青楼传媒

Elokuussa 2015 Saaren kartanossa j?rjestettiin Kes?-Kaivo yhteisty?ss? HIAP:in, Frame Finlandin, Kuvataideakatemian ja Pro Artibus -s??ti?n kanssa. T?n? vuonna taiteilijat, tutkijat ja muut asiantuntijat keskustelivat paikallisuudesta, liikkuvuudesta ja residensseist?. 

Kes?-Kaivossa ty?skenneltiin ryhmiss?, joiden keskustelujen alustuksina toimivat aihepiiriin liittyv?t taideteokset; esittelyss? olivat mm. Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen Archipelago Scifi, Greie Antyen Sound Map Hailuoto ja Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin Immigrant Garden.

Ryhm?t nimettiin teeman mukaisesti muuttolinnuiksi: The Cranes, The Swans ja The Geese.

PUHUJAT, ESIINTYJ?T JA J?RJEST?J?T

Mukana keskustelemassa olivat Greie Antye, Pia Bartsch (青楼传媒 S??ti?, Saaren kartano),?Taru Elfving (Frame Finland), Juha Huuskonen (HIAP), Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger, Olga Jitlina, Signe Johannessen, Jonimatti Joutsij?rvi, Jouni J?ppinen, Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen, Anna Kirveennummi (Saaren kartanon johtokunta), Irmeli Kokko (Kuvataideakatemia), Tuija Kokkonen (Saaren kartanon johtokunta), Christine Langinauer (Pro Artibus), ?sa L?nnqvist (Pro Artibus), Sabine Meister, Hanna Nurminen (青楼传媒 S??ti?, Saaren kartano), Antti Salminen, Joanna Sandell, Anna Talasniemi (青楼传媒 S??ti?), Maria Valkama.

TAPAHTUMAN SATOA

SAAREN KARTANON RESIDENSSIAIHEINEN KES?-KAIVO 2015 

Kuva: Anna Talasniemi

DOKUMENTOINTI RYHM?KESKUSTELUISTA

DOKUMENTAATIO THE CRANES RYHM?N TY?SKENTELYST? SAAREN KARTANON KES?KAIVOSSA 14.8.2015

THE CRANES: 

Irmeli Kokko (mod. 1)
Joanna Sandell (mod. 2)
Tellervo Kalleinen
Oliver Kochta-Kalleinen
Olga Jitlina
Signe Johannessen
?sa L?nnqvist
Minna Heikinaho
Veera Schrey (dokumentaatio)

ENSIMM?INEN SESSIO

Taideteos: Archipelago Science Fiction
Taiteilijat: Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen
Moderaattori: Irmeli Kokko

– Keskustelun l?ht?kohtana oli Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen lyhytelokuva Archipelago Science Fiction. Ennen elokuvan katsomista moderaattori Irmeli Kokko alusti istuntoa esittelem?ll? elokuvan kontekstia eli Saaristomerta ja sen el?m?ntapoja. H?n levitti py?d?lle suuren kartan, josta osoitti muun muassa Ut? ja N?t? saaret. Kokko kertoi, ett? Saaristomeren saaret eroavat toisistaan paljon niin ymp?rist?ns? kuin sinne muodostuneiden el?m?ntapojen osalta. Saaret ovat olleet toisistaan melko eristyksiss?, ja siten yhten?ist? saaristolaiskulttuuria ei ole syntynyt. T?m? ilmenee esimerkiksi siten, ett? eri saarilla on eri murteita. Tietol?hteen??n Kokko oli k?ytt?nyt Benedict Zilliacuksen ”Ulkosaaristossa” kirjaa.

– Oliver Kochta-Kalleinen kertoi viel? lyhyesti elokuvasta. Teos on tilausty? CAA:lta (Contemporary Art Archipelago) ja teht?v?n? oli luoda paikkasidonnainen ja osallistava taideteos saaristossa.

Kuva: Pirre Naukkarinen

1970-luvulta l?htien saaristolaisten m??r? on v?hentynyt radikaalisti yleisten yhteiskunnallisten murroksien my?t?, ja kysymys saariston tulevaisuudesta sek? elinvoimaisuudesta on noussut esiin. Taiteilijat halusivat k?sitell? t?t? kysymyst? teoksessaan. Hankala tilanne ilmenee Kochta-Kalleisen mukaan muun muassa siten, ett? saarelaisten ja mantereelta tulevien lomalaisten v?lill? on ristiriitoja.

– Archipelago Science Fiction -elokuvassa esitet??n nelj? tulevaisuuden kuvaa siit?, millainen Turun saaristo on vuonna 2111. Skenaarioina ovat 1) el?kel?isten terveysparatiisi, 2) el?m?ntapa siirtolaisuus, 3) neokapitalismi postapokalyptisess? maailmassa ja 4) kiinalaisten omistama ulkoilmamuseo, joka esittelee tavanomaista saaristolaisel?m?? vuodelta 2011. Elokuva on humoristinen ja her?tti paljon ajatuksia keskustelijoissa.

– Muut halusivat kuulla taiteilijoilta lis?? siit?, miten teos oli syntynyt. Taiteilijat kertoivat, ett? he olivat j?rjest?neet saaristolaisille ty?pajoja, haastatelleet heit? ja tehneet kyseyit?. Saarelaisia pyydettiin kuvittelemaan, millaista saariston el?m? voisi olla sadan vuoden p??st?. Heille kerrottiin jo alussa, ett? tarkoituksena on tehd? scifi?, joten villit ja yll?tt?v?t ideat saa tuoda esiin. Kun projekti aloitettiin ei ollut tiedossa, ett? teos rakennetaan elokuvan muotoon, vaan ajatus syntyi prosessin aikana. Ty?pajoissa ja haastatteluissa syntynytt? materiaalia ty?stettiin yhdess? yhteis?taideprojektiin osallistuvien kanssa, mutta lopullisen elokuvak?sikirjoituksen laativat taiteilijat. Joitakin osallistujien esit?mi? ideoita j?i pois esimerkiksi teknisist? syist?. Kuvauvaiheessa saarelaiset toimivat elokuvassa n?yttelij?in?. My?s Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen esiintyiv?t elokuvassa. Projektiin osallistuneista l?ytyi kokenut animaattori, joka teki elokuvassa n?hdyt animaatiot.

