青楼传媒

Helsingin puhekielest? on koottu ainutlaatuinen aineisto, jossa on ollut mukana samoja puhujia nuorina, keski-ik?isin? ja senioreina. Kippo-hankkeen tutkijoille aineisto on kertonut, miten yhteiskuntaluokka n?kyy suomalaisten puheessa entist? v?hemm?n. Lyhyt infinitiivi kuten ”l?hettiin p?mpp??” sen sijaan pit?? nuorten puheessa pintansa vuosikymmenest? toiseen. Toimittaja Terhi Hautam?en jutussa kerrotaan my?s siit?, miten ?kisti nykyajan puhekieli voi omaksua vaikutteita ulkomailta – koska internet.

Teksti: Terhi Hautam?ki
Kuvat: Kiia Beilinson

El?kkeell? oleva yliopistonlehtori Heikki Lokki on antanut omaa puhettaan tutkijoiden k?ytt??n usean vuosikymmenen ajalta.

1970-luvun alussa h?n osallistui Helsingin puhekielen keruuseen, jossa h?n edusti parikymppist? nuorta puhujaa. 1990-luvulla h?n oli mukana uudestaan nelikymppisen? ja 2010-luvulla kuusikymppisen?. Joka kerta h?n on istahtanut tutkimusavustajina toimineiden suomen kielen opiskelijoiden haastatteluun, nauha on pantu py?rim??n ja h?n on saanut puhua noin tunnin.

Lokki ei en?? muista, mist? haastatteluissa puhuttiin: onhan niist? vier?ht?nyt jo aikaa. Todenn?k?isimmin h?n sai kertoilla lapsuusmuistoista, harrastuksista, ty?st?, Helsingiss? asumisesta ja kenties omista kieleen liittyvist? havainnoistaan. N?ist? aiheista haastattelijat esittiv?t ihmisille kysymyksi?. Keruussa on haluttu saada puhujat kertomaan itselleen l?heisist? aiheista, joista riitt?? asiaa ja joista puhe pulppuaa luontevasti.

70-luvulla ensi kertaa toteutettuun keruuseen etsittiin haastateltavia v?est?tietojen perusteella. Helsingiss? on kolmena ajankohtana haastateltu yhteens? yli kahtasataa ihmist?, joista osa on ollut mukana kaksi tai kolme kertaa.

Lokki itse arvelee, ett? h?nen oma puheensa on muuttunut el?m?n varrella. Ainakin uutta sanastoa on tullut niin ty?n kuin vapaa-ajan my?t?. H?n on tehnyt uransa tietojenk?sittelyn lehtorina, ja h?nen el?m??ns? on kuulunut tiiviisti lintuharrastus.

”Ei v?hitt?isi? muutoksia itse huomaa. Sen takia pitkitt?istutkimus on hyvin kiinnostava. Asenteeni tutkimusta kohtaan on ollut positiivinen: jos minusta on jotain hy?ty? ja iloa tutkimukselle, niin aina sen verran aikaa l?ytyy”, Lokki sanoo.

 

Puhekielen erot kutistuvat

Puheaineisto on antanut mielenkiintoista tietoa esimerkiksi siit?, kuinka v?est?ryhmien v?liset puheen erot pienenev?t. Kun puhekielt? ensimm?isen kerran ker?ttiin, joukossa oli ihmisi?, jotka puhuivat huoliteltua yleiskielt?: sanoivat vaikkapa olisi tai menisi (eik? olis tai menis). Toiset taas olivat hyvin puhekielisi?. Erot eritaustaisten ihmisten v?lill? kuuluivat paljon selvemmin kuin nyky??n.

”Hyvin normitettu yleiskieli on selv?sti sellainen ilmi?, joka on katoamassa ellei jo kokonaan kadonnut”, kertoo Tampereen yliopiston suomen kielen yliopistonlehtori, dosentti Unni Leino, joka johtaa 青楼传媒 S??ti?n rahoittamaa Kippo-hanketta.

Kielellisten populaatioiden muutos ajassa -hankkeessa k?ytet??n samaa puhekieliaineistoa, johon muun muassa Heikki Lokki on antanut puhettaan.

