett? he tosiaan olisivat pystyneet toteuttamaan uhkauksensa. Pelk?sin, enk? halunnut, ett? v?it?skirjastani tulee yht??n tunnetumpi.”

Grigor tuhosi kaiken v?it?skirjaansa liittyv?n Facebookista.

Strateginen narratiivi oli osoittanut voimansa.

Irina Grigor ty?skentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. H?nen v?it?skirjansa Weaponized News – Russian television, strategic narratives and conflict reporting hyv?ksyttiin Helsingin yliopistossa vuonna 2020. Grigor tutkii t?ll? hetkell? Helsingin yliopistossa kansalaisten viestint?oikeuksia digitaalisen hajaannuksen aikakaudella Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa. 

Kirjoittaja:

Outi Salovaara

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.