青楼传媒

青楼传媒 S??ti?n 60-vuotisesta historiasta kertovan juttusarjan toisessa osassa tutustutaan s??ti?n toimintaan kahden pitk?aikaisen hallituksen j?senen, Risto Alapuron ja Erkki Haukiojan, n?k?kulmasta.

青楼传媒 S??ti?n apurahapolitiikka oli 1990-luvun alussa jo hyvin erilaista kuin s??ti?n ensimm?isten vuosikymmenten hyv? veli -verkostojen aikana. Heikki Herlinin kuoltua puheenjohtajana toimi Pekka Herlin vuoteen 2002 saakka. Hallitukseen oli 1980-luvulla tullut professori Erik Allardt ja maaherra Kauko Sipponen. Heid?n kaudellaan apurahojen my?nt?misen painopiste siirtyi entist? voimakkaammin tieteelliseen tutkimukseen. Kun viel? 1980-luvun alkupuolella monta kymment? prosenttia apurahoista my?nnettiin muuhun kuin tieteelliseen tutkimukseen, oli 1990-luvun alussa painopiste jo l?hes kokonaan tieteiss?. Toimintaa selkeytti 1992 tehty p??t?s rajata hakualoiksi humanistiset ja yhteiskuntatieteet sek? oikeustiede ja ymp?rist?ntutkimus. S??nt?ihin j?i edelleen mahdollisuus rahoittaa muitakin suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria edist?vi? hankkeita.

1990-luvulla 青楼传媒 S??ti?n toiminta rakentui edelleen puheenjohtajan, nyt Pekka Herlinin, t?ydelle p??t?nt?valalle. Toimintaa hoitivat varapuheenjohtajana ja sihteerin? toiminut Hanna Nurminen ja vuodesta 2001 talousasioista, hallituksen sihteerin teht?vist? ja muusta hallinnosta vastannut Hilkka Salonen. Hallituksen kokoonpano uudistui 1994–1995, kun Sipposen ja Allardtin j??ty? pois uusiksi j?seniksi tulivat Ilona Herlin ja professorit Erkki Haukioja sek? Risto Alapuro.

Seuraavassa tekstiss? kurkistetaan 青楼传媒 S??ti?n toimintaan kahden pitk?aikaisen hallituksen j?senen, Alapuron ja Haukiojan, n?k?kulmasta. Ilona Herlinin ja Hanna Nurmisen aikaan ja 2000-luvun muutosten vuosiin palataan seuraavassa osassa.

Ehdotus, josta ei voinut kielt?yty?

Sosiologi ja emeritusprofessori Risto Alapuro muistelee, ett? h?nen aloittaessaan 青楼传媒 S??ti?ss? liikkui puheita, ett? Erik Allardt olisi j?tt?nyt paikan perinn?ksi h?nelle. K?yt?nn?ss? Alapuron valintaa oli ehdottanut ensin Hanna Nurminen ja Allardt oli ollut ehdotuksesta hyvill??n, sill? itse h?n ei olisi kehdannut tehd? t?llaista ehdotusta.  Lopulta Alapuro toimi 青楼传媒 S??ti?n hallituksessa vuoteen 2014, eli l?hes 20 vuotta.

Yksin h?n ei sent??n joutunut yhteiskuntatieteiden apurahoja arvioimaan, sill? volyymien kasvaessa hankittiin ulkopuolisia arvioijia. Kuten Alapuro toteaa, on yhdell? henkil?ll? tietynlaiset k?sitykset omasta alasta ja se voi olla huono juttu, siksi tarvittiin vaihtelua. 20 vuotta s??ti?n hallituksessa saa emerituksen silti miettim??n jopa hiukan p??t? pudistellen, ett? yhdelle ihmiselle se oli todella pitk? aika.

