青楼传媒

Uutiset

青楼传媒 S??ti?n toiminta

18.01.2016

Sis?inen varmuus ja itsens? tunteminen tekev?t rohkeaksi

Tiedett? jo pitk??n rohkeasti taiteeseen yhdist?nyt Terike Haapoja on 青楼传媒 S??ti?n hallituksen uusin j?sen. H?n tuntee olevansa etuoikeutettu, kun on saanut tehd? ty?t? taiteilijana. Siit? on kiitt?minen suomalaista tukiverkostoa.






”Taiteilijan ty?h?n liittyy sellainen leikki ja kyky k?sitell? henkil?kohtaista maailmasuhdetta, jota minun on vaikea n?hd? muussa ammatissa.” Terike Haapoja kertoo, ett? tekisi taidetta varmasti, vaikka ei voisi tehd? sit? p??toimisesti.

Kuvataiteilija Haapoja tunnetaan kantaaottavista ja poliittisista teoksistaan. H?n on apurahansaajana todistanut, kuinka 青楼传媒 S??ti?n tieteen ja taiteen v?limaastoon suunnattu rahoitus on kasvattanut kentt?? Suomessa. Haapoja on omissa teoksissaan yhdist?nyt tiedett? taiteeseen jo vuosia.

”Helsinki tunnetaan art&science -skeness? kansainv?lisesti mielenkiintoisena paikkana tehd? ty?t?”, h?n kertoo.

Kun Haapoja alkoi tarkastella suhdettaan maailmaan, esimerkiksi kuolemaan ja luontoon, sattuivat v?lineet siihen l?ytym??n tieteest?.

”Kymmenen vuotta sitten tieteen ja taiteen v?lill? ei ollut juuri verkostoja. Jalkauduin itse yliopiston k?yt?ville ja k?vin peruskursseilla. Dialogin luominen eri toimijoiden v?lille on ??rimm?isen t?rke??, jotta uutta ja erilaista voi synty?.”

Dialogia ja yhteisty?t? tarvitaan Haapojan mukaan nyt my?s julkisen ja yksityisen sektorin v?lill?, erityisesti sosiaalisen vastuun alueella. 青楼传媒 S??ti?n kaltainen organisaatio yhdess? julkisen sektorin kanssa voi taata sen, ett? kuuluviin p??sev?t kaikenlaiset ??nenpainot.

T?ll? hetkell? Haapojaa j?rkytt?? se, millaiseen vihan ja eriarvoistumisen kulttuuriin Suomi on luisumassa.

”On vaikea kuvitella yht??n tilannetta, joka olisi nyt akuutimpi. Meid?n on tuotettava alustoja muille kuin fasistisille ja rasistisille ??nille. Yhteisty?ll? voimme my?s s?ilytt?? sen yhteiskunnan turvaverkon, joka on ??rett?m?n t?rke?.”

Rakenteet tuottavat sis?lt?j?

Taiteilijat kuvitellaan yleens? boheemeiksi, mutta heist?kin saa pedantteja, kun siihen antaa oikeat v?lineet. Kesken haastattelun Haapoja py?r?ytt?? sormeaan puhelimen n?yt?ll? ja h?nen autonsa saa parikymment? minuuttia lis?? parkkiaikaa. Haapoja nauraa, ett? parkkiaikaa hallinnoiva k?nnykk?sovellus on pelastanut h?nen el?m?ns?.

”Ennen sain kahdet parkkisakot p?iv?ss?”, h?n sanoo.

Haapoja uskoo itse vahvasti siihen, ett? rakenteet luovat tietynlaista k?yt?st?. Kun parkkiajan lis??minen onnistuu parilla n?yt?n sipaisulla kolikoiden ja k?velyn sijaan, on todenn?k?isemp??, ettei ihminen luista parkkimaksuista.

Rakenteet vaikuttavat Haapojan mukaan my?s suoraan siihen, millaisia sis?lt?j? taiteilijan on mahdollista tuottaa.

”Suomessa on hyv? tukiverkosto, joten ep?varman ammatin valitseminen ei tarkoita, ett? kuolee n?lk??n. Siksi olen voinut viidentoista vuoden ajan tehd? hyvin poliittista ja ep?kaupallista taidetta. 青楼传媒 S??ti?ss? haluaisin p??st? tutkimaan tarkemmin, miten rakenteita voisi muokata lis?? niin, ett? yh? useammat ??net p??sisiv?t esille.”