– Puhe siirtyi yhteis?taiteen etiikkaan ja siihen, mit? ongelmia voi liitty? taiteilijan ja ryhm?n yhteisty?projekteihin. Se, ett? taiteilija asettaa ryhm??n omia ennakkoluulojaan on ongelmallista. Jo ihmisten kutsuminen ”yhteis?ksi” tai ”paikallisiksi” voi olla harhaanjohtavaa ja m??ritell? etuk?teen kokonaisuuden, jota ei ole olemassa. Projektiin osallistuvia ei saisi v?lineellist?? palvelemaan taiteilijan tarkoitusperi?. Kysymys siit?, mik? on osallistamista ja mik? taas v?lineellist?mist?, voi olla hankala.

Perinteinteisesti taiteilijalla on ollut vapaus liikkua yhteis?ist? ja kulttuureista toisiin, tutkia ja kertoa siit?, mit? h?n on n?hnyt. T?st? n?k?kulmasta katsottuna taiteilija on kuin antropologi. Taiteilija voi nostaa esiin ilmi?it? ja ongelmia sek? antaa ??nen niille, joita ei kuulla, mutta samalla t?h?n liittyy aina my?s valtasuhde.

– Keskustelijat toteavat, ett? elokuvassa esitetyt tulevaisuuden skenaariot eiv?t vaikuta t?ysin ep?todellisilta. Totuus on usein jopa tarua ihmeellisemp??. Esimerkiksi Signe Johannessen kertoi, ett? Ruotsissa on saari, jossa ei saa synty? tai kuolla. Jos saarelainen on raskaana, ik??ntynyt tai osoittaa ”heikkouden merkkej?”, h?net poistetaan, koska saaressa resurssit sairaalahoitoa tarvitsevalle eiv?t riit?. My?s Ut? ohjailee voimakkaasti sit?, kuka saa muuttaa saarelle. Nuoret ja lapsiperheet ovat tervetulleita. El?kel?isi? ja kes?asukkaita sen sijaan ei suosita.

– Keskustelua k?yd??n scifin ja muun fiktion mahdollisuuksista tarkastella todellisuutta. Scifi on hyv? keino k?sitell? tulevaisuuden pelkoja, toiveita ja yhteiskunnallisia tendenssej?. Scifiss? et??nnyt??n arkitodellisuudesta, on lupa suurennella ja leikki? erilaisilla ajatuksilla. Leikillisyys ja et??nnytt?minen voivat auttaa tekem??n todellisuudesta tarkkojakin havaintoja. Keskustelijat huomauttavat, ett? utopiakirjallisuudessa tapahtumapaikkana on usein saari. Saari voidaan n?hd? metaforana yhteiskunnalle. Se on kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Kun tarkastelu rajataan l?helle pient? kokonaisuutta, voi yksityskohdissa ilmenty? suuret globaali ilmi?t.

– Puhe k??ntyy residensseihin ja niiden tulevaisuuteen. Millanen voisi olla tulevaisuuden scifiresidenssi? Voiko residensseist? tulla elokuvassa esitettyjen skenaarioiden kaltaisia paikkoja? Millainen olisi el?kel?isten residenssi? Voisiko Saaren kartanosta tulla menneisyyden residenssi? esittelev? ulkoilmamuseo? Ent? Detox-residenssi? Tai residenssi luovuuden vapaana turvasatamana, jonne suurien yhteiskunnallisten ongelmien lonkrot eiv?t ulotu?

– Keskustelua k?yd??n viel? siirtolaisista ja pakolaisista. He vertautuvat saariston merih?t??n joutuneisiin, joita saarelaiset ovat perinteisesti auttaneet. Keskustelijoiden mukaan suorat ihmiskontaktit ja vuorovaikutus edist?v?t molemminpuolista ymm?rryst? ja avunsaantia. Pakolaisleirit ja vastaanottokeskukset sulkevat tulijat muun v?est?n ulkopuolelle.

AVAINSANAT:

• Fiktio keinona k?sitell? todellisuutta
• Et??nnytt?minen keinona n?hd? l?hemm?s

TOINEN SESSIO

Taideteos: Russia, The Land of Opportunity
Taiteilija: Olga Jitlina
Moderaattori: Joanna Sandell

– Olga Jitlinan teos Russia, The Land of Opportunity on lautapeli, joka k?sittelee keskiaasialaisten ty?per?isten maahanmuuttajien el?m?? Ven?j?ll? vuonna 2011.

Kuva: Pirre Naukkarinen

Jitlina alustaa aihetta kertomalla yleisesti Ven?j?lle suuntautuvasta ty?per?isest? maahanmuutosta. Erityisesti Keski-Aasiaan kuuluvista entisist? Neuvostoliiton maista tulee valtavasti ty?ntekij?it? Ven?j?lle. N?ist? maista Ven?j?lle saa tulla ilman viisumia ja ty?lupaa kolmeksi kuukaudeksi. Ty?lupa oikeuttaa vuoden oleskelun maassa.

Ty?ntekij?it? Ven?j?lle houkuttelee kotimaata korkeampi palkkataso. Ven?j?ll? my?s vapaus j?rjest?? el?m?ns? haluamallaan tavalla voi olla suurempi kuin kotimaassa. Maahantulijat ty?skentelev?t maassa eri pituisia jaksoja esimerkiksi rakennusty?mailla tai palvelualalla. Monet Keski-Aasian entiset Neuvostomaat ovat hyvin k?yhi?, ja Ven?j?lt? kotimaahan tuodut ansiot muodostavat merkitt?v?n osan maiden taloudessa.

Russia, The Land of Opportunity -pelist? on kaksi versiota. Toinen (taideversio) on suunnattu ven?l?iselle yleis?lle kertomaan ty?per?isist? maahanmuuttajista ja heid?n kohtaamistaan haasteista. Tarkoituksena on murtaa maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Pelin toinen versio laadittiin my?hemmin l?hinn? Keski-Aasiasta tuleville maahanmuuttajille opastamaan Ven?j?ll? ty?skentelyyn liittyviss? k?yt?nn?n asioissa kuten siin?, millaisia dokumentteja tarvitaan.

Jitlina kuvaa Russia, The Land of Opportunity -peli? k?yhien monopoliksi.

– Pelaamme peli? yhdess? kahden hengen joukkueina. Peliss? astutaan maahanmuuttajan kenkiin. Jitlina kertoo jokaisen pelihahmon el?m?ntilanteesta kuten siit?, mist? h?n on kotoisin ja millainen perhetilanne h?nell? on. Onneaan Ven?j?ll? l?htee koittamaan esimerkiksi aviomiehest??n eronnut tadzikistanilainen Anna, joka j?tt?? lapsensa matkan ajaksi ?itins? luokse kotimaahan.