Saman aineiston pohjalta on tehty tutkimuksia niin kielen ??nne- ja muotorakenteen muutoksista, eri ik?polvien nuorten slangista kuin paikannimiin viittaamisesta. Nyt Leinon johtamassa hankkeessa tehd??n tieteidenv?list? yhteisty?t?: kielentutkijat etsiv?t puhujapopulaatioita biologien k?ytt?mien ty?kalujen avulla ja tutkivat kielellisten populaatioiden muutosta ajassa. Puhujapopulaatio tarkoittaa t?ss? joukkoa puhujia, jotka kielen piirteiden perusteella muistuttavat toisiaan ja eroavat muista puhujien joukoista.

Puhujan ik? ja eletty vuosikymmen selitt?v?t vaihtelua jonkin verran, mutta etenkin asuinpaikan ja luokan merkitys on v?hentynyt. T?st? ei voi suoraa p??t? vet?? yhteiskunnallisia johtop??t?ksi?, mutta on kiinnostava pohtia, kuvastaako t?m? jonkinlaista tasa-arvoistumista.

Yhteiskunnan muutos on n?kynyt jo aineiston keruussa ja taustaoletuksissa. 1970-luvulla tuntui j?rkev?lt? etsi? kahden eri sosiaaliluokan edustajia siten, ett? mukaan otettiin korkeasti koulutettuja ihmisi? T??l?st? ja ty?l?istaustaisia ihmisi? Kallion-S?rn?isten alueelta. 2010-luvun keruussa t?ss? jaottelussa ei ollut en?? mielt?, kun Kalliosta oli jo tullut hintava ja trendik?s koulutettujen ihmisten asuinalue. Jos hanketta jatketaan samaan tahtiin, seuraava keruu on 2030-luvun alussa. Koska ihmiset el?v?t yh? vanhemmiksi ja ovat hyv?kuntoisia entist? pidemp??n, jo viime keruussa oli mukana uusi ik?ryhm?, yli 80-vuotiaat. Mahdollisesti tulevaisuuden aineistossa voisi olla ihmisi?, joiden puhetta on ker?tty per?ti 60 vuoden ajalta.

Tavalliset puhujat eiv?t ehk? tietoisesti pohdi kanssakeskustelijoiden sosiaalista taustaa. Ei kuitenkaan voi sanoa, ettei n?ill? olisi v?li?. Esimerkiksi vokaalien pituuksista teemme tiedostamatta p??telmi? siit?, mist? ihminen on kotoisin. Sanavalinnoista tai puhekielisten ilmausten k?yt?st? saatamme tehd? oletuksia h?nen koulutuksestaan ja ammattiasemastaan.

 

Voisiko yksil?n puheen muutosta seurata?

Unni Leinolle ei ole niin v?li?, ovatko ihmiset puhuneet haastatteluissa ratsastusharrastuksestaan vai matematiikan opettajan ty?st??n vai kenties muistelleet sota-aikaa. H?nen kiinnostuksensa kohdistuu kielen ??nne- ja muototason piirteisiin ja n?iden laskennalliseen tutkimukseen tietokoneohjelmistojen avulla.

Leino ei ole edes varsinaisesti lukenut haastattelujen litterointeja l?pi. Ja vasta t?m?n artikkelin yhteydess? selvisi, ett? h?n on tutkinut my?s entisen opettajansa ja kollegansa kielt?! Leino nimitt?in aloitti tutkijanuransa tietojenk?sittelytieteen alalla Helsingin yliopistossa, jossa Heikki Lokki ty?skenteli.

Leinon v?it?skirjan alkuper?isen? aiheena oli paikkatiedon k?sittely ja analysointi. H?nell? oli aineistonaan Maanmittauslaitoksen paikkatietorekisteri ja koko peruskartan nimist?.

K?vikin niin, ett? paikannimet itsess??n alkoivat kiehtoa tietojen k?sittely? enemm?n. Kun v?it?skirja oli puoliv?liss?, aihe oli l?htenyt luisumaan sen verran uusille raiteille, ett? h?n haki jatko-opinto-oikeutta suomen kieleen, josta h?n oli aiemmin tehnyt sivuaineopinnot. Lopulta ty?st? syntyi suomen kielen v?it?skirja.