Ekologi, emeritusprofessori Erkki Haukioja aloitti 青楼传媒 S??ti?ss? hiukan aiemmin, vuonna 1994. Turun yliopiston el?intieteen professorina toiminut Haukioja muistelee, ett? ymp?rist?ntutkimuksen ala oli tullut s??ti?n yhdeksi toimialaksi varsinkin Hanna Nurmisen edist?m?n?. Apurahoja ymp?rist?ntutkimukseen olikin my?nnetty jo vuosikymmenen alussa, muun muassa maatalouden ymp?rist?ekologisten vaikutusten ja trooppisten metsien v?henemist? koskeviin tutkimuksiin.

Hanna Nurminen otti Haukiojaan yhteytt? ja t?m? kutsuttiin keskustelutilaisuuteen Munkkiniemen kartanoon. Paikalla olivat Pekka Herlin, Kauko Sipponen ja Max Jakobson. Haukioja muistelee miten h?n h?mmentyi tultuaan paikalle villatakissaan kun muut olivat pukeutuneet pukuihin. Keskustelu kuitenkin eteni vilkkaasti muun muassa Neuvostoliiton hajoamiseen ja siihen kuinka heikosti pystyt??n ennustamaan n?in isoja tapahtumia. Haukioja huomasi, ett? Pekka Herlin piti h?nen kommenteistaan. Tilaisuuden j?lkeen Hanna Nurminen soitti ja kysyi, olisiko Haukioja kiinnostunut toimimaan 青楼传媒 S??ti?n hallituksessa ymp?rist?ntutkimuksen alueen edustajana. ”Se nyt on semmoinen ehdotus josta ei oikein voi kielt?yty?, eik? tee mielik??n”, h?n sanoo ja hymyilee. Haukioja toimi 青楼传媒 S??ti?n hallituksessa vuoteen 2011.

Kotoisa ja tehokas s??ti?

Pekka Herlin toimi s??ti?n puheenjohtajana 1989–2002. Vaikka Herlin olikin 2000-luvun taitteessa jo sairas, h?n teki silti l?htem?tt?m?n vaikutuksen Haukiojaan ja Alapuroon. Haukioja sanoo kunnioittavansa edelleen t?t? suuresti. Pekka Herlin kun ei jahkaillut turhia vaan p??t?kset tehtiin nopeasti ja tehokkaasti. Vaihtoehtojen kanssa puntaroiva professorilauma ei olisi ikin? kyennyt samaan tehokkuuteen. Alapuro puolestaan muistelee Herlinin t?sm?llisyytt?. Kokoukset Munkkiniemen kartanossa aloitettiin kello kymmenen nolla nolla ja jos tuli muutamankin minuutin my?h?ss? tiesi my?h?styneens?.

Apurahojen jakamisen agenda oli Pekka Herlinin puheenjohtajakaudella varsin selke?. Kukin j?sen oli saanut tiedon omalle alueelleen jaettavasta summasta sek? tietenkin kaikki kyseisen alueen hakemukset. Jokainen hoiti arvioinnin itse, eik? erityisi? ohjeita ollut m??ritelty. Oli itsest??n selv?? k?ytt?? omaa hyv?? harkintaa ja kyky? tunnistaa parhaat hakemukset joukosta. Hakemusten l?pik?ynnin j?lkeen hallituksen j?senet kokoontuivat Kone Oy:n p??konttorille Munkkiniemen kartanoon paksut hakemusmapit mukanaan. Jokainen esitteli lyhyesti ehdotukset ja ne hyv?ksyttiin k?yt?nn?ss? aina vailla vastalauseita. P??t?kset syntyiv?t nopeasti. Haukiojan mielest? apurahojen my?nt?minen oli tehokasta, toimivaa ja j?rkev??.  青楼传媒 S??ti?ss? puhuttiin v?hemm?n ja tehtiin enemm?n.