Peliss? k?yd??n l?pi mahdollisuuksia, riskej?, ongelmia ja byrokraattisia kiemuroita, joita maahantulija voi kohdata. Eteen tulee paljon my?s ennakoimattomia ja kontrolloimattomia tilanteita kuten vaikeuksia poliisin kanssa ja rasistista v?kivaltaa. Jitlina h?yst?? peli? kuvailemalla ty?ntekij?iden kohtaamia tilanteita. T?m? on ensiarvoisen t?rke??, jotta voimme ymm?rt?? maahanmuuttaneita ja ymp?rist??, jossa he toimivat.

– Pelin loputtua ryhm?l?isi? kiinnostaa, millaisia ovat olleet pelitilanteet Ven?j?ll?. Jitlina kertoo, ett? lautapeli? on pelattu kouluissa lasten kanssa ja aikuisten kesken erilaisissa tilanteissa. Peli toimii keskustelun her?tt?j?n?. Vaikka monet ven?l?iset tiet?v?t keskiaasialaisista ty?ntekij?ist? yleisesti, peli voi antaa uusia oivalluksia, koska se k?sittelee aihetta maahanmuuttajan n?k?kulmasta k?sin.

– Joanna Sandell tiedustelee, tiet?v?tk? pelin pelaajat Ven?j?ll?, ett? kyseess? on taideteos. Jitlina kertoo, ett? asia on tuotu esiin, mutta tieto ei ole h?nen mielest??n v?ltt?m?tt? t?rke?. Peli on taidetta, mutta sill? on opetukselliset tavoitteet. Jitlina kertoo my?s, ett? pelin er??n? tavoiteena on dokumentoida keskiaasialaisten ty?per?isten maahanmuuttajien tilannetta vuonna 2011.

Sandell kertoo, ett? monet taiteilijat ovat siirtyneet taiteesta opetukselliseen ty?h?n, koska taiteilijan asema on taloudellisesti heikko ja koska heid?n mielest??n taidemaailman rakenteet eiv?t toimi. He k?ytt?v?t taidetta keinona opetuksessa, mutta erkaantuvat taidemaailmasta.

– Russia, Land of Opportunity -peliss? korostui sattuma ja hallitsemattomuus. T?ll? hetkell? tulevaisuus vaikuttaa yleisesti sattumanvaraiselta ja kaoottiselta. Mik? on residenssien tulevaisuus nykyisess? kulttuuripoliittisessa ilmastossa? Onko se kuin nopan heitt?mist?? Toisaalta taidetta voi k?ytt?? monin eri tavoin, esimerkiksi juuri opetuksellisiin tarkoituksiin. Jos taiteen tuki ja asema yhteiskunnassa heikkenee, ehk?p? taiteilijoiden tulevaisuus voi olla opetuksellisemmissa teht?viss?.

AVAINSANAT: 

• Leikillisyyden k?ytt?minen vakavan ja ajankohtaisen asian k?sittelyss?
• Ennustamattomuus, sattuman mahdollisuus
• Taide (opetuksellisena) v?lineen? ja keinona vaikuttaa

DOKUMENTAATIO THE SWANS RYHM?N TY?SKENTELYST? SAAREN KARTANON KES?KAIVOSSA 14.8.2015

Swans (Finnish)
Christine Langinauer (mod. 1)
Tuija Kokkonen (mod. 2)
Anna Kirveennummi (dokumentointi)
Anna Talasniemi
Pia Bartsch
Jouni J?ppinen
Jonimatti Joutsij?rvi
Antti Salminen

1.  Pia Bartsch Saaren seireenit ?– toukokuussa 2012
2.  Jonimatti Joutsij?rvi (Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden syd?miss? l?ikkyy) ilmestymisvuosi 2015 

Kuva: Pirre Naukkarinen

PIA BARTSCH ESITTELEE PROJEKTIN SAAREN SEIREENIT.

Paikkana Saaren kartano, toukokuussa 2012.

Kohteena naiset, jotka ovat poissa ty?el?m?st?: Naiset muuttuvat n?kym?tt?m?ksi i?n my?t?. Pia halusi kunnianosoituksena heille nostaa esiin n?it? ”pieni? ihmisi?” ja tehd? heit? n?kyv?ksi. (”Pienet ihmiset” on prosessin kuluessa noussut, naisten itse itsest??n k?ytt?m? ilmaisu.) Pia aloitti projektin koputtamalla ovelta ovelle ja kysym?ll? haluavatko he tulla tekem??n taidetta. No, ei tietenk??n. Simo, edellinen kiinteist?nhoitaja, sanoi ettei niin voi vaan menn? ovelta ovelle, ainakin pit?? pyyt?? kakkukahveille. Ensin oli my?s ajatuksena tehd? projekti yksin?isille, mutta sitten Pia luopui siit? ideasta. Aikaa kului kudontatuvissa, ”istuin salissa”, ainakin 3-4 kertaa pullakahvien kanssa, ja kerroin ett? haluan tehd? juhlan, ”tulisitteks te juhlaan?”

Mik? tausta-ajatus?

Ihmisi?, jotka ovat vaikuttaneet ty?h?n:

1. dro Rodriquez, teki ja soitti 70-luvulla folkmusiikkia, oli vaatimaton, kirjoitti kantaaottavia lauluja k?yhien puolesta. Yritti saada omaa musiikkia myyty?, musiikki ei myynyt, luopui sitten, ”ei minusta tule taiteilijaa”. Siirtyi tavallisiin t?ihin. Mutta teki ty?t? juhlan ajatuksella. Pukeutumalla frakkiin.
2. Piaa hoitanut mummo teki ty?t? antaumuksella, p??ll??n kaunis kotiessu, nailonkotimekko.
3. Marie von Ebner-Eschenback, teki ty?t? k?yhien puolesta, kulttuurin, taiteen ja tieteen puolesta ajatuksella: ihminen ei ole yksin, toimii yhteydess? muihin.
4. Jean Liedloff, eli Venezuelan sademetsiss? alkeellisissa oloissa. Teki ty?t? ajatuksella: ihminen menetti alkeellisen onnentunteen silloin, kun h?n alkoi kysy? el?misen tarkoituksesta ja luopui animaalisesta olemisesta t?ss? ja nyt.

Ty? k?ynnistyy

”Sitten tavoitin ne naiset.”

Halusin 13 naista, ei vain 12 ja paha haltijatar. Mutta aina tuntui puuttuvan joku. Kunnes sitten tuli viimeinen. (Ty?n esittely?.) Taustalla on ajatus, jonka mukaan ihmiset puhuvat ihan eri tavalla, kun he tekev?t jotain k?sin. K?sin tekem?ll? puhe pulppuaa eri tavalla, intiimimmin.

