Tarinat ja julkaisut Muut jutut 04.10.2024 SONGS AFTER NATURE? Kuva: Anniina Saksa Teksti: Virpi Vairinen Virpi Vairinen on runoilija ja kirjoittaja, joka tutkii v?it?skirjassaan taiteen kuvauksia yhdysvaltalaisen Don DeLillon my?h?istuotannossa. H?n on tehnyt my?s useita yhteisteoksia eri alojen taiteilijoiden kanssa. Jaa: Vuonna 2022 Saaren kartanon residenssiss? alkunsa saanut SONGS AFTER NATURE on eri taiteenaloja edustavien taiteilijoiden yhteisty?n kautta syntynyt esitys, joka liittyy maapallon nykyiseen tilanteeseen: kuudenteen joukkosukupuuttoon, ilmastonmuutokseen, yhteiskunnalliseen levottomuuteen ja digitaalisten teknologioiden lis??ntymiseen. Runoilija ja kirjoittaja Virpi Vairinen kuvailee tekstiss??n Sibeliusmuseossa Turussa elokuussa 2024 n?kem??ns? esityst? ja sen her?tt?mi? tuntemuksia ja kokemuksia. I Luonnon j?lkeen, kuten luonto on k?ynyt tekem?ss? teht?v?ns?, ja t?t? se nyt sitten on, nyt ja jatkossa. Luonnon j?lkeen, kuten ihminen keksi sanan luonto erottaakseen itsens? jostakin, joka muistutti erehdytt?v?sti h?nt?, mutta tuntui sanalla mahdolliselta erottaa joksikin muuksi. J?lkeen, kuten joskus paradigma muuttuu, on diskurssin valtakausi ja menness??n diskurssi j?tt?? j?lkens? kaikkeen sittemmin teht?v??n ja sanottavaan. J?lkeen, kuten voidaan mukailla, yritt?? tavoittaa, imitoida, osoittaa kunnioitusta. SONGS AFTER NATURE oli monitaiteinen esitys, kollektiivisesti syntynyt soiva ekosysteemi (”sounding ecosystem”), kuten ty?ryhm? itse kuvailee teoksen . Ryhm??n kuuluvat tanssija Satu Hakam?ki, shibaritaiteilija Elie Halonen, laulaja Rosie Middleton, kuvataiteilija Siiri Viljakka ja muusikko, s?velt?j? Pia Palme sek? t?ss? esityksess? lis?ksi kontrabasisti Margarethe Maierhofer-Lischka. Palme soitti useita soittimia, jotka v?l?ht?v?t vuorollaan esityksen sanallisessa kuvauksessa, ekfrasiksessa t?ss? alla.? Ekfrasis on antiikista periytyv? termi, jolle on monia m??ritelmi?. Jossain se on ??nen antamista ??nett?m?lle, veistoksen puhumaan saamista. Joskus se on kilpailua, mill? taiteenlajilla mit?kin ideoita voidaan ilmaista parhaiten. Usein ekfrasis on kuitenkin k??nt?mist?, tulkintaa, inspiraatiota, sovittamista: toisen taiteenlajin teoksesta syntynytt? teksti?. Ekfrasis on kollaboratiivisin kirjallisuuden laji: sit? ei olisi ilman taidetta, joka ei ole kirjallisuutta. My?s vaikuttuminen voi olla ekfrasiksen laji. Teokset kaikuvat toistensa rakenteissa. II Songs After Nature on paitsi kollaboratiivinen teos, my?s kollaboratiivinen prosessi, kuten sen alullepanija Pia Palme toteaa. Teoksella on ollut erilaisia variaatioita eri esityspaikoissa vuosina 2022 ja 2024. Mukana ovat olleet esimerkiksi laulajat Mari Zighinas ja Juliet Fraser sek? osana esitysten muotoutumista dialogisteina Tuomas Laitinen ja Lisa Horvath. Kollektiivisestakin teoksesta on usein helpointa puhua jonkun kanssa, joka edustaa ryhm??. T?t? teksti? varten viesteilin Pian kanssa muutamista tausta-ajatuksista, mutta itse teoksen kuvaus on