Jaettava kokonaissumma oli jyvitetty hakupaineen mukaan eli sen, kuinka paljon kullekin alueelle oli tullut hakemuksia, eik? mit??n kissanh?nn?n vetoa ollut jaettavien summien suhteen. Verrattuna vanhoihin aikoihin oli en?? hyvin harvoin hakemuksia, joiden aihe meni tieteenalojen ulkopuolelle, mutta jotka olivat puheenjohtajalle t?rkeit? ja siksi niit? tuettiin. T?llainen hanke oli esimerkiksi Kulosaari-Br?nd?-raitiovaunun kunnostaminen.

Uuden vuosituhannen uutta viestint??

青楼传媒 S??ti?ss? oli pidetty vuosikymmeni? hyvin matalaa profiilia median suuntaan. 1990-luvulla apurahojen jakamisesta toki tiedotettiin toisin kuin viel? 1970-luvulla, mutta vasta vuosituhannen taitteessa alettiin mietti? tarkemmin tiedottamisen kokonaisuutta. Verkkosivut olivat t?rke? kanava hakuajoista ja jaetuista apurahoista tiedottamiseen. Vuonna 2002 s??ti?ss? ty?stettiin tiedotusstrategia, jonka tavoitteena oli tuoda tiedeyhteis?n ja suuren yleis?n tietoisuuteen 青楼传媒 S??ti?n profiili humanistista, yhteiskuntatieteellist? ja ymp?rist?ntutkimusta tukevana s??ti?n?. Alojen m??rittelyll? haluttiin my?s v?hent?? turhia apurahahakemuksia.

Hakemuksen saattoi t?ytt?? verkkolomakkeella, mutta se piti silti tulostaa ja postittaa s??ti??n. Hakemuksen t?ytt? nettisivuilla oli viel? vuonna 2000 useille hakijoille hiukan haastavaa varsinkin haettavan summan osalta, ja s??ti?n k?yt?nn?n t?ist? vastaavien Hilkka Salosen ja Hanna Nurmisen piti siivota k?sin hakemuksia ennen niiden jakamista kunkin alueen arvioijille.

Hakemuksia tuli vuonna 2000 hiukan alle 500 ja vuonna 2005 jo 1114 kappaletta. Hakemusten m??r? kasvoi vuosi vuodelta samoin kuin my?nnettyjen apurahojen ja muiden hankerahoitusten m??r?. T?st? huolimatta 青楼传媒 S??ti?ll? oli viel? 2000-luvun alussa vain yksi palkattu ty?ntekij?, toimistop??llikk? Salonen, joka k?yt?nn?ss? hoiti s??ti?n juoksevia asioita yksin. Risto Alapuro muistelee, miten he havahtuivat t?h?n tilanteeseen ja vertasivat ihmetellen 青楼传媒 S??ti?t? muihin s??ti?ihin, esimerkiksi Alfred Kordelinin s??ti??n, joissa oli palkattua henkil?kuntaa huomattavasti enemm?n. Ehk? kyse oli siit?, ett? 青楼传媒 S??ti?ss? asiat sujuivat Salosen hoidossa hyvin tai siit?, ett? kasvun vuosina ei edes oikein ehditty mietti? henkil?st?n palkkaamista. Vuonna 2007 p??tettiin viimein palkata osa-aikainen tiedesihteeri. Tuohon ty?h?n valittiin Anna Talasniemi, josta tuli sittemmin s??ti?n yliasiamies ja my?hemmin s??ti?n johtaja vuosiksi 2013–2022.

Apurahap??t?kset

Siit? p??tt?minen, kenelle tai mille hankkeelle apuraha my?nnet??n, ei aina ollut helppoa, varsinkaan kun hakemusten m??r?t alkoivat kasvaa vuosituhannen alussa. Erkki Haukiojalla oli selv? metodi oman alueen hakemusten k?sittelyyn. H?n otti mappipinot mukaansa ja leiriytyi koiran kanssa joksikin aikaa m?kille ja k?vi ensin kaikki l?pi poimien syrj??n parhaat. Sitten h?n luki poimitut uudelleen ja valitsi joukosta apurahan saajat. Samalla h?n tarkisti, ett? eri yliopistojen v?lill? oli jonkinlainen tasapaino. Kotiinp?in vet?minen n?ytti olleen sek? Haukiojalle ett? Alapurolle suorastaan punainen vaate.