Ty?pajoissa tehtiin applikaatioita ja silkkimekkoja: niiss? on voimakas v?ri, paljon tunnelatauksia. Applikaatio on syd?men paikalla: se asia tai ihminen, joka asuu heid?n syd?mess??n. (Mm. yksi aviomies. Kissa. ?iti. Lapsenlapset.) Puhuminen siit?, kuka asuu syd?mess?, oli oleellinen prosessin ja tutustumisen kannalta. Ompelija teki puvut esityst? varten. Hiuksiin tehtiin koristeita naisten toiveesta. Yhdell? oli anopin hattu 40-luvulta. Pia haastatteli heit? paljon – usein, pitki? haastatteluja.

Pitk?t haastatteluversiot tiivistettiin nelj?sivuisiksi avoimien ovien p?iv?ss? esitett?viksi. Punainen matto, valkoiset p?yd?t, symboliset v?rit. Jokainen k?veli erikseen punaista mattoa pitkin sill? aikaa, kun Pia luki k?velij?n el?m?st? tehty? tiivistelm??. Tuttavat ja sukulaiset ymp?rill? kuuntelivat ja kuulivat my?s sellaisiakin ajatuksia, mit? naiset eiv?t olisi puhuneet muiden kanssa. Toisille oli tutumpi tilanne k?vell?, jotkut eiv?t koskaan olleet huomion keskipisteen?. Timo Juhani Kyll?nen soitti esityksen aikana haitaria – h?n osaa my?s vihelt?? kuin lintu.

Naisten kanssa puhuttiin street art -menetelmist?. He halusivat jotain pysyv?mp?? ja haluisivat tehd? ty?t? kukkien kanssa. Keskusteltiin mihin istutetaan kukkia. Kahvipannuihin, ehdotti Pia. K?silaukkuihin, ehdotti joku toinen. Yst?v?t, tutut tai sukulaiset tulivat mukaan parina istuttamaan. Laukun tarina kerrottiin samalla nuoremmille ja se kirjoitettiin yl?s. Otettiin valokuva, miss? oli kukkalaukku ja yst?v? ja he itse. K?silaukut ripustettiin yhdess? pesutuvan sein??n ja otettiin kuva kaikista yhdess?. Kukkalaukut on nyt muutamana vuonna ripustettu aina uudestaan pesutuvan sein??n. (Pian on hoitanut ripustamisen.) 

Kysymyksi? ja keskustelua:

Naisten ty? ollut fyysisesti rankkaa. Tuntuu tosi kaukaiselta kaupunkilaiselle. Miten sukulaiset ja tuttavat reagoivat? Pia kertoo, ett? mukaan tuli aika paljon uutta asiaa, mm. n?yryytyst?, jota joutui prosessoimaan. Ty?paikkakiusaamista jne. Naisilla oli joskus huono itsetunto. My?hemmin k?vi ilmi, ett? joku saattoi kokea tilanteen noloksi. Mutta kuitenkin piti projektia tosi hyv?n?.

Pia: tosi hyv? on se, ett? yhteis?taiteilija on jatkossakin l?hell? ja mukana. T?m? projekti oli my?s el?m?nyst?vyyden alku.

Prosessiin liittyi paljon erilaisia tarinoita, jotka eiv?t kaikki liittyneet yhteen – syd?n, tarina, laukku, meniv?t eri suuntiin. Syd?n oli puvussa mukana, mutta taustalla olevien tarinoiden ei v?ltt?m?tt? edes tarvinnut avautua yleis?lle. Kyseess? oli ”ehk? enemm?n inside-juttu”.

Kysymys: Oletko tarkastellut miten se vaikutti heid?n el?m??ns??

Osallistujia haastateltiin Pian tulevan yhteis?taiteeseen liittyv?n kirjan yhteydess?. Tuli esille, ett? ty?skentely seireenien parissa on vaikuttanut heid?n yhdess?oloonsa.

Haastattelussa ilmeni, ett? osa tunsi muut ulkon??lt?, mutta intensiivinen yhdess?olo edesauttoi ihan uuden kuvan saamiseen ihmisest?, joka on ollut mukana. Ent? miten otetaan taidetta ja kulttuuria mukaan. Nyt jotkut ovat olleet mukana koko ajan, kun on tarjolla paikallisesti taidetta ja konsertteja. Aiemmin ajattelivat esim. ett? ”toi nykytaide tuolla ylh??ll? ei ole meille”  – nykytaide on niille siell? ylh??ll?”. Pia on tehnyt n?yttelymatkoja Tukholmaan ym. paikkoihin naisten kanssa.

Mist? olivat kotoisin? Kaksi Askaisista ja muut t??lt? Mietoisista. Avauksia mm. siit?, mit? on k?sity? ja k?sity? taidekontekstissa.  He tutustuivat yhdess? yhteis?taiteen keinoin toteutettuun k?sity?n?yttelyyn, Anna-Maija Aarraksen kuratoima n?yttely WAM:issa.

Miten muu yhteis? suhtautuu naisiin – tiedon kautta vaikuttaminen – onko vaikutuksia. Pia: Vaikea sanoa.

Pia ty?skenteli my?hemmin my?s miesten kanssa, joiden nimeksi tuli Siniset enkelit. Taustana miehill? oli maatalouskonetehdas Juko, joka suljetaan. Miehill? enkelinsiivet ja ik?? 50 +. Se oli hyv? kokemus. Miesten kanssa puhuttiin t?ist?. ”Ne muut olivat kateellisia. Siit? ne saavat kun eiv?t uskaltanut.” Miehet kokevat tekemisen turvallisena ja mieli on auki.

Miten mediajulkisuus vaikutti?

Se julkisuus, mit? Saaren kartano tuottaa sis?puolelta, teoksen kannalta, presentaatioilla, Pia: kerran oli yksi osallistujista mukana kertomassa tekemisist??n.

Luulen, ett? se vaikuttaa yhteis??n. Luoda uusia identifioimisen mahdollisuuksia, kun ihmisten ty?paikat menee alta eik? ole en?? ryhm?? joihin kokevat kuuluvansa. Syntyy ryhm?identiteetti, jossa tuntee ett? kuuluu johonkin. Identiteetti taiteen kautta.

Kasvaa ryhmi?, joihin kuulut ja joihin koet kuuluvasi.

