青楼传媒

Tarinat ja julkaisut

Kaivolla-blogi

02.07.2019

Anonyymi arvioija: Lopputulos ei ole aina itseisarvo

Kuva: Otto-Ville V??t?inen

Yksi Saaren kartanon residenssihakemuksia kev??ll? arvioinut arvioija kertoo mietteit??n hakemusten ??relt?. Miten l?yt?? ne helmet, jotka hy?tyv?t residenssijaksosta parhaiten ja miss? projekteissa on mahdollisuuksia kest?v??n ja itse??n laajempaan vaikutukseen?






Jo kevyell? silm?ilyll? residenssihakemuksista loisti taidety?n kaikki puolet ja vaiheet kanssael?misest? ja jakamisesta yksin?isyyteen, intohimosta uupumukseen, ja vilpitt?m?n hapuilevista kokeiluista m??r?tietoisuuteen. Aikalaisteemat nousivat esiin selke?sti, ja niiden tarkastelu tuntui kiitolliselta velvollisuudeltani. Jouduin kuitenkin lopulta kysym??n itselt?ni mink?laisen taiteellisen ty?n tukeminen tuntuu nyt itselleni t?rkeimm?lt?. Se, ett? arvioijat vaihtuvat vuosittain, antaa mielekk??t raamit ty?lle ja tilaisuuden tehd? rohkeita, henkil?kohtaisiakin painotuksia.

Erinomaisia hakemuksia oli paljon. Oman alani vertaisarvioijan teht?v? oli minulle ??rimm?isen kiinnostava, mutta my?s rankka, koska olisi ollut upeaa voida mahdollistaa viel? paljon enemm?n ja kohdata hakijoita keskustelevien palautteiden kanssa.

Hakemuspinosta t?rkeiksi nousseita aiheita olivat muun muassa ekologisuus suhteessa taiteelliseen ty?skentelyyn ja kehon ekologiaan, jatkuvan tuottamisen ja tehokkuuden kyseenalaistaminen, ihmisen pehmeyden ja huokoisuuden kunnioittaminen, hidas ty?skentely ja hidas matkustaminen, i?n ja ik??ntymisen lempe? kuunteleminen, sek? hierarkioita purkavat ja lev?hdytt?v?t, dialogiset ty?skentelymetodit.

Pyrin ehdotukseni kautta mahdollistamaan taiteellista ty?skentely?, joka toimisi ja kommunikoisi mielest?ni syv?sti Saaren kartanon olosuhteiden kanssa: hy?tyisi sen rauhasta, luonnosta, hyvist? ty?tiloista ja kollegiaalisista kohtaamisista. Residenssi on ihana tila ja aika syv?luotaukselle ja levolliselle hautomolle. T?ten toivoin mahdollistavani my?s projekteja, jotka eiv?t v?ltt?m?tt? t?ht?? tarkkarajaiseen ennalta valmiiksi ajateltuun teokselliseen ulostuloon, vaan ty?n ??rell? oleminen on itseisarvoista. Lep??minen ja rauhoittuminen omien ja yhteisten kysymysten kanssa voi riitt?? ja olla kaikkein t?rkeint?.

Monien tekij?iden ty?skentelytavoissa keskustelivat feministiset praktiikat – v?hint??nkin kysymykset. T?rke?? minulle oli, ett? hakija osasi artikuloida taiteellista ajatteluaan, kokemustaan ty?skentelyns? laadusta ja jatkuvuudesta, ty?n avautumisesta ulosp?in sek? itsereflektiivisyytt? ja anteliaisuutta suhteessa esitt?m??ns? eetokseen. Halusin nostaa joukosta yht?lailla sek? uusia ett? etabloituneita eritaustaisia tekij?it?, tukea monia uravaiheita – erityisesti keskiuraa, joka on usein haastava ja jopa lannistava. Halusin tukea my?s taiteenalojen v?leihin putoavia projekteja ja ty?tapoja. Monialaisuus, yhteisty?praktiikat ja tutkimuksellisuus olivat keski?ss? lukuisissa hakemuksissa ja t?m? paljastaa, ett? nykytaide on paljolti dialogista ty?t? v?lisyyksiss?, ja t?ss? halutaan kehitty?.