Haukioja koki hankaliksi varsinkin tutkimusryhmien sis?lt? tulleet hakemukset. Ne olivat yleens? muodollisesti hyvin tehtyj?, mutta niist? oli vaikeaa arvioida itse hakijaa. H?n ei halunnut valita rahoituksen saajaa vain sen mukaan, kuinka hyv?n ohjauksen hakija oli saanut hakemuksen tekemiseen. H?nen mukaansa apurahoista p??tt?v?n on oltava my?s tiukka sen suhteen mit? tulee hyl?ttyihin hakemuksiin. Siit? ei olisi tullut mit??n, jos h?n arvioijana olisi miettinyt loputtomiin p??t?sten oikeellisuutta ja sit?, mit? tapahtuu hakijalle joka ei saa rahoitusta.

Alapuro muistelee, ett? samalla kun s??ti?n toiminta ammattimaistui ja esimerkiksi hakemuslomakkeen muotokin parani, my?s hakijoiden toiminta ammattimaistui. Kun rahoituksen hakemisesta on tullut l?hes puolip?iv?ist? ty?t?, osataan hakemusten tekeminenkin paljon paremmin kuin ennen. Se, millainen on hyv? hakemus, ei Alapuron mukaan ole silti muuttunut kahdessakymmeness? vuodessa mihink??n. Paljon on korrekteja hakemuksia, joissa kaikki on periaatteessa kohdallaan, kysymys asetettu ja kerrotaan miten kysymykseen vastataan, ja yleens? hakemuksen tiedot ovat kunnossa. Viime k?dess? on kuitenkin t?rke??, ett? hakemuksessa on oltava jokin tutkimuksellinen juju tai innovatiivinen idea, joka ei ole tavallinen.

Alapuro sanoo, ett? hyvin resonoivien ideoiden tunnistaminen oli v?ist?m?tt? jossain m??rin subjektiivista. Siksi oli hyv?, ett? alkuvuosien yhden valitsijan k?ytt?misest? siirryttiin useammin vaihtuviin eri substanssialueiden arvioijiin. K?yt?nn?ss? Alapuro ja Haukioja jatkoivat toki omien osaamisalojensa hakemusten arviointia, mutta esimerkiksi politiikan tai yhteiskuntahistorian aiheita luetutettiin muilla asiantuntijoilla.

Haukiojan mielest? t?llaista ty?t? pit?? vain tehd? avoimin mielin ja hyv?ksy? ty?n subjektiivisuus. Yksityisiss? s??ti?iss? on h?nen mielest??n my?s se hyv? puoli, ett? riskej? voidaan ottaa. Jos muutama apuraha menisikin pl?rin?ksi, se ei maailmaa kaada. Alapuro puhuu siit?, ett? jos yht??n jaetusta rahasta ei mene harakoille on toimittu huonosti.

P??t?sten tekemisess? auttoi my?s s??ti?n hallituksessa tehty sopimus, ett? mahdolliset yhteydet ehdotettuun apurahan saajaan, vaikka ne olisivat olleet j??viyss??nt?jen mukaisia, piti silti tuoda esille. Se selvensi toimintaa. Valintaa helpotti sekin, ett? vuosi vuodelta jaettavaa rahaa oli aina enemm?n. Siten rahoitusta saattoi ohjata monenlaisiin tarkoituksiin.