Kaivataan perusteellisempaa tutkimusta siit? miten yhteis?taiteen projektit vaikuttavat. K?sill? ajattelemisessa on jotain tosi merkityksellist?. Se on nopein tapa luoda yhdess? jaettua merkityksellist? el?m??. Taidon ja taiteen rajapinta on keskeinen. Ihmiset avautuvat, kun tehd??n k?sill?. Puhutaan puhumisen vuoksi / taideobjekti ja kokeva subjekti – erilaisia suhteita, yleis?n tekij?n ja taiteen tekij?n v?lill? ja tekemisen arkisiakin tapoja. Taidollisuus laajemminkin, miten kulkee reitti taiteen ja taidollisuuden suhteisiin. Puhetta kudontahuoneesta ja siit? mikroyhteis?st?, joka rakentuu taidon harjoittamisen ymp?rilt?.

”Osa sanoi, mulla on niin perunasormet etten osaa.”

Puhuminen yksin voi olla er??nlaista ”itsetyydytyst?” – kun taas tekeminen on ongelmien ratkaisemisen kautta etenemist?. Tekeminen on toisenlaista – aina joku joka sanoo ”m?? voin n?ytt?? miten se tehd??n”. Projektit, joissa ei tehd? yhdess?, j??v?t pinnalliseksi. Tekemisess? ihmiset ovat eri tavalla l?sn? kuin vain puhuessaan. Se on turvallinen paikka ep?onnistua.

Projektin ep?onnistuminen – milloin se tulee? Onko sellaista?

Ideoista putoaa pois 95 % – se ei ole ep?onnistumista vaan asia muokkautuu osallistujien mukaan.

Miten ajatus teoksesta syntyi? Onko ollut mieless? aikaisemmin. Seudun naiset?

Pia: Ideoita, eiv?t koskaan toteudu. Syd?mest? kasvaminen. Idea, saksankielinen lause, voisi olla yhdist?v? tekij? teoksessa jota tekee. Kuulua johonkin on yhdist?v? juttu. Karjalasta Suomeen tulleiden asioitakin keskusteltiin yhdess?. Nyt Immosen statusten kautta tekisi mieli semmoiseenkin ampiaisen pes??n laittaa itsens?… (n?ytt?? sormella miten)

Ihmiset kasvavat yhteis?ihin ja koko ajan tapahtuu migraatiota, yhteis?j? hajoaa koko ajan. Juttu on siin? mit? prosessin aikana tapahtuu. Prosessi jatkuu. Tunteet, mit? siell? on. Projekti joka jatkuu. Pia menee paikallisyhteis??n, paikallisyhteis?ss? on x m??r? ihmisi?, ihmiset menev?t koteihin, Saaren kartano muuttuu, keskusteluissa levi?? ajatus Saaren kartanosta ja sen prosesseista edelleen. Se on kuin kytkent?kaavio tai rihmasto. Keskustelua rihmaston ideasta.

Myn?m?en Seudun Ty?tt?mist? tulee 3–4 osallistujaa kaikkiin tilaisuuksiin, mist? se kertoo? Projekti tehtiin 2–3 vuotta sitten. L?ht?ajatus oli, ett? ty?tt?mill? on aikaa kun projekti piti saada kahdessa viikossa valmiiksi. Ihmisten toiminnasta erilaisissa kohtaamisissa on koko ajan n?ytt??: se havainnollistaa hyvin, miten tapahtuu toiminnaksi tuleminen. (Pia kertoo esimerkin pankkikortin h?vi?misest? ja saamastaan avusta.)

Rihmasto levi??, levi?minen jatkuisi koko ajan. Etiikan kysymys: Pia on hoitanut keskustelua ja n?kyv?ksi tulemisen j?lkihoitoa. Onko tullut mieleen kehystetymp?? jatkoa ty?lle? Naiset jatkuu t??ll?. Keskustella. Reflektoida. Uusia ihmisi? pit?isi saada. Kari Tykkyl?inen: You Tubessa suohiihtoa naisten kanssa. Naiset v?hiss? pukeissa.

Jatkoa seurasi ty?tt?mien kanssa toisessa hankkeessa, joka oli animaatio: eka ty?ss? ei halunneet olla tunnistettavia. He esiintyv?t naamarin ja pahvinukkien kanssa. Toisessa leffassa he olivat ihan omana persoonanaan mukana kameran edess?.

Miten yhteis? vaikuttaa residenssiin ja Pian itseens?? Intensiivist?, ja on aina se vaara, ett? kaikkea tulee liikaa. Etiikassa, moraalissa, miten paljon vaikuttaa? Saareen? Esitykset vaikuttaneet residenssitaiteilijoihin, jotka ovat kuulleet Pian esitt?v?n t?idens? tuloksia.

Residenssitaiteilijat – taiteilijoiden el?m?ss? paikallisuus j?? ohueksi – ovat kuin laskuvarjotaiteilijoita. Tilanne on toinen Pialla, koska Pia j?? t?nne. Paikkaerityisen kohteen taiteilijat – ovat hetken, l?htev?t pois, lenn?tet??n pois. Taiteilijoiden suhtautuminen voi kertoa my?s kosketuksen ja suhteen (tiedon) puuttumisesta: Tulen t?nne ja n?yt?n teille yhteyden luontoon kahdessa viikossa.

Huonoja vaikutuksia? Aina voi tehd? virheit?, mutta jos on mahdollisuus tehd? samojen ihmisten kanssa, ei kaikkea tarvitse aloittaa aina alusta. Kohtaamista edellytt?vi? tilanteita on paljon. Pia kokee, ett? ep?m??r?iset ty?t eiv?t ole yhteis?taiteellisia: eiv?t my?sk??n sellaiset miss? yhteis? on orjana, oppilaana, jonkun keinotekoisesti aktivoimana, Piaa itse??nkin h?vett?? my?hemmin jotkut asiat. Voiko ep?onnistumisista oppia? Voi.

Huonot yhteis?t, joita pit?? purkaa, tuhota tai heikent??. Onko sellaisia?

Ennakkoluuloihin ei auta mik??n muu kuin kohtaaminen.

Pia on my?s kohtaamisen ammattilainen, joka kohtaa taiteilijoita. Miten heid?n kanssaan kohtaaminen ja heid?n kohtauttaminen ryhm?ksi tapahtuu? – Pia: vaihtelevasti. Surujen talossa. Kivimakasiinissa. Kivimakasiini kysyi voisiko sinne laittaa jotain ja Pia keksi laittaa sinne t?it? yhdess? ryhm?n kanssa.

Millaisissa rooleissa Pia toimii? Ongelma, johon Pialta haetaan ratkaisua? Vai – tuu hengailemaan meid?n kanssa, tuu tekem??n meid?n kanssa jotain turhaa. Trouble shouter?

