青楼传媒

T?ss? on yksi kelotutkimuksen 150 koealasta, joita l?ytyy Pohjois-Karjalan lis?ksi Kuusamosta ja Salamaper?n luonnonpuistosta Keski-Suomen Kivij?rvelt?. Kes?ll? 2022 tutkimus polkaistiin k?yntiin perustamalla koealat ja mittaamalla niilt? 3 000 kuollutta m?nty?. Nyt aloitetaan n?ytteenotto, jota jatketaan ensi kes?n?.

”N?ytteest? selvitet??n puun kasvuhistoriaa: miten puu on kuollut ja miten puun elinaikanaan kokemat h?iri?t vaikuttavat sen kehittymiseen keloksi”, Aakala selitt??.

Samalla Aakala opettaa oppilailleen n?ytteenottoa. Se on tarkkaa puuhaa. Pit?? merkata, mist? kohtaa puuta n?yte on otettu. Pit?? ottaa n?yte kohdasta, jossa puuaines on kovaa. Jos n?yte tulee palasina ulos, ne pit?? saada talteen oikeassa j?rjestyksess?.

Erityisen tarkkaa on puun kemiallisen koostumuksen tutkiminen. Silloin v?lineiden pit?? olla erityisen puhtaita.

”Vertailen kelopuiden ja muiden kuolleiden m?ntyjen puuaineksen kemiallista koostumusta. Kelossa on kemikaaleja, jotka est?v?t lahottajien toimintaa”, Günther esittelee.

Voisiko kelojen syntymist? edesauttaa?

Tutkimuskaira natisee, kun se porautuu puuhun. Vaikka maassa makaava kelo n?ytt?? laholta ja on sammalen peitossa, heti pinnan alta l?ytyy kivikovaa puuta. N?ytteess? vuosilustot ovat niin tihe?ss?, ett? paljain silmin niit? on vaikeaa laskea. Tervas tuoksuu. Tekisi mieli tehd? tervastulet, mutta nyt ollaan suojelualueella. Eik? kyll? muutenkaan en?? houkuta haaskata keloa nuotioon, kun miettii kaikkea, mit? olemme puhuneet.

Tutkimalla kemiallista koostumusta ja puun kasvuhistoriaa selvitet??n, mik? saa puun tuottamaan laholta suojaavia kemikaaleja. Vanhaan puuhun syntyy aina kest?v?? syd?npuuta, mutta riitt??k? se vai vaaditaanko jokin h?iri?, joka on hidastanut puun kasvua ja muuttanut sen kemiallista koostumusta?

Biologisesti kiinnostavaa on, ett? m?nnylle itselleen ei ole varsinaisesti mit??n hy?ty? siit?, ett? se on lahonkest?v? kuolemansa j?lkeen.

”Se on vain sivuvaikutus siit?, mit? puun el?m?n aikana tapahtuu”, Aakala toteaa.

Kunpa ei tarvitsisi vain istua sis?ll?

Tuomas Aakalasta piti alun perin tulla mets?nhoitaja.

”Is?ni pohti joskus matkalla hirvimets?lle, ett? jos saisi valita uudestaan, h?n olisi mets?nhoitaja. P??sisi tekem??n ty?t?, joka ei olisi pelkk?? sis?ll? istumista…”

Opiskeluaikana Aakalalle kuitenkin selv?ksi, ett? nykymets?nhoitajan ty? on tosiasiassa l?hinn? juuri sit? sis?ll? istumista. Maastoon mets?nhoitajat jalkautuvat en?? harvoin.

Samaan aikaan tutkimusty? alkoi vied? menness??n – ja katse k??ntyi talousmetsien sijaan luonnonmetsiin.

”Olin vaihdossa maatalousyliopistossa It?vallassa. Siell? osallistuin luonnonmetsien dynamiikan kurssille, joka oli todella kiinnostava.”

Sitten mets?ekologian dosentti Timo Kuuluvainen kutsui h?net Kanadaan tekem??n gradua. Kun Aakala jatkoi edelleen v?it?skirjatutkimukseen kuolleiden pystypuiden dynamiikasta, uravalinta oli jo selv?.

Kuuluvaisen ja toisen tutkijakonkarin Harri Vasanderin kanssa ideoitiin my?s kelotutkimus. Aihe sai muhia useamman vuoden, kunnes 青楼传媒 S??ti? my?nsi hankkeelle rahoituksen vuonna 2020.

Aakala on tutkinut luonnonmetsi? my?s Lapissa ja Ven?j?ll?. It?rajan taakse piti alun perin l?hte? kelojenkin per?ss?. Alkuper?iset tutkimuskoealat oli kaavailtu Kalevalan kansallispuistoon Vienan Karjalaan.

Mutta sitten tuli korona, joka lykk?si koko tutkimuksen alkua vuodella. Ja sitten tuli sota. Kentt?ty? Ven?j?ll? ja yhteisty? sik?l?isten tutkijoiden kanssa oli pakko hyl?t? muuttuneen maailmantilanteen vuoksi. Siksi olemme nyt piskuisella suojelualueella Lieksassa.

Voimasanat eiv?t ole aivan tavattomia my?sk??n suomalaisessa mets?keskustelussa. Debatti metsien k?yt?st? on jo vuosikymmeni? ollut riitaisaa ja k?rjistynytt?. Vastakkain ovat metsien talousk?ytt? ja suojelu. Lis?ksi mets?talouden sis?ll? kiistell??n jatkuvasti mets?nhoitomenetelmist?, erityisesti tasa- ja erirakenteisen mets?nhoidon eli avohakkuiden ja jatkuvan kasvatuksen v?lill?.