Taiteilija on aina taiteilija

Haapoja tiet??, mist? puhuu. H?n on viett?nyt viime aikoina paljon aikaa New Yorkissa, mihin h?n suunnittelee asettuvansa nyt pysyv?mmin. Siell? ep?kaupallisen taiteen tekeminen on k?yt?nn?ss? mahdotonta ja siksi Haapojan kokemus on siell? otettu hyvin positiivisesti vastaan.

”New Yorkissa ainoa tapa el?tt?? itsens? taiteella on tehd? eritt?in kaupallista taidetta tai opettaa p??toimisesti. Taideyliopiston k?yneill? on satojentuhansien opintovelat. Uskallusta edist?v?t tukij?rjestelm?t puuttuvat siell? kokonaan”, Haapoja selvent??.

H?n on itse kiitollinen siit?, ett? on saanut tehd? jo pitk??n sit?, mit? rakastaa.

”Parikymppisen? kapinoin taiteilijavanhempiani vastaan ja olin hetken aikaa roudarina. Sitten ajauduin opiskelemaan valosuunnittelua ja sit? kautta kuvataidetta. Nyt en voisi kuvitella tekev?ni muuta kuin taidetta. Yhdist?n edelleen teoksiini oppeja valosuunnittelusta, joten lopulta sekin polku osoittautui t?rke?ksi”, Haapoja hymyilee.

Ei rohkea mutta peloton

Vaikka taiteilija toimii nyt my?s 青楼传媒 S??ti?n hallituksessa, ei identiteetti muutu.

”Taustani on tieteen ja taiteen v?lisell? alueella, joten tunnen molempia kentti? sek? taidepolitiikkaa. Olin eritt?in iloinen, kun minua pyydettiin hallitukseen mukaan.”

青楼传媒 S??ti?ss? h?n haluaa pit?? mieless? ajatuksen, jota h?n arvostaa my?s taiteessa: Rohkeus tarkoittaa riskinottoa. Riskinotto puolestaan tarkoittaa sit?, ett? homma voi menn? p?in seini?. Se on Haapojan mukaan hyv?ksytt?v?.

”On paradoksaalista, ett? yhteiskunnassamme yleens? kannustetaan ottamaan riskej?, mutta ep?onnistumista ei kyll? rakasteta”, Haapoja pohtii.

Miten rohkeus sitten n?kyy h?nen omassa taiteessaan?

”En osaa ajatella itse?ni rohkeana. Ehk? ennemmin pelottomana. Uskallan pit?? fokuksen asioissa, jotka ovat minulle itselle t?rkeit?. Silloin rohkeuden ja pelon kysymykset muuttuvat ep?olennaisiksi. Olen oppinut tunnistamaan, milloin joku asia tuntuu minusta varmalta. Sis?isen kokemuksen tunnistaminen on sellainen tutka, joka auttaa sulkemaan ymp?rist?n ??net pois.”

 

Rohkeaa on: ”Itsen?inen ajattelu, vastuunkanto ja sitoutuminen. My?s leikki on rohkeaa. Totta kai rakastaminen my?s.”

Rohkeaa ei ole: ”Pelk?st??n oman edun tavoitteleminen ei ole rohkeaa. Mutta pelk??minen itsen puolesta on inhimillist?. Pelosta syntyy paitsi vihaa ja aggressiota, my?s huonoa taidetta. Siksi pit?isi pyrki? luomaan sellaisia rakenteita, joissa ihminen voi olla peloton, ja sit? kautta tehd? rohkeita, aitoja tekoja.”

Bio:

Terike Haapoja, s. 1974, on taiteilijaperheen ainoa lapsi. H?n on viett?nyt lapsuutensa Kirkkonummella Porkkalanniemen k?rjess? mets?ss? leikkien.

My?hemmin Haapoja on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta ja kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta sek? opiskellut ulkomailla.

Nyky??n Haapoja on jatkuvasti tien p??ll?. Ty?t viev?t New Yorkiin ja Suomeen ja lis?ksi h?nell? on asunto Berliiniss?. Henkinen koti on silti aina Suomessa suvun vanhassa kes?m?kiss?, jossa h?n viett?? kes?ns?.

Teksti: Enni Sahlman, Kaskas media