Paikallisten kiinnostuneiden kanssa? ?– aktiivisesti toimivien kanssa, spreading, on laitettu jo To do -listalle. Mutta opettajat, kirjastot, ym. j?tt?v?t helposti Pian yksin tekem??n ja h?ipyv?t tekem??n omiaan. Yhteis? k?ytt?? hyv?ksi taiteilijaa? Ne on sellaisia projekteja, miss? ei p??se yhteis?n kanssa mihink??n, koska siin? on liian v?h?n aikaa. Yht?kki? yhteis? on poissa.

Ja toinen: Kouluissa on omat s??nn?t. Sekin est?? – koululaiset – heill? on niin paljon tarjontaa, teen mieluummin aikuisten kanssa. Voi olla yksi tunti kuvaamataidossa on liian v?h?n. Aina tapahtuu tietenkin jotain (susi-projekti).

Yhteis?taiteesta usein siloiteltu kuva esityksiss? – ep?onnistumisen kokemukset ovat kiinnostavia ja t?rkeit?.

Rihmasto, n?kym?t?n. Mykologia – paikkoja, tiettyj?, pitk?ik?isi?.

Kuva: Pirre Naukkarinen

JONIMATTI JOUTSIJ?RVI OHJATTUA KERHOTOIMINTAA NIILLE JOIDEN SYD?MISS? L?IKKYY

Jonimatti lukee tekstin.

Kaikista sanoista ei voi p??tell?, kuka ne tarkalleen ottaen on ilmaan lausunut, mutta p??osin sanojana on ollut Jonimatti, silloin kun ei muuta ilmoiteta. Kysymykset tulevat ryhm?n j?senilt?.

Teoksen suhde paikkaan?

Ty?st?prosessi?

Jonimatti teki runoihin jonkin verran muutoksia Saaressa – muuten teos syntyi kuitenkin jo aikaisemmin. Esimerkiksi jos runon s?vyn? v??r? tunne – ”pateettisuutta ei haluttu viem??n huomiota oleellisilta asioilta”.

Runon kuuleminen –

Jos en tunne muotoani, muutun, 

Jos tunnen muotoni, se muuttuu

Erilaisia nostoja ja tulkintoja:

Muutoksen teksti, koko ajan muuttumassa.

Veist?m?tt?myys on potentiaalisuutta ja sellaisenaan kiehtovaa.

Migraation valuma-alue: valtava m??r? laskeutuneita el?imi?, asioita, kasveja – –

Valuma-alueen k?site: Paikka johon jotain kertyy, koska on alempana kuin muut, sinne virtaa vesi

Kysymyksi? Jonimatille: Miten residenssiaika vaikutti kirjoittamiseen? Miten miell?t paikan ja alueen suhteen kirjoittamiseen? Suhde on suora ja konkreettinen. Esimerkiksi h?lyisess? ja sosiaalisessa ymp?rist?ss? paremmin kuin yksityisess? kirjoitushuoneessa. On hienoa, ett? voi lukea jollekin avoimelle yleis?lle. Esimerkiksi runo ”Tutkassa n?kym?t?n syke”, on luettu t??ll? viime syksyn?. Oli t?rke?t? voida testata miten runo toimii. Pieni yleis? ja intiimi tilanne. Lukeminen on hyv? peili kirjoittamiselle. ??neen lukeminen jollekin yleis?lle niin, ett? ty? on kesken, mutta niin valmis, ett? sen voi jakaa. Silloin mahdollisia v??rinymm?rryksi? aiheuttavia kohtia voi viel? korjata. Esimerkiksi tuo runo: se alkaa kuvalla tai tilalla, ja joku koki sen voimakkaasti, mutta eri s?vyll? kuin mit? tarkoitin. Pystyin viel? tarkentamaan.

Jonimatilla oli t??ll? hetken ty?huone navetalla. Liitutaulusein?t. Keskener?inen romaani oli lev?ll??n siell?, ja jotkut k?vi siell? huoneessa. Omituinen tapa jakaa sit?, joku selaili sit? vaikka ei ymm?rt?nyt sanaakaan.

Kaikki vaikutelmat mit? ihminen saa, on yleens? jostain paikasta:

Satavan saarella Turussa kyy s?i vaskitsaa. K?velij?, kyy ja vaskitsa sattuu samaan paikkaan.

Paikka: Musta toimistotuoli, jossa istuin niin paljon, ett? se alkoi keikkua.

Jos vaihtaa paikkaa, teksti muuttuu heti?

Jonimatti: kun rannan kivill? luonnonsuojelualueella kirjoitin, h?iritsin el?imi?. Mutta ei se haittaa, kuulun mielest?ni niiden joukkoon. Havaintoja madosta ja miten mato liikkuu, varovainen tuntoaistilla kulkija. Sekin tulee p??tym??n yhteen fantasiaromaaniin, jossa on matojakin, muiden muassa.

Ty?ss? erottuu itselle monia eri paikkoja, on Kaarinaa, Turun Satavaa, Vammalaa ja vaikka mit? paikkoja.

Anna: Onko kaikille runoille siell? joku paikka?  Jonimatti: Viimeist??n kun editoi, ei ole miss??n paikassa, paikallisuus katoaa.

Antti: Lukenut teosta sen eri vaiheissa. On tiettyj? teemoja tai topoksia, jotka on tullut l?helle. Veist?m?tt?m?n puun teema esimerkiksi, joka liittyy taolaiseen ajatukseen siit?, millainen mielen tulee olla, kun se on hyv?. Kiinnostavaa on, ett? ne on el?imen muotoisia. En saa siit? mit??n lopullista tulkintaa ja se on hyv? asia.

Kristillisen mystiikan klassikko (lukee p?tk?n runosta, tunnistan).

Se on hyvin vaikeaa ennen kuin siihen voi kasvaa – kenenk??n puolesta sit? ei voi tehd?.

Tulkinta rajaa sit? miten sit? pit?? lukea.

Ryhm?ty?n idea: Tuija muistuttaa, ett? meill? ei ole mit??n ehdottomia keskustelun teemoja eik? tavoitteita.

Antti: Teokseen kirjoittautuu mukaan ainutkertaisuuksia – silloin siit? ei voi en?? kertoa sellaisena kuin se on tapahtunut. Jos runoon on joku suhde, merkityksellinen suhde, siihen muodostuu ainutkertaisuuksien ketjuuntumisia, tiettyydet ovat liikkeess? toisiinsa. Kun lukee uudelleen ja menee teokseen sis??n ja sen kuvaamiin paikkoihin, niiden konstellaatio muuttuu eik? niit? en?? koe samoina. Paikat ei v?ltt?m?tt? ole kaikkien tulkinnassa aineellisia.