Kun h?n kerran oli k?ym?ss? entisess? ty?paikassaan Kotimaisten kielten keskuksessa Kotuksessa, k?yt?v?ll? tuli vastaan kollega, joka kertoi kiinnostavan kuuloisesta hankkeesta. Siin? tutkittiin biologian laskennallisilla menetelmill? kielen vaihtelua ja eriytymist?. Leino p??tyi mukaan.

Kielentutkijoiden ja biologien yhteisty? kuulostaa ?kkiselt??n erikoiselta, mutta yhteisty? on toiminut Suomessa jo yli vuosikymmenen ajan. Eri yliopistojen ja eri alojen tutkijoita on ollut mukana hankeperheess? nimelt? BEDLAN, joka on lyhenne englanninkielisest? nimest? Biological Evolution and the Diversification of Languages. Kippo-hanke on osa samaa BEDLAN-hankeperhett?.

Hankkeissa on tutkittu sek? suomalais-ugrilaisten kielten muutosta ett? Suomen murteiden vaihtelua. Joitakin vuosia sitten tutkijat miettiv?t, voisiko ajanjaksoa kutistaa edelleen ja tutkia samoilla menetelmill? viel? lyhyemm?n ajan aineistoa: ihmisyksil?iden puhekielen muutosta.

K?yd? pelaas vai k?yd? pelaa?

Kippo-hankkeessa on tutkittu tiettyj? puheessa esiintyvi? variantteja eli sanojen rinnakkaisia muotoja ja niiden muutosta: vaikkapa sit?, sanotaanko viel? vai viel, korkea vai korkee, tai k?yd? pelaamassa, k?yd? pelaas vai k?yd? pelaa. Tutkimusryhm?? kiinnostaa muutos niin yksitt?isten ihmisten el?m?nkaaren aikana kuin yhteis?n tasolla.

Maallikon korvissa t?llaiset muotoseikat voivat kuulostaa pikkuasioilta. Arkisessa puhetilanteessa ei ole niin merkityst?, mit? muotoa mist?kin sanasta k?ytt??, kunhan toiset ymm?rt?v?t. Mutta Leinolle ja muille kielentutkijoille sanojen eri muodot antavat kiinnostavaa tietoa siit?, miten ja miksi kieli muuttuu ajan my?t?. Varsinaisesti kielen muuttumisen n?kee vasta ajan oloon, mutta osviittaa muutoksesta voi saada tarkastelemalla kieless? n?kyv?? vaihtelua.

Kielen muutosta halutaan tutkia, koska kieli on keskeinen osa kulttuuriamme. Kielen muutos sek? heijastaa yhteiskunnan muutosta ett? osaltaan my?s vaikuttaa siihen.

Ja kun tarkemmin ajattelee, kyll? kielen muototason muutos kiinnostaa maallikoitakin. Muistellaan vaikka sit?, miten tunteet kuohusivat, kun Suomen kielen lautakunta vuonna 2014 p??tti, ett? alkaa tehd? -muodon rinnalla saa yleiskieless? k?ytt?? muotoa alkaa tekem??n. P??t?s syntyi lautakunnassa vasta tiukan ??nestyksen j?lkeen.

P??t?ksen julkaisun j?lkeen lautakunnan puheenjohtajan puhelin alkoi pirist? tauotta, kun kiivastuneet kansalaiset ottivat kantaa kolmannen infinitiivin illatiivin k?ytt??n. Media ja somekeskustelijat revitteliv?t uutista, ja esimerkiksi Helsingin Sanomat ilmoitti tuolloin pysyv?ns? aiemmassa normissa.kolmannen infinitiivin illatiiviMonikon 3. persoonan vartalo + sijap??te -ma/ -m?; tekem??n (illatiivi), tekem?ss? (inessiivi), tekem?st? (elatiivi) k?ytt??n. Media ja somekeskustelijat revitteliv?t uutista, ja esimerkiksi Helsingin Sanomat ilmoitti tuolloin pysyv?ns? aiemmassa normissa.

 

Kielet haarautuvat siin? miss? lajitkin

Evoluutiobiologiassa tutkitaan lajien sis?ist? geneettist? vaihtelua, joka saattaa ajan my?t? johtaa siihen, ett? yhdest? lajista eriytyy useita. My?s kielen sis?ll? on vaihtelua, ja t?m?n seurauksena kieli saattaa ajan kuluessa kehitty? eri murteiksi ja kieliksi.