kuvaus omasta aistimellisesta ja ajatuksellisesta kokemuksestani. Soiva ekosysteemi (”sounding ecosystem”) kuvaa todella hyvin teoksen monilajisuutta ja vuorovaikutuksen tuntua lavalla. Monessa kohdin tulevat n?kyv?ksi riippuvuussuhteet, orgaanisten kehkeytyvien ja ik??n kuin erityisen mahdollisten hetkien sarjat. Luonnontieteellinen ekosysteemi rajautuu aina johonkin, mutta vertauskuvallisessa k?yt?ss? ekosysteemi mahdollistaa ajatuksen monenlaisesta rajank?ynnist?. Sen sis??n voi astua monesta eri roolista k?sin, sen voi rajata tiettyyn aikaan ja paikkaan ilmoituksella ja tarkastella sit?, mit? rajojen sis?lle j??. Tai voi todeta, ett? tilap?inen ekosysteemi on syntynyt ja se saa opettaa l?sn?olijoitaan omasta logiikastaan. Iso osa itse prosessista j?i itselt?ni pimentoon, n?in vain viipaleen Saaren kartanossa kev??ll? 2022 alkaneesta projektista Sibeliusmuseossa. Pia kertoi, ett? kes?n 2024 harjoitukset tapahtuivat kartanon alueella sijaitsevassa latorakennuksessa, jossa luonto oli l?sn? huomattavasti Sibeliusmuseon tilaa monimuotoisemmin. Tuuli, siitep?ly, hy?nteiset, maanviljelyksen kierron vaiheet sekoittuivat ty?stett?v??n materiaaliin. Ensimm?inen versio esityksest? n?htiin Saaren kartanon elojuhlilla samoissa maisemissa. N?kem?ss?ni esityksess? lavalla olleet ja esityksess? k?ytetyt oksat, lehdet ja marjat olivat kotoisin samalta alueelta, mutta t?ss? esityksess? rakennuksen tiivis ulkokuori sulki ne sis??ns? ja katkaisi ??nen, moniaineksisen ilman, l?mp?tilavaihtelun ja n?k?havaintojen virran. Luonnosta tuli kohosteisempaa, vaikka sit? oli l?sn? v?hemm?n. Tai se oli kohosteista tutummalla tavalla, valmiiksi pieneen takanojaan asettautuneen esitystenkatsojan verkkokalvoille asettautuneena merkitysten maailman suhteessa muuhun aseteltuna osana. Poppeli, pihlajanmarja, mustikka, vaahtera, k?ysi, paperi, korkeat ja matalat ??net. III Esityssalin betonipinnat er??nlainen kulkeutuneen hiekan muodostama kotilo jossa ihmiset kaikuvat toisilleen lepoa aktivoivat tekoja aktivoivat esineet, joiden paikka ei alunperin ollut siin? miss? ne nyt ovat Matot, tyynyt ja s?kkituolit muistuttavat Esete Sutisen lepoa k?sittelevist? teoksista. Esityksen arki, katsojan lepomieli. Tuolit on aseteltu konventionaalisesti. Niist? seuraa konventionaalinen asento. Etualalla on mahdollista ottaa toisenlaisia asentoja. Kirjoitus, joka on rypistetty n?kym?tt?miin sen tarkoitus on sen tarkoitus on viitata johonkin toiseen hetkeen, aiempaan tai tulevaan tai nyt ”tell me what a human is ” kuin kyn?n? k?ytetty oksa kysyisi sormien, k?den, ihmisen kautta takaperin reverse engineering existential questions odotus on olemista ajoissa ennenaikaisena ik??n kuin se alkaisi tiettyn? hetken? l?pin?kyviss? taskuissa kuivaa j?k?l??, marjoja ehk?, kukkia, lehti? ei-ihmist? kiinni ihmisess? kuten aina Se muistuttaa holobiontin k?sitteest?. Lynn Margulis ajatteli ehk? alunperin v?hemm?n ihmist? kuin ihminen nyt ajattelee itse??n kaiken aikaa, ja puhutaan