Aakala arvelee, ett? keskustelun kiihkeys johtuu siit?, ett? metsien kohtalo on Suomessa luonnonsuojelullisesti t?rkein kysymys, ja toisaalta taloudelliset intressit metsiss? ovat mittavat. Suomessa on 570 000 mets?nomistajaa, joten metsien k?ytt??n liittyv?t kysymykset koskettavat my?s henkil?kohtaisesti huomattavaa osaa kansasta.

”Iso osa keskustelusta on aika hy?dyt?nt? polarisoitumisen takia”, Aakala suree.

Nuoren polven tutkija yritt?? pysytell? leirien ulkopuolella, mutta leimautumista se ei aina riit? est?m??n.

”Oman roolini n?en mahdollisimman objektiivisen faktatiedon tuottajana.”

Sit? tarvitaan, sill? julkisuudessa el?? sitkeit? myyttej? esimerkiksi metsien hiilensidonnasta.

Mist? l?ytyyk??n hiilinielu ja -varasto?

Yksi yleinen v?ite on, ett? nuori ja ”hyvin hoidettu” mets? on paras hiilinielu. Tutkimustiedon valossa t?ss? oikeastaan mik??n ei pid? paikkaansa.

Todellisuudessa hakkuuaukko on hiilip??st?jen l?hde, ja taimikko sitoo hiilt? v?hemm?n kuin luonnonmets?. Talousmets? voittaa luonnonmets?n hiilinieluna vain hakkuukierron loppupuolella – kunnes se hakataan uudelleen aukoksi.

Talousmets?ss? my?s hiilivarasto on pienempi.

”Lis?ksi vanhoissa metsiss? varsinkin maaper??n varastoituu lis?? hiilt?, vaikka puuston ja lahopuuston muodostama hiilinielu l?henisi nollaa.”

Pohjois-Suomessa ilmastonmuutos on r?j?ytt?nyt jopa tuhat vuotta vanhat ikimets?t hurjaan kasvuun ja hiilensidontaan. Ne ovat luonnostaan harvoja, mutta kasvuolosuhteiden muuttuessa suotuisammiksi puuta mahtuu sinne lis??.

”Vanha mets? ei siis n?ivety, toisin kuin v?itet??n.”

Esimerkiksi viime aikoina paljon keskustelua her?tt?neeseen luontokatoon haetaan ratkaisuja vertailemalla talous- ja luonnonmetsi?, ja muokkaamalla sitten talousmetsien hoitosuosituksia.

Ikipuuta ajanlaskumme alusta

On tauon paikka. Istuimeksi kelpaa tietenkin jykev? maahan kaatunut kelo. Se saa ajatukset lentoon. Tasarakenteisessa mets?nhoidossa kiertoaika, eli aika taimikon perustamisesta seuraavaan avohakkuuseen, on lyhyimmill??n vain muutamia vuosikymmeni?.

Luonnonmets?ss? m?nty voi el?? yli 800-vuotiaaksi, seist? sen j?lkeen kelona saman verran ja s?ily? sitten viel? maapuuna vuosisatoja. Suomesta l?ytyy siis kelopuita, jotka ovat saaneet alkunsa samoihin aikoihin, kun silm?ns? avasi ensi kertaa er?s Jeesus Nasaretilainen.

Istumme ikuisuuden p??ll?, kun haukkaamme ev?sleip?? ja h?rpp??mme termarikahvia. Tukkirekka ujeltaa l?heisell? tiell? hurjaa vauhtia luultavasti kohti Uimaharjun tehtaita. Sitten on taas hiljaista.

Vaikka kelopuut ovat osa Suomen ikonista kansallista kuvastoa, niit? on – kuten jo aiemmin todettiin – tutkittu varsin v?h?n. Mutta nyt tutkitaan kunnolla. Tutkimushanke on nelivuotinen. Sen tuottama tieto saattaa poikia my?s jatkotutkimuksia.

Suomesta saatavalla tiedolla voi olla my?s laajempaa merkityst?. M?nnyt ovat maailman laajimmalle levinneit? havupuita. Niit? kasvaa tropiikista taigalle ja Kaukoid?st? Alaskaan, ja muutkin m?ntylajit muodostavat kelopuita.

”Tutkimuksemme tuloksista voi p??tell? my?s muiden m?ntylajien kelottumista”, Aakala muistuttaa.

T?ll? retkell? puita kairaava kolmikko keskittyy puiden ekologiaan, mutta tutkimuksessa on mukana osaamista niin ekosysteemeist? kuin lajistosta – hy?nteisist? sieniin ja linnuista j?k?liin.

Mukana on tutkijoita It?-Suomen, Jyv?skyl?n ja Helsingin yliopistoista, Suomen ymp?rist?keskuksesta, ely-keskuksesta, Luonnontieteellisest? keskusmuseosta sek? Mets?hallituksesta. Lis?ksi kelopuita ja niiden tutkimista dokumentoivat valokuvataiteilijat Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen, jotka ovat kuvanneet suomalaisia metsi? vuosikymmenien ajan.

Ensi vuonna kelotutkimuksen koealoilla on vilskett?, kun niilt? ker?t??n n?ytteit? ja tehd??n havaintoja puista, k??vist? ja kolopesij?ist?. Nelivuotisen tutkimushankkeen loppupuoli kuluu n?ytteit? ja havaintoja analysoidessa ja lopulta tutkimusraportteja laatiessa.