”Ei ole mik??n uusi ajatus, ett? biologisella evoluutiolla ja kielten haarautumisella on jotain yhteytt?. Kielist? on rakennettu sukupuita jo 1800-luvulla”, Leino sanoo.

Joskus aikoinaan lajien ja kielen evoluutioissa koetettiin n?hd? perustavanlaatuista yhteytt? ja samankaltaisuutta. Leinon mukaan en?? ei koeteta vet?? suoraa analogiaa, vaan ote on k?yt?nn?nl?heinen. Kielentutkijoiden ja biologien hankkeissa katsotaan, voiko toiselta tieteenalalta lainata hyvi? laskennallisia ty?kaluja aivan toisenlaisen aineiston analysointiin. Erilaisilla menetelmill? voidaan saada uusia selityksi? kielen vaihtelusta tai tarkentaa aiempia malleja.

”Selvit?mme, ovatko n?m? biologian ja kielen samanlaisuudet sentyyppisi?, ett? jotain biologien kehitt?mi? ty?kaluja voisi soveltaa kielentutkimukseen. T?t? varten on tunnettava sek? menetelm? ett? sen sovellusala, joten tutkimusryhm?n on oltava monitieteinen.”

Puhekielt? tutkivassa Kippo-hankkeessa on mukana Helsingin yliopiston postdoc-tutkija Jenni Santaharju, jonka evoluutiobiologian v?it?skirja k?sitteli muurahaisten populaatioiden erilaistumista. H?n hypp?si vuonna 2014 hyvin erityyppisten aineistojen pariin kuultuaan, ett? kielentutkijoiden BEDLAN-ty?ryhm? tarvitsi populaatiogenetiikan laskennan osaajaa.

”Biologian puolella on kehitetty hyvin paljon kvantitatiivisia menetelmi?, joita on helppo k?ytt?? ja joilla voidaan nopeasti analysoida isoja aineistom??ri?”, Santaharju sanoo.

Kippo-hankkeessa ovat Leinon ja Santaharjun lis?ksi mukana Tampereen yliopistolta tutkija Olli Kuparinen, joka j?tti vastik??n v?it?skirjansa tarkastettavaksi, suomen kielen yliopistonlehtori Liisa Mustanoja ja tilastotieteen professori Jaakko Peltonen.

Santaharjun mielest? Helsingin puhekieli on kiinnostavaa sen historiallisen taustan vuoksi: siin? on esimerkiksi ruotsin kielen ja ven?j?n kielen vaikutusta. Toisin kuin monen muun kaupungin kieli, Helsingin puhekieli ei pohjaudu mihink??n yhteen Suomen murteeseen. Helsingin puhekieleen on yhdistynyt muun muassa muuttoliikkeen my?t? etenkin h?m?l?is- ja etel?h?m?l?ismurteita sek? alun perin ruotsinkielisten helsinkil?isten omaksumaa yleiskielt?.

”Minua kiinnostaa, miten ihmisten taustat n?kyv?t kieless? ja miten nopeasti kieli muuttuu yksil?- sek? yhteis?tasolla”, Santaharju sanoo.

Kippo-hankkeessa on k?ytetty niin sanottuun bayesil?iseen tilastotieteeseen perustuvaa klusterointi- eli ryv?stysohjelmaa. Sen avulla aineistosta voidaan muodostaa ryhmi? eli puhujapopulaatioita tiettyjen puheen varianttien esiintymistiheyden perusteella. Klusterointiohjelma ei v?lit?, koostuuko aineisto geneettisest? vai kielellisest? informaatiosta, kunhan se on sy?tetty sellaisessa muodossa, ett? ohjelma pystyy sit? pureskelemaan.

Tutkijat ovat muuntaneet aineistossa esiintyvien piirteiden variantit numeroiksi sen mukaan, esiintyyk? jokin tietty variantti (1) vai ei (0). Lis?ksi he k?yttiv?t monimutkaisempaa koodausta sen tallentamiseen, miten usein varianttia k?ytettiin.