Siin? miss? tiede on tekemisiss? toistettavien asioiden kanssa, niin hyvin k?rjist?en taiteellinen tieto ja taide on tekemisiss? ainutkertaisuuksien kanssa. Tieteen ja taiteen paikkojen erilaisuus ei tarkoita etteik? ne voisi kohdata.

Tuija: eik? me kaikki puhuta siit? mist? me ei voida puhua.

Antti: Joistakin asioista on vaikeampi puhua kuin toisista.

Jonimatti: Ainutkertaisten kokemusten aluetta. Tapahtumapaikkaa t?lle tapahtumalle, miss? kyy sy? vaskitsan, mulla on siit? muistikuva siit? havainnosta ja kokemuksesta ja hetkest?, joku k?sitys siit? mist? olin tulossa, mutta sitten se pian muuttuu kuvitteluksi. Miten t?m? nyt sanotaan, ett? se ilmaisee sit? mit? haluan? Ainutkertaisuus mik? on saanut kirjoittamaan sii? on johtanut moneen yritelm??n saada se jotenkin dokumentoitua, muotoon jotain siit? mit? m? oon ehk? kokenut. Toisaalta, m? oon itse my?s unohtanut mit? oon kokenut. Ja kun luen sen uudelleen, saan siit? jonkun tuntuman mit? sill? yrit?n sanoa. Voin vain toivoa, ett? joku toinenkin saa siit? jotain merkityksellist?.

Ainutkertaisuus.

Antti: Sun tiettyys ja kulloisuus on mik? siin? puhuu, mutta kirjoittajana ja runoilijana otat vastuun siit? tarkkuudesta. Tarkkuus ei ole sit? ett? kokisi sen samana, vaan ett? se voisi moninaistua. Kulloisuus tai tiettyys – jos ne on elossa niin ne voisi moninaistua. Singulaarinen ilmaisu on jotain, mist? ollaan vastuussa, siit? ett? se on riitt?v?n tarkka, tietty, voi sarjoittua, moninaistua. T?sm?llinen, tarkka, pelkk?. Mutta meill? on Jonimatin kanssa pitk? puhehistoria, me ollaan jauhettu n?it? sanoja (samoja?) 15 vuotta ehk?. Voi luottaa, ett? se jatkaa el?m??ns? moninaistumalla arvaamattomilla tavoilla.

Jonimatti: Vaskitsa -esimerkki kertoo migraation valuma-alueesta. Valtava m??r? asioita on laskeutunut. Sanat on vaihdettavissa ne voi tarttua, kaksi melkein samanlaista kohtaa. Muoto ja muodottomuus, kaksi vaihtoehtoa. Esimerkiksi sivulla 12 ja 13 ja my?s sivulla 90 ja 91 on samat tekstit eri versioina. On paitsi teksti my?skin laulu. (lukee, laulaa)

Vaihdettavuus? Vaihdettavuus olemassa, mutta vaihdettavuuden tapa, syy – eri teksti ja – jos paikka tai tila on voimakas tai merkityksellinen ratkeamattomalla tavalla – ei ole korjattavissa, korvattavissa. Esik?sitteellinen puoli – on jotain, mik? on rikki, jokaisessa merkityskellistetyss? paikassa, on aina jotain rikki. Rikkin?isyytt? ei voi vaihtaa mihink??n.

Juha: Helvi H?m?l?isen tekstit mieless? t?st? paikasta, miss? nyt istumme. N?m? puut. H?m?l?inen kirjoittaa miten kirjoittaa niin kuin puu luo lehtens?. Se tapahtuu, lehdet putoaa. Kun taideteos on valmis, se on ohi, ei pysty lukemaan.

Keskustelua ajasta ja taiteesta ja aikataiteesta. Esitys menee ohi – ja sitten ollaan sen muiston kanssa tekemisess?. (Kiehtovaa. Aika ja alasp?in painuminen. Fossiilit. N?it? muistan itse ajatelleeni t?ss?, mutta en ottanut muistiinpanoihin mit? sanoin, jos sanoin.)

Mik? j?lki siit? j???

Taolaisuus. Assosiointia. Antti: Tietyt taolaisuuden ajatukset liittyy taolaisiin etsimisien tai herkkyyksien tapoihin. Virtaamisen, taipumisen, muodonmuuttamisen jutut on monen taolaisen klassikon ytimess? – mit? on voima, mit? on intensiteetti?

Mik? on yksinkertainen teksti, mik? on monimutkainen teksti?

Veist?m?t?n puu, jonne p??see sis??n. ”Hirve?n hauskaa, ett? hy?nteiset p??see sis??n.”

Muodonmuotokset, taolaisuuteen kuuluva elementti.

Fragmenttien kanssa ty?skentelty. Ei oo hirve?n kaukaa haettua hakea ett? fragmenteilla ja sirpaleilla on jotain tekemist?.

Hiekanjyv?t, nostaa esiin Jouni.

Paikka on maailmansirpale jotenkin. V?hint??nkin pari eri suuntaa.

Luonnon merkitys, kaupungin, maaseudun? Jonimatti: Mets?ss? olen kiusallisen v?h?n, kaupungeissa yll?tt?v?n paljon, maaseudulla satunnaisesti. Mulla on se kyky l?yt?? j?tt?maa. Ei ole tarkkarajaista. Lyhyen k?velymatkan p??ss? majapaikasta.

Jonimatti: Olen iloinen siit?, ett? teksti on niin avoin, ett? siell? on tilaa ihmisen kokemuksille.

Tekstill? on monet juuret niin monenlaisissa ajoissa, segmenttej?. Intiimeille alueille menevi? tulkintoja. V?ltt?? tekem?st?. Koska ne kaventavat tapoja, joilla ihmiset voivat lukea teksti?.

Vaikuttaako ihmisten kokemukset lukemisen tavoista jotenkin

Jonimatti tekee havaintoja ihmisten olemassaolosta lukemisen hetkell?. Ei tietoa miten liittyy tekstiin tai miten ??neen. Palaan omiin teksteihin er??ll? tavalla narsistisestikin – ”mit? m? olinkaan tehnyt tai kuka m? luulinkaan olevani”. Avoin tekstimaailma. Mutta keskim??rin: ei vaikuta.

Muistamiseen ja muistojen yll?pit?miseen liittyv? h?mmennys, mit? se ihmisess? aiheuttaa?