siit?, ett? ihminen on holobiontti, ei t?ysin tarkkarajainen yksil?n? vaan er??nlainen ekosysteemi viruksineen, bakteereineen, sienineen ja muine vierailevine mikro-organismeineen. Kuten kuumeessa ei ole t?ysin oma itsens? ja on silti aivan sama kuin kaiken aikaa. Marjat taskussaan, kuiva j?k?l? rahisemassa poskea vasten, on kiinni maisemassa kuten on pidelless??n k?tt??n liukuportaiden kaiteella. Lavalla ??ni toistaa mit? oksa kysyy se on kuin kiert?v? tuuli jousisoittimen hidas, matala sointi P soittaa toista soitinta kuin puuta jolla on ollut tai t?m? on sen toinen el?m? jonka sis?ll? kulkee ??ni kuten joskus vesimolekyylit, energia ep?r?iv?n? p?iv?n? maailma t?yttyy erilaisista materiaaleista niiden paljouden voi kertoa vain kuiskaamalla sen mit? siit? seuraa n?kee nyt laulajan kasvoista kuulee korkeasta ??nest? joka laulaa tuhosta ja toivosta h?net sidotaan h?nt? liikutetaan ulos tulee ??ni? sitoja on voima P:n gongia kiert?v?t esineet k?py jokaisella osallaan mihin k?py p??ttyy pakoon yritt?minen, liike on en?? hidas muotoseikka jouset eiv?t ole varmoja ne eiv?t tied? mit? tapahtuu mutta tiet?v?t veden solistessa sitoja kiinnitt?? tanssijan ja laulajan toisiinsa he ovat ??nen ja liikkeen pehme?? massaa on vaikea sanoa laittaako joku vastaan vai tekee juuri kuten t?ytyy ”how to ” P sanoo ”this convergence this mess that pollutes my mind getting entangled” mik? t?m? edes on sen osat voi luetella, mutta siit? ei p??se selvyyteen ” bound together by invisible ropes” oksa maalaa ihmisen k?dell? kasvia josta tuli puhe etenee olemassaolon nopeudella kuten ajatus, todellisuus ”this is paper such an old material” kirjoitus ei pysy per?ss? dokumentaation nopeus ei ole olemassaolon nopeus historia j?? aina vajaaksi tanssija on vapautettu k?ysist? ja paperi, nyt vanki nyt vapautettu ”silence maybe” kontrabasson matalissa taajuuksissa pitk? k?ysi luovuttaa, katoaa marjoja putoaa paperille puhtaasti koristeellisia kuolleita lehti? kuivunut, se on kauniimpi sana kuin kuollut se on viel? rajamailla silloin viel? tunnistamme sen hetken matkaa elollisesta mutta ilman vett? kaikki laskeutuu, painautuu vedenpinnan yl?puolisen luonnon laki luonnon laulu tanssija ja laulaja makaavat maan puoleensa vet?min? kun he nousevat, he sy?v?t marjoja kuten vapautetut/periksi antaneet pudonneita mahdollisuuksia ne menev?t hukkaan osin niit? heitell??n a small land on plenty a wonderful mess a minor fight a shared passion a frenzy S ker?? marjoja niit? on liiskaantunut niiden alta paljastuu lis?? nuotteja lis?? jotakin kerrottavaksi, todettavaksi Sitoja liikkuu lavalla ja se, miten h?n sitoo marjoista m?r?n tanssijan, muistuttaa kansanperinteiden trickster-hahmosta, ihmisten ja joskus luonnonkin s??nt?j? rikkovasta olennosta, joka pienell? vahingonteolla tai esteell? antaa ihmiselle opetuksen. Kuten on tarpeen tunnistaa tosiasiat, ment?v? yh? tiukemmalle. kuivia oksia hieroutuu rumpukalvoja vasten ne kuulostavat sateelta, mahdottomasti tulvalta rankkasateelta