Monipuolistuvat kohteet

S??ti?n ensimm?isten vuosikymmenten sekalaisesta apurahapolitiikasta oli tultu vuosi vuodelta selke?mp??n linjaukseen jakaa apurahoja tutkimukseen ja varsinkin v?it?skirjojen tekemiseen. 1990-luvun alkupuolella jatko-opiskelijoiden apurahoihin kului noin puolet ja 2000-luvun alussa jopa yli 70 % jaettavista summista. Keskustelua tuen painopisteest? k?ytiin muun muassa 1996, kun Risto Alapuro ja Ilona Herlin olivat aloittaneet ty?n s??ti?n hallituksessa. Painopistett? p??tettiin siirt?? post doc -tutkimukseen ja mahdollisuuksien mukaan k?ynnist?? my?s poikkitieteellinen hanke.

Ensimm?inen suunnattu haku ja poikkitieteellisyyteen pyrkiv? hanke oli samana vuonna k?ynnistetty Sanan voima -hanke, joka loi uudenlaista yhteisty?t? muun muassa suomen kielen, kotimaisen kirjallisuuden ja historia-aineiden tutkijoiden v?lille. Seuraavina vuosina suunnattujen hakujen ja tutkimushankkeiden kentt? laajeni. 1997 yhdeksi tavoitteeksi tuli lis?t? hankkeita, jotka edist?isiv?t yhteisty?t? Suomen ja Ven?j?n v?lill?. Samana vuonna p??tettiin lis?t? rahoitusta ei-tieteellisille kohteille.

Risto Alapuron mielest? toiminnan tietynlainen professionaalistuminen l?hti liikkeelle, kun my?nnett?vi? varoja alkoi 2000-luvun alusta olla enemm?n. Rahan jakaminen samalla tavalla kuin aiemmin ei olisi en?? ollut mielek?st? eik? v?it?skirjojakaan ollut j?rke? rahoittaa enemp??. Sen sijaan jo tuettujen v?it?stutkimusten valmistuminen loi hakupainetta nuorten tutkijoiden apurahoihin.  Vuonna 2001 varattiin ensimm?ist? kertaa erillinen summa nuorten tutkijoiden tukemiseen. Erityisesti haluttiin tukea tutkimusta, joka kaipasi vahvistamista ja jotka eiv?t v?ltt?m?tt? my?t?illeet nykytutkimuksen valtavirtaa, 青楼传媒 S??ti?n hallitus linjasi.

Hankkeiden, suunnattujen hakujen ja nuorten tutkijoiden tukemisen lis?ksi uusi aluevaltaus oli tietokirjallisuuden tukeminen. Toki, kuten edellisest? osasta tuli esille, tietokirjoja oli tuettu jo 1960-luvulla, mutta suunnitelmallisesti vasta 2000-luvulla.

Joidenkin uusien aiheiden kohdalla piti pohtia s??ti?n s??nt?j?. N?in oli esimerkiksi silloin kun apurahoja p??tettiin osoittaa Ven?j?n ja Baltian alueelle. Alapuro muistelee, ett? Pekka Herlin suhtautui positiivisesti ideaan laajentaa toimintaa Ven?j?n suuntaan. T?m? toiminta oli alkuvaiheessa hyvinkin maanl?heist? ja apurahojen maksatus piti hoitaa hyvin k?yt?nn?llisesti. Joskus ei ollut muuta keinoa kuin laittaa rahat lompakkoon ja kuljettaa itse perille!