Santaharjun mukaan ty?kalu on siit? hyv?, ett? puhujia voidaan ryhmitell? ilman ennakko-oletuksia. Perinteisesti puhujia on jaoteltu taustatekij?iden kuten i?n, asuinpaikan tai sosiaaliluokan perusteella. V?ltt?m?tt? n?m? eiv?t kuitenkaan ole ratkaisevia tekij?it?. Eri tilanteissa taustatekij?t voivat my?s vaikuttaa eri tavoilla. On mahdollista, ett? kielen vaihtelua selitt?v?t jotkin muut asiat.

 

Ty?ik?isill? on paineita puhua huolitellusti

Kolmena ajankohtana ker?tty puhekieliaineisto on kiehtova ja ainutlaatuinenkin. Pitkitt?isaineiston avulla on voitu tutkia paitsi sit?, miten yksil?iden puhe muuttuu i?n my?t?, my?s sit?, miten kieli muuttuu sukupolvesta toiseen.

Usein kielentutkimuksessa on ajateltu, ett? eri-ik?iset puhuvat eri tavalla. Toisaalta on arveltu, ett? aikuisen puhe ei en?? juuri muutu.

Silloin kun aineistoa on ker?tty vain yhten? ajankohtana eri-ik?isilt? ihmisilt?, ei voida olla varmoja siit?, mit? puheen erot tarkoittavat kielen muutoksen kannalta. On mahdollista, ett? nousevan sukupolven eli nuorten puhe ennustaa sit?, mihin suuntaan kieli on kehittym?ss?. Toisaalta voi olla, ett? nuoruusajan ilmaisu on jonkinlainen v?liaikainen vaihe kohti aikuisi?n puhetta. On esimerkiksi havaittu, ett? nuoret k?ytt?v?t kaikkina tutkittuina vuosikymmenin? ihmisist? enemm?n se-pronominia kuin vanhat, ja i?n my?t? ihmiset alkavat siirty? enemm?n h?n-pronominiin.

Jos aineistoa on kahdelta aikapisteelt? ja samoilta henkil?ilt?, voidaan havaita todellisia muutoksia ja todeta, tapahtuuko muutoksia yksil?tasolla vai yleisell? tasolla. Silloinkaan ei kuitenkaan ole varmuutta siit?, onko muutos pysyv? vai eteneek? se edelleen – ja jos etenee, eteneek? samaan suuntaan.

Kolmen aikapisteen aineisto antaa viel? parempaa tietoa. Helsingin puhekieliaineistosta on n?hty, ett? aikuisen puhe ei lukkiudu, eik? kielen muutos yksil?n el?m?ss? etene suoraviivaisesti yhteen suuntaan. Vaikka ihmiset puhuvat keski-ik?isen? eri tavalla kuin nuorena, my?hemmin puhe voi palata joiltakin piirteilt??n takaisin nuoruuteen.

”Silloin kun ihmiset ovat nelikymppisen? ty?el?m?ss?, heill? on selv?sti paineita koettaa puhua yleiskielisemmin. Kun el?keik? alkaa l?hesty?, puheeseen voi tulla takaisin sellaisia asioita, jotka v?lill? olivat poissa”, Unni Leino pohtii.

 

Nuorten sitke? suosikki: lyhyt infinitiivi

L?hettiin p?mpp?? / pistettiin l??v?ks pari k?mpp??, riimitteli helsinkil?inen Teflon Brothers vuoden 2015 hitiss??n. Kippo-hankkeen v?it?skirjatutkija Olli Kuparinen mainitsi 2018 julkaistussa , ett? lyhyess? otteessa on useitakin kielen variaation tutkijoita kiinnostavia piirteit?. Tuossa artikkelissa Kuparinen kuitenkin kohdisti katseensa erityisesti infinitiiviin, joka Helsingin puhekieless? n?ytt?? menett?neen sek? tunnuksensa ett? sijansa (eli ei sanota l?hettiin p?mpp??m??n).

Lyhyt infinitiivi on puheaineiston perusteella leimallisesti nuorten infinitiivimuoto. Se ei ole uusi ilmi?: se oli jo 1970-luvulla selv?sti tyypillisin muoto nuorten aikuisten puheessa. Keski-ik?iset ja vanhemmat ovat eri vuosikymmenill? k?ytt?neet sit? v?hemm?n. Kuitenkin my?s vanhemmilla puhujilla se on nyt yleistynyt, eli muutos on my?s sukupolvittaista.infinitiiviVerbin muoto, jota voi k?ytt?? lauseenj?senen? kuten nomineita ja joka taipuu osittain sijamuodoissa. Suomessa on kolme infinitiivimuotoa.. Se ei ole uusi ilmi?: se oli jo 1970-luvulla selv?sti tyypillisin muoto nuorten aikuisten puheessa. Keski-ik?iset ja vanhemmat ovat eri vuosikymmenill? k?ytt?neet sit? v?hemm?n. Kuitenkin my?s vanhemmilla puhujilla se on nyt yleistynyt, eli muutos on my?s sukupolvittaista.