jota jouset valuttavat laulaja maalaa alas katuja ja rinteit? ”shifting in time in space” Tanssijaan sidotaan viel? lehtevi? suuria oksia. Ne painautuvat vasten ihoa k?yden tavoin, mutta se n?ytt?? kivuliaalta. Mutta se ei v?ltt?m?tt? ole sit?. Tanssijan ilme on autuas, kuten k?y kun joskus ihminen sidotaan paikalleen. On korkeita ja matalia ??ni? ja ”蝉丑颈蹿迟颈苍驳”&苍产蝉辫; suuria kuivia oksia iskeytyy rumpukalvoille ne ovat ja eiv?t ole pehmeit? r?j?hdyksi? ihminen kohtaa v?ist?m?tt?m?n k?ysiss? kaikki sitoutuu h?neen ihminen sitoo kaiken itseens?, raahaa, vet?? kaiken alas mukanaan silloinkin kun n?ytt?? olevan paikoillaan ja harkitsevan ”let me turn into moss into grass, into rock 颈苍蝉迟别补诲”&苍产蝉辫; lopulta ei ole muuta kuin olla l?sn? luomassaan ja milt? h?n n?ytti silloin ei h?nt? n?kynyt IV Mietin kauan sidontataiteen merkityst? esityksess?. Sen sanallistaminen on vaikeaa. Siihen liittyy hyvin erilaisia s?vyj? sen historian ja nykyp?iv?n monimuotoisen soveltamisen takia. Ajattelen k?ytt? ja esiin nousee Lontoossa t?n? kes?n? esill? ollut Dominique Whiten n?yttely, jossa merenpohjasta nostetun n?k?isest? puutavarasta nousee ilmaan kiemurrellen metallitankoja. Oikeiden k?ysien rinnallakin ne n?ytt?v?t ruostuneilta k?ysilt?. Ne eiv?t pid? en?? mit??n kiinni, ne leijuvat pinnanalaisella tavalla, mutta nyt gallerian ilmassa. Whiten teosten k?ydet viittaavat sidontaan merenkulussa ja ihmisiin, joita kuljetettiin meri? pitkin. SONGS AFTER NATURE -esityksess? on toisin, se on maan esitys. Etsin ja etsin. Katakreesi on vertauskuvien sekoittamista ja v??rink?ytt??, sellaisten analogioiden luomista, joita ilman jotkin osat todellisuudesta j?isiv?t nime?m?tt? (Monika ?wierkosz, 2017). Sitten sattumalta t?rm??n taas Nancy K. Millerin araknologiaan. Ovidiuksen Araknen hahmosta inspiroituneessa teoriassa kirjoittaminen n?hd??n er??nlaisena h?m?h?kin verkon kutomisena: tekstit/ideat heittyv?t kuin langat ja ne ovat v?ist?m?tt? tekij?st??n ja t?m?n ruumista l?ht?isin. Ne muodostavat jotakin itsess??n ja yhdess? sen kanssa, mit? verkkoon tarttuu. Vertauskuva kertautuu kirjoittamisesta lavalle, sitojan liikkeisiin ja yksitt?isiin solmuihin lavalla. Miten ne vaikuttavat visuaaliseen, auditiiviseen ja semanttiseen materiaaliin: kurovat ja kirist?v?t, odottavat, pudottavat erilaisiin asentoihin, irtoavat, lomittavat tapahtumia toisiinsa, siirtelev?t katsojan fokusta, ulottuvat eri puolille, heittyv?t ?kki?, j??v?t n?kym?tt?miksi osiksi seuraavien alle, yhdist?v?t. Sill? mik? tahansa on ekosysteemiss? ja verkon solmuissa tekeytyv??, kunnes esitys on ohi. Ja sittenkin prosessi jatkuu. L?hteet Landwehr, Margarete. “Introduction: Literature and the Visual Arts; Questions of Influence and Intertextuality.” College Literature 29, no. 3 (2002): 1–16. ?wierkosz, Monika. “Arachne and Athena: Towards a Different Poetics of Women’s Writing.” Teksty Drugie 2, no. 2 (2017): 8–26. Abdel-Razek, Jamila ”Dominique White’s Shipwrecks Surface from the Depths”. 9.8.2024.