Puiden juuret, muistin, ett? viime viikolla muistin. Muuttunut erilaiseksi jo. Alitajunnalle voi kirjoittaa. Juuret, joista en ole puhunut, mutta ne on siell?, joten ehk? ne juuret puhuttelee lukijaa maanalaisesti. Fantasioin. Romanttinen k?sitys taiteilijasta kanavana jollekin muulle? Kyse on jonkin muun ilmenemisest?. Itse yhten? viem?rinputkena.

Paikat ei-inhimillisi?, velkaa muulle, ei pit?isi liian ihmiskeskeisesti l?hesty? paikkoja. Erilaisten el?inten ja ilmi?iden laskeutumispaikka.

DOKUMENTAATIO THE GEESE RYHM?N TY?SKENTELYST? SAAREN KARTANON KES?KAIVOSSA 14.8.2015

The Geese

Taru Elfving (mod. 2)
Sabine Meister
Kalle Hamm
Dzamil Kamanger
Greie Antye
Hanna Nurminen
Maria Valkama
Silja Pasila (dokumentointi)

Antye Greie: Sound of Hailuoto

Keskustelun kohteena oli ??nitaiteilija Antye Greien teos Sound of Hailuoto. Teos on tabletille tai matkapuhelimelle ladattavissa oleva ilmainen ??nisovellus. Taiteilijan sanoin se on ”community matter”. Teos on yhteis?llinen ja viestiv? projekti, joka puhuu maailmalle; se tuo Hailuodon ??nimaiseman vaikka keskelle New Yorkia. Teosta ja sen valmistumisprosessia luonnehtivat osallistavuus ja kasvatuksellinen elementti. Olennaisia ovat kuuntelemiseen ja identiteettiin liittyv?t teemat.

Sound of Hailuoto perustuu lasten ideoihin. Teos on luonteeltaan osallistava, se on toteutettu yhteisty?ss? 25:n lapsen kanssa. Heid?n ajatuksiinsa perustuu se, ett? teos kuvaa Hailuodon saarta. Prosessin aikana lapsille my?s kerrottiin tekniikoista sovelluksen kehitt?misen taustalla, esimerkiksi graafisesta suunnittelusta, pelisuunnittelusta ja koodaamisesta. Lopulliseen sovellukseen Greie piirsi saaren ja lapset nauhoittivat ??ni? ymp?rist?st??n. Sovelluksessa kuuluvat esimerkiksi koulun kello, meri ja linnut.

Teoksessa taide toimii voimaannuttamiskeinona ja se saa kasvatuksellisia merkityksi?. Sound of Hailuoto lis?si lasten tietoisuutta paikasta ja opetti tarkkailua. Teoksessa olennaista on paikan ja ymp?rist?n luomat merkitykset: oman paikkansa rakastaminen sek? luottamuksen rakentaminen paikkaan.

Teoksessa yhdistyv?t luonto ja teknologia. Yhteys ymp?rist??n tuotetaan teknologian kautta. Teknologian my?t? painottuvat my?s kasvatukselliset merkitykset. Lapset k?ytt?v?t teknologiaa paljon, mutta heill? ei ole tietoa, mihin se perustuu. Kouluissa ei opeteta, mit? internetin takana on. Sovelluksen valmistusprosessi teki teknologiaa ja sen taustoja tutuksi lapsille.

Teoksessa media on median sis?ll?. Sovellus v?litt?? ??nt?, ??net v?litt?v?t mielikuvia. ??net luovat yhteyksi?. My?s ??ni kutoo asioita yhteen. ??ni voi jatkua ikuisesti, materia toimii sen v?litt?j?n?. Lis?ksi teoksen visuaalinen puoli, saari, assosioituu yhteyksiin; se on meren kautta kytk?ksiss? moneen paikkaan.

??nien tuottamat yhteydet kytkeytyv?t kokemuksiin, esimerkiksi ihmisiin ja paikkoihin. ??net tuottavat jokaiselle mielikuvia ja assosiaatioita paikasta riippumatta, ne ovat globaaleja. T?ss? mieless? teos on yleismaailmallinen. Samalla ??net kuitenkin aktivoivat tunteita, joka tekee niiden kokemisesta ??rimm?isen henkil?kohtaista. ??niin yhdistyv?t muistot ovat henkil?kohtaisia. ??nill? on suuri merkitys alitajuntaan.

Sovellus saa lapset keskittym??n elinymp?rist??ns?; se tuo my?s uusia tasoja heid?n jokap?iv?iseen ymp?rist??ns?. Teoksen valmistumisprosessi oli pitk? aika lapsille, mik? tarkoitti todellista kohtaamista ja pitk?aikaista panostusta. Vaatii aikaa luoda side lapsiin, se vaatii paljon my?s taiteilijalta.

??net ja internet nostavat esiin kysymyksi? globaalista. Tekeek? internet mahdolliseksi sen, ett? kaikki on nyky??n saatavilla, paikasta riippumatta? Internet kutoo yhteyksi?, ja suo siten v?yli? ja vuorovaikutuskeinoja heillekin, jotka muuten ovat eristyksiss?. Ongelma kuitenkin on, ettei internet ole saatavilla kaikkialla, tai jokaiselle. Paikka tai osaaminen voivat rajoittaa sen k?ytt??. Ent? miten internet kytkeytyy paikallisuuteen? Miten se vaikuttaa siihen, kuinka lapset k?sitt?v?t sen, miss? ovat? Tuottaako internet k?sityksen paikasta, ja millaisesta paikasta? Onko kaikki yht? julkista tilaa?

Lapsille ei juuri opeteta kouluissa teknologiaa ja internetin k?ytt??, mutta he hallitsevat ne silti aikuisia paremmin. Pit?isi kuitenkin l?yt?? uusia keinoja ja metodeja, joilla kyett?isiin k?sittelem??n ja ymm?rt?m??n informaatiota, jota tulee koko ajan lis??. Muuten todellisuus ei pysy digitaalisen maailman per?ss?. Esimerkiksi tietokonepelit voivat vaikuttaa todellisuuden k?sitt?miseen, jolloin el?m? ymm?rret??n pelin?. Ohjelmistot ja tietokonepelit vaikuttavat k?ytt?ytymiseen, vaikka suunta kulkee my?s reaalimaailmasta digitaaliseen maailmaan. Millaisia moraaliin liittyvi? kysymyksi? digitaalisen maailman ja reaalimaailman v?lisest? suhteesta her??? T?ytyisi l?yt?? yhteys ja balanssi n?iden kahden maailman v?lill?.