Lyhytt? infinitiivi? nuorena k?ytt?vill? muoto s?ilyy jossain m??rin puheessa vanhempanakin. Sen sijaan sellaista muutosta infinitiivimuodoissa ei juuri tapahdu, ett? vanhemmat ik?ryhm?t ik??n kuin hypp?isiv?t muutokseen mukaan.

Infinitiivimuodot ovat esimerkki puhekielen vaihtelusta, jota Kippo-hanke tutkii. Hanke on tuonut lis?tietoa siit?, miten muutos etenee. Se on antanut uutta tietoa kielentutkimuksen muutosmalleista ja siit?, miten hyvin eri mallit sopivat eri tapauksiin. Infinitiiveiss? kysymys ei ole pelkist? yksitt?isist? lyhenevist? muodoista vaan laajemmasta infinitiivij?rjestelm?n muutoksesta, joka etenee eri muotoryhmiss? eri tahtia. Niinp? Helsingin puhekieless? on jo melko pitk??n voinut sanoa menn??n pelaa l?tk?? tai mun pit?? pelaa l?tk??, kun taas toisenlaisessa verbityypiss? muodot eiv?t ole sulautuneet t?ll? tavoin yhteen: voi sanoa menn??n tekee l?ksyt tai mun pit?? teh? l?ksyt mutta toistaiseksi tuskin sanotaan menn??n teh? l?ksyt ja mun pit?? tekee l?ksyt.

Pitkitt?isaineistosta voidaan havaita, kuinka jotkut kielen muutokset vakiintuvat koko yhteis?ss?. T?llainen on esimerkiksi konditionaalin loppuheitto (menis tai pelais eik? menisi tai pelaisi). Sen sijaan toinen loppuheitto, viel muodon viel? sijaan, on selke?sti nuorten puhetta, ja sen k?ytt? v?henee i?n my?t?.

Helsingin puhekielen erityispiirteen? on se, ett? p??kaupunkiin on eri aikoina muuttanut aina ihmisi? eri puolilta Suomea (nykyisin tietysti my?s eri puolilta maailmaa). Tulijoiden oma murre tuo jotain uutta samaan yhteiseen soppaan.

”Helsingin puhekieli ei ole yksi yhten?inen slangi. Siin? on sanastosta riippumattomia piirteit?, joiden perusteella kielen voi hahmottaa helsinkil?iseksi, mutta siin? n?kyy yh? etel?h?m?l?inen pohja, jolle se on rakentunut”, Leino sanoo.

Ent? voiko Helsingin puhekielest? tehd? p??telmi? suomen kielen muutoksesta yleisemmin? Leinon mukaan kysymys ei ole ihan helppo. Kukin murre el?? omaa el?m??ns?, mutta toisaalta Helsingin puhekielell? on joukkoviestinten ja internetin kautta vaikutusta muualle maahan. Kippo-hankkeessa n?k?kulmana on se, ett? Helsingin puhekielt? koskeva tutkimus kertoo paitsi Helsingin puhekielest? my?s kielenmuutoksen mekanismeista yleisemmin.

 

Kielen rakenteetkin voivat muuttua nopeasti

Kun maallikko miettii kaupunkipuheen muutosta, h?n pohtii ehk?, millaisia slangisanoja k?ytettiin ennen vanhaan ja mit? nyt. Leinon mukaan ??nne- ja muoto-opillisissa muutoksissa kiinnostaa se, ett? ne voivat ehk? avata kielen sanatasoa syv?llisemp?? muutosta.

”Sanasto muuttuu nopeasti. Siin? n?kyv?t kulttuurin, elinymp?rist?n ja ihmisen ty?tilanteen muutokset. Netin kautta kielelliset innovaatiot levi?v?t viel? j?rkytt?v?n paljon nopeammin kuin aikaisemmin. ??nne- ja muotorakenne ovat sill? tavalla kivoja palikoita, ett? niiss? toisaalta muutosta on, mutta toisaalta ne eiv?t heilahtele samalla tavalla kuin sanasto.”