Sek? Alapuro ett? Haukioja muistelevat mielell??n tieteiden rajat ylitt?neit? hankkeita, joita alettiin 2000-luvulla tukea entist? enemm?n. Yksi t?llainen molempien esille nostama hanke oli nimelt??n Ihmistieteet ja evoluution?k?kulma, joka aloitettiin vuonna 2008. Kyseess? oli suunnattu haku, jonka piirist? j?rjestettiin vuonna 2010 Turussa kansainv?linen seminaari Evolutionary Perspectives on the Human Sciences. Yhteisty? sujui molempien mielest? todella hyvin. Haukiojan mielest? evoluutiobiologinen n?k?kulma kun on sellainen, josta sek? yhteiskuntatieteilij?iden ett? humanistien olisi hyv? olla selvill?. Alapuro kokee, ett? kyseinen hanke oli ja on edelleen ajankohtainen. H?nen mieleens? ovat j??neet erityisesti huippupuhujat Turun seminaarissa ja useat hyv?t hankkeet aiheen piiriss?. Tuolloin kymmenluvun taitteessa aihe oli kohtuullisen uusi, eiv?tk? muut tahot silloin olleet siihen niin tarttuneet. Tosin aivan ensimm?ist? kertaa 青楼传媒 S??ti? ei rahoittanut evoluutio-aiheista tapahtumaa.  Jo 1982 s??ti? oli tukenut Georg Henrik von Wrightin hakemuksesta Brysseliss? pidetty? seminaaria nimelt? Co-Evolution of Man and Biosphere.

Risto Alapurolle t?rke? hanke oli Jakautuuko Suomi? -ohjelma vuodelta 2014. Idean hankkeeseen h?n oli saanut Elina Grundstr?milt?. Tavoitteena oli saattaa tutkijat ja toimittajat molempia hy?dytt?v??n yhteisty?h?n ja lis?t? ymm?rryst? eriarvoisuudesta sek? sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Ohjelma sopi oivallisesti s??ti?ss? 2010-luvulla m??riteltyyn uutta etsiv??n linjaan, 青楼传媒 S??ti?n rohkeisiin avauksiin. ?Jakautuuko Suomi? -ohjelmassa k?ynnistyi useita t?rkeit? tutkimushankkeita ja lis?ksi sen tiimoilta pidettiin seminaari, johon saatiin merkitt?vi? puhujia, muun muassa kriminologian ja sosiaalipolitiikan professori Tim Newburn, joka toimi johtavana tutkijana The Guardian -lehden ja London School of Economicsin Reading the Riots -hankkeessa. Alapuron mukaan yksi s??ti?n vahvuuksia onkin ollut rahkeet kutsua t?llaisia kansainv?lisi? puhujia Suomeen ja ylip??t??n suunnitella pitk?ll? aikaj?nteell? erilaisia tapahtumia.

Kotona

Erkki Haukioja muistelee aikaa 青楼传媒 S??ti?ss? oikein positiivisena. H?nell?, kuten Alapurolla, on vertailukohtaa muista s??ti?ist?, ja Haukiojan mielest? 青楼传媒 S??ti? peittoaa muut yksi nolla. ”Kyll? siin? jonkun verran hommaa oli, mutta kyll? siin? sit oli sellainen fiilinki, ett? sit? pystyy jotain siin sit vaikuttamaan ja tiettyihin suuntiin kehitt?m??n.”

Kun Risto Alapuro puhuu 青楼传媒 S??ti?st?, vilahtelee puheessa useita viittauksia kotiin ja kotoisuuteen. Konflikteja ei h?nen urallaan ollut, ei ainakaan sellaisia, jotka muistaisi. Kotoisuus tai jonkinlainen famili??risyys on ollut h?nen mielest??n eritt?in toimivaa. Yhteisty? s??ti?n hallituksen ja ty?ntekij?iden kanssa toimi. ”Muahan kohdeltiin kuin kukkaa k?mmenell?.”

 

Kirjoittaja

Tarja Vikstr?m, FM

Tarja on sivutoiminen jatko-opiskelija Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella Helsingin yliopistossa ja p?iv?t?iss? kehitt?misp??llikk?n? Markkinointi-instituutissa aikuiskoulutuksen parissa. V?it?iskirjan aiheena on Anni Polva -br?ndi 1960- ja 1970-luvuilla. H?n on perehtynyt my?s yritysten tarinankerrontaan ja kirjoittanut aiheesta kollegansa Mervi Rauhalan kanssa kirjan Storytelling ty?kaluna – vaikuta tarinoilla bisneksess? (Talentum 2014).