Leinon mukaan hitaampaa rakenteellista vaihtelua aiheuttavat monet erilaiset muutospaineet. Jotkut muutokset ovat tarvetta yksinkertaistaa kielt?, jotta puhuminen on mahdollisimman helppoa ja kevytt?. Toisaalta vastavoimana on tarve s?ilytt?? kieli sellaisena, ett? merkityserot s?ilyv?t ja puhujat ymm?rt?v?t toisiaan.

Vaihtelua ja muutospaineita kieless? on v?ist?m?tt?. Suomen yleiskieli sellaisena kuin sen tunnemme, ei ole mik??n ainoa oikea suomen kieli, vaan sill? on poliittiset ja historialliset taustansa.

”Nykysuomen yleiskieli on alun perin 1800-luvun helsinkil?isen umpiruotsinkielisen sivistyneist?n poliittinen luomus. Kansallisen ideologian kannalta oli v?ltt?m?t?nt?, ett? meill? on sellainen suomen kieli, joka kelpaa kaikkiin tarkoituksiin”, Leino sanoo.

Leinon mukaan suomen kieli on oikeastaan nippu hyvin vaihtelevia murteita. Suomen murteissa on todella isoja eroja: ne eroavat toisistaan merkitt?v?sti jopa rakennetasolla. Puhtaan ??nnevaihtelun lis?ksi eroja n?kyy sanataivutuksessa. Esimerkiksi professori Lauri Kettusen murrekartasto esitt?? antavat-muodolle murrevariantit antavat, antava, antaa, antaavat, antaavatten, antaavaten, antoavat, antuavat, antoovat, antaat, antoat ja antuat. N?in ollen Suomen murteita tutkittaessa ei kannata keskitty? pelk?st??n ??nnetasoon.

”Sen sijaan esimerkiksi Hollannissa saatetaan tehd? murteentutkimusta siten, ett? pannaan ihmisi? eri puolilta maata lukemaan sama teksti ??neen. Sitten katsotaan, millaista ??nnevaihtelua sielt? tulee.”

Vaikka sanat muuttuvat rakenteita nopeammin, my?s rakenteelliset uutuudet voivat edet? joskus yll?tt?v?n nopeasti, my?s kielest? toiseen. Moni on tullut viime vuosina k?ytt?neeksi lauserakennetta ”koska x”, jossa konjunktiota  ei seuraakaan kokonainen sivulause vaan pelkk? substantiivi. Ei varmaan n?hd? v?h??n aikaan, koska korona.

Rakenteen alkuper?st? ja uutuudesta on eri?vi? k?sityksi?, mutta yksi sosiaalisen median meemi, johon sen mahdollinen alkuper? on paikannettu, l?hti levi?m??n vuonna 2011. Meemi j?ljitteli humoristisesti myyntisivusto Craigslistin autoilmoituksen kirjoitusvirhett? tai tahallista muotoilua: ”Completely stripped inside because race car.”

Sama rakenne levisi sittemmin trendi-ilmaisuksi my?s suomalaisten kieleen, koska internet.

”Melko nopeasti se l?ysi oman paikkansa kielest?, ja sille on kehittynyt sellaista k?ytt??, joka ei suoraan vastaa kieleen ennest??n vakiintuneita rakenteita. Siksi n?ytt?? mahdolliselta – ellei jopa todenn?k?iselt? – ett? koska x -rakenne v?hitellen kotiutuu my?s huoliteltuun yleiskieleen”, Leino pohtii.

 

Unni Leino Yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa, suomen kielen ja sovelletun tietojenk?sittelytieteen dosentti. Johtajana 青楼传媒 S??ti?n rahoittamassa hankkeessa Kielellisten populaatioiden muutos ajassa (Kippo) 2017–2021.

Jenni Santaharju Evoluutiobiologi, postdoc-tutkija Helsingin yliopistossa. Erikoistunut populaatiobiologian menetelmien soveltamiseen kieliaineistoihin, mukana Kippo- ja BEDLAN-hankkeissa.